6 TÄHDEN ILLALLINEN | VIDEO

Mainitsin viime postauksessa 6 tähden illallisesta, joka toteutettiin yhdessä kaveriporukan kanssa. Nyt Marianna oli saanut videon valmiiksi ja ladattua youtubeen, joten päädyin jakaamaan kyseisen tapahtuman myös tänne blogiin. Ja  käykäähän tilailemassa Mariannan kanava youtubessa eli MARTYKANA

3/3 minä muiden silmin

Tässä on viimeinen osa minä muiden silmin-postauksista. Viimeisen osan on siis kirjoittanut yksi vanhimmista ystävistäni. Mitä olette tykänneet näistä postauksista? (osat 1 & 2 )

Heipsan! Tässä sitten istun tietokoneen ääressä saatuani kunnian kertoa vähän Ellistä- näin pitkäaikaisen ystävän näkökulmasta. Ja voin heti alkuun kertoa, että ei todellakaan ole helpoimmasta päästä kuvailla Elliä, ei nimittäin ole ihmisenä mikään yksinkertaisin, vaan kaikkea muuta! Persoonallinen voisi olla sopiva sana? Sitä Elli nimittäin on!

Itse olen toista vuotta lukiota käyvä 16-vuotias tyttö, joka ratsastaa myös. Pelaan myös höntsäjääkiekkoa ja lenkkeilen. Mutta nyt postauksen aiheeseen eli Elliin. Ollaan tunnettu kauan, tosi kauan. Niin kauan että ystävyys Ellin kanssa on lapsuudesta saakka ollut luonnollinen osa elämää. Me tavattiin ekalla luokalla, mistä asti ollaan aina oltu enemmän tai vähemmän tekemisissä.

Ekasta luokasta alkoikin mitä mielenkiintoisin ja tapahtumarikkain ystävyyssuhde. Mykkäkoulut ja riidat olivat jokaviikkoisia, mutta kestivätkin yleensä ehkä päivän? Pitkävihaisuus ei ollut kummankaan ominaisuus :D Riideltiin siis mitä turhimmista asioista, mutta se ei koskaan katkaissut  ystävyyttä. Kuljettiin ala-aste aina ”kolmenkoplassa”(me ja ystävämme Jaana) ja tämän porukan juonille, ideoille ja päähänpistoksille on mm. opettajat ja myös vanhempamme saanut monta kertaa huokailla, mutta myös nauraa. Noihin aikoihin tulee monesti kaipailtua. Elli oli jo silloin melkoinen rämäpää, aina valmis kaikkiin ei-niin-järkeviinkin juttuihin, eläinrakas, mielikuvituksellinen ja erittäin  äkkipikainen.

Ala-aste aikoina Elli aloitti myös ratsastuksen läheisellä ratsastuskoululla. Itse aloitin ratsastuksen vasta vuotta myöhemmin ja muistan miten ärsytti, kun Elli sai laukata ja hypätä isompia esteitä. Silloin tallilla kävi paljon kavereita ja tulikin vietettyä monta hetkeä tallilla ihan muuten vaan. Elli ei ratsastajana turhia säikkynyt ja no, oli kuin luotu heppatytöksi- ei pelännyt lannan hajua ja tykkäsi siitä mitä tallilla teki.

Ylä-asteella ne turhanpäiväiset riidat olivat jo jääneet pois, mutta kyllä meidän ystävyyttämme sielläkin koeteltiin- ja tullaan varmasti aina jossain määrin koettelemaankin. Me molemmat kuitenkin kasvettiin ylä-asteen aikana ihmisinä. Yläasteella olimme pitkään samoissa porukoissa ja hyvin läheisiä. Elli oli yläasteella huomattavasti tasapainoisempi mitä ala-asteella, vaikka satunnaiset mökötykset kuuluivatkin asiaan.

Elli kehittyi nopeasti ratsastajana ja otti aina haasteet vastaan innolla. Meidän silloinen tallijengi hajosi joidenkin lopettaessa, Ellin vaihdettaessa tallia ja kun minä ja siskoni saatiin oma poni, joka muutti meille kotiin. Tämä kuitenkin antoi molemmille paremmat mahdollisuudet kehittyä ja on aina ollut mukava seurata sivusta, miten Elli on kehittynyt ja tullut paremmaksi ratsastajaksi. Ellin kanssa on aina mukavaa tallilla ja mitä mukavinta heppailuseuraa! Olen aina saanut ihailla Ellin ainavalmista asennetta hevosteluun liittyen. Yhdessä heppailut ovat jääneet olosuhteiden pakosta valitettavan vähäisiksi, mutta aina mahdollisuuksien sattuessa on se aina hauskaa.

Ellin kanssa ystävänä oleminen on antanut mulle tosi paljon, ja tän ystävyyssuhteen eteen oon valmis taistelemaan. Oon ite mokannut monta kertaa, enkä aina oo toiminut ystävän lailla, mutta myös nää mokat- niinkuin ne ala-asteen riidat ym. kasvattaa ja opettaa. Kaveripiirien ja elämäntilanteiden muuttuessa, toisen mokatessa tai loukatessa on kuitenkin aina ystävyys säilynyt ja  arvostan sitä. Elliä ystävänä on vaikea sanoin kuvailla, meidän ystävyys on aina ollu tietynlainen viha-rakkaussuhde, mutta silti kaiken arvoinen.

Uudenvuoden hiihtoratsastusta

Joulu, vuodenvaihdos ja nyt uusi vuosi avoinna uusille kokemuksille, muistoille, tuttavuuksille ja kaikelle mahdolliselle. 

Itse vietin uuden vuoden pienellä kaveriporukalla mökillä. Sitä ennen kaverit tulivat meille ja kokeiltiin pulkka-ja hiihtoratsastusta. Edellisyön pulssakelin takia, hyvät hiihtispohjat olivat vähissä, hiekan pilkottaessa auratun tien pohjalla. Pienipätkä läheisestä hiekkatiestä oli kuitenkin sen verran lumenpeitossa että pulkkaratsastus onnistui. 

Ennen meille tuloa Flinkillä on tietääkseni menty kerran pulkkaratsastusta, kentällä. Meillä ollessaan Flink oli uudenvuoden-pulkista kerran vetäny suksia, mutta hiihtäjä pulan takia se hiihtiskerta jäi vain lyhyeksi kokeiluksi, mutta silti onnistui hyvin. Hetan avustuksella laitetiin Flinkille valjaat päälle ja totuteltiin pulkkaan, ensiksi vain perässä kävellen samalla vetäen pulkkaa ja sitten istumalla kyytiin.

 

En ollut ajatellut aivan loppuun asti, pitäessä Flinkille edellisenä päivänä vapaapäivän, koska eilen virtaa löyty jopa vähän liiaksikin asti ja tällähetkellä olen itse hieman jumissa paikasta jos toisestakin. Vähäisen lumen vuoksi pulkasta kuului iso ääni, joka oli haastavin tekijä. Hetan tullessa jonkinaikaa pulkalla perässä vaihdettiin sekä kuski, että kulkuväline. Päädyttiin kokeilemaan suksia pellolle. Luonnollisesti lumessa suksista ei kuulunut ääntä juuri ollenkaan ja aremmatkin hiihtäjät uskaltautu suksille, kun ei tarvinnut pelätä kaatumista. Flinkin ilmeestä huomasi myös, että sillä oli mukavempaa pellolla, kuin tiellä.

Lumi sulaa melkein silmissä, talo hiljenee väestä ja koulu jatkuu huomenna, joten näillä näkymin pulkka/hiihtoratsastukset jäävät ainakin meidän osalta tähän, ellei lunta tule lisää. 

 Miltä sun uus vuos näytti? Jäikö jonkin asia erityisesti mieleen? 

Haluaisitko lukea blogista, tulevan vuoden tavotteista? 

Hyvää Uutta Vuotta 2015 !

Minä muiden silmin 2/3

Elli, Kelli, kojootti... Ihan miten vaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tai pitäisikö sanoa että "siskolla". Ei Ellinoora oikeasti minun siskoni ole mutta meidän kaverisuhde muistuttaa enemmän sisarussuhdetta kuin sellaista "mennään, hengaillaan, reissaillaan niinkuin kaverit tekee". Johtuu varmasti osittain meidän viiden vuoden ikäerosta.

Tutustuimme joskus niinä aikoina kun Ellillä oli vaaleat saparot päässä ja minulla kauniit silmälasit. Itse en oikein muista niistä ajoista mutta Elli kyllä jaksaa muistutella. Olemme harrastaneet hevosia kahdella samalla tallilla ja tuo monitaitoinen säheltäjä on jaksanut ja halunnut auttaa minua omien hevosteni kanssa vaikka yksikään niistä ei ole ollut sellainen jonka kanssa voisi harrastaa huolettomasti ilman että saisi olla miettimättä sitä että missähän reiässä herne on milloinkin tai mihin rööriin hevonen sen päättää yhtäkkiä vetää. Johtuen lähinnä ”yhden ihmisen hevonen”-tyyppisistä kaviokkaista jotka eivät ole päästäneet kilttiä mutta hieman hätäistä ”kyllä mä yritän mutta kun..!”-tyyppistä Elliä helpolla.

Sydäntä, mielikuvitusta, yrittämisenhalua ja energiaa tuosta tylleröstä kyllä löytyy mutta se miten ne kaikki ominaisuudet saisi järkevään pakettiin, tuntuu olevan hieman hukassa. Iän myötä hänen ruuvinsa tuntuvatkin onneksi kiristyvän koko ajan paremmin paikoillensa eivätkä löystykkään niin usein. Muistellen niitä hetkiä kun me olemme painineet pitkin maita ja mantuja ja kastelleet toisiamme hevosille tarkoitetulla vedellä. Spesiaalina molempien sapelihampaat joilla olemme aiheuttaneet toisillemme jos jonkinlaista paisetta ja mustelmaa...

Monesti Elliltä on tullut viestiä että josko tekisimme tai kuvaisimme jotain ja kun olen vastannut että ihan milloin vain hänelle sopii, mitään ei ole enää kuulunutkaan tai sovitut asiat ovat vain jääneet kun on tullut jotain muuta menoa ja Ellillä on ollut liikaa tekemistä. Vuorokauden tunnit tulevat liian usein vastaan varsinkin tämän ihmisen kohdalla ja koti- sekä kouluvelvollisuudet on hankala sijoittaa monien vapaa-ajan suunnitelmien kanssa. Molemmat taidamme kuitenkin ymmärtää miten erilaisissa elämäntilanteissa olemme olleet/olemme nytkin niin ymmärrystä meillä riittää toisillemme – vaikka joskus Ellillä meinaa varmasti mennä hermo tälläiseen ”varaäiti-isosiskoon” enkä itse jaksa yrittää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa vaan mietin mitä ehdinjaksanhaluan oikeasti.

Kojootti on eläinlajina helposti tutustuttava ja sydämellinen mutta tiukan paikan tullen se saattaa yrittää livistää paikalta häntä koipien välissä. Keskittymiskyky voi olla usein koetuksella ja liiallinen kertarysäyksellä saatu informaatio saa pieniaivoisen eläimen pään pyörälle. Pienistä epäkohdista huolimatta kojootista ei voi olla välittämättä sitten kun sellaisen oppii tuntemaan, eivätkä ne onneksi jätä rauhaan kavereitaan vaikka he olisivatkin välillä huonoja pitämään kojoottiin yhteyttä. <3

Liian monet hyvät hetket ja erilaiset kokemukset olisivat jääneet tallentamatta niin kuviksi, videoiksi kuin sydämeenkin ellei olisi Ellin kaveri.                                     

Jos en pienenä olisi uskaltanut tutustua Saijaan paremmin, mun hevosasiat ei olisi näin hyvällä mallilla. Saija ja sen hevoset on opettanu mulle näinä vuosina varmaan enemmän, kuin ratsastuskouluvuodet yhteensä - vaikkakin monet niistä kantapään kautta. Pakko myös myöntää se 
että tän yksilön kanssa eläminen ei aina oo ollu ruusuilla tanssimista, mutta ikimuistoista kyllä. 

Minä muiden silmin 1/3

Oon jo pitkään miettinyt tämän postauksen tekoa ja nyt viimein sain kysyttyä muutamia kavereitani kirjoittamaan teksin musta. Tarkoitus oli alun perin laittaa kaikki tekstit samaan postaukseen, mutta kun sain ensimmäisen tekstin Maijulta, niin teksti määrä yllätti kyllä positiivisesti ja taidan jakaa nämäkin postaukset useampaan osaan. Tekstiä lukiessa, hymy nous korviin ja muutaman kerran tuli naurahdettuakin. Jotkin kohdat olivat päässyt unohtumaan, mutta palautuivat nopeasti mieleen !

Toivottavasti joku jaksaa tämän lukea. Mitä tykkäsit tälläisestä postauksesta?

About me/ miten me tunnetaan: Hei kaikki, oon Maiju, 17- vuotias turvallisuusalan opiskelija. Elli pyys mua tekemään tän ”Elli muiden silmin” – jutun ja oon tosi otettu siitä.  Tutustuin Elliin vähän ennen yläastetta, tallilla tietysti. Elli tais siihen aikaan olla aika alotteleva tunneilla kävijä, itsehän olin jo omistanut hevoseni Veetin vajaan pari vuotta.  Ellistä muodostui nopeasti hyvänpäivän kaveri ja yläasteen alkaessa vielä vähän parempikin kaveri.  Taidettiin Ellin kanssa olla sellainen kauhukakaraduo, jonka juttuja muut seuras vähän kauhunsekaisin tuntein vierestä. Ei meinaan ollut harvinainen näky, että painittiin koulun käytävällä (välillä vähemmän ja välillä enemmän tosissaan) tai jahdattiin toisiamme pihalla. Kyllä, yläasteella…

 Meillä oli myös sama lempiopettaja, joka opetti meille uskontoa, köksää ja liikuntaa 7-luokan. Tää kyseinen opettaja tuli kuitenkin raskaaksi 8-luokan syksyn jälkeen ja jäi sairasloman kautta äitiyslomalle. Me kuitenkin päätettiin, että hitto vie, mehän nähdään tätä opettajaa vielä koska se on niin huipputyyppi. Niimpä etupäässä Elli, mutta myös minä alettiin elättelemään toivoa, että voitais jonkun syyn takia tulla käymään tän opettajan luona. Elli heitti kerran välitunnilla ihan vitsinä, että ”me tullaan sun miehen luo TETtiin!” Tämän opettajan miehellä siis on lypsykarjatila ja ajateltiin, että mikäs olis sen hienompi syy päästä heille. Noh, opettaja oli sitten kotona puhunut miehelleen ja tämä oli ilmeisen myönteinen ajatukselle.

Seuraavaksi oli kaikista kamalin osuus, eli tälle itse lypsykarjatilan omistajalle soittaminen ja TET-paikasta kysyminen. Jahkattiin ja jahkattiin sitä ja loppujen lopuksi oltiin meillä suunnittelemassa paperille mitä sanon puhelimessa. Kirjoitin tarkasti paperille kaikki mitä sanoin, tein jopa ”koesoiton” Ellille toiselle puolelle taloa, että mitä sanon :D Siitähän ei sitten tullut mitään ja itse soittokin oli aika eksoottinen kokemus. Istuin sängyllä ja valtavan jännityksen vallassa soitin kuin soitinkin tälle miehelle. Ja mitä tekee Elli, makaa sängyn alla äänittämässä koko puhelun.. XD Sen jälkeen olin niin helpottunut, mutta pirun kiukkunen tälle pikku perkeleelle joka oli päässyt kuin koira veräjästä ja vielä äänittänyt mun onnetonta takeltelua!

Noh, saatiin kuin saatiinkin viikon harjoittelupaikka hyisessä helmikuun pakkassäässä tuolta navetalta. Se oli kyllä ikimuistoinen kokemus. Ensimmäiset navetat kuljin kuin Ellin varjona ja sohin jokaista lähelle eksyvää elikkoa varmuuden vuoksi p*skakolalla, ettei ne vaan tulisi mun päälle. Oltiin varmaan aika sähläreitä ja melkoinen älämölökaksikko, mutta oltiin me varmaan jonkunlainen vaikutuskin niihin tehty, koska saatiin kyseiseltä navetalta kesätyöpaikka! Oltiin siellä 6 viikkoa lomittamassa kesällä 2012, siitä taitaa olla jotain alkeellista postauksenpoikastakin mun pienessä blogissa.

 Tuona kesänä opin ihan tajuttomasti Ellistä ja ylipäätään siitä, miten eletään toisen, täysin erilaisen ihmisen kanssa. Asuttiin siis meidän kesämökillä, josta oli muutaman kilometrin matka navetalle. Herättiin joka arkiaamu 5.20, muutamaa myöhästymisaamua lukuun ottamatta. Haha, en voi olla nauramatta kun muistelen muutamaa viimetingan herätystä.. :”D

Ellillähän on/oli ihan päinvastaiset aamurutiinit kuin mulla. Se halus, että valoja ei laiteta päälle ja minä taas halusin kaikki valot päälle, että heräisin. Noh, me sitten muutaman vaikean aamun jälkeen järjestettiin niin, että toinen meni keittiöön syömään pimeässä ja toinen laittoi valot päälle olohuoneeseen, jossa nukuttiin. Sitten taas vaihdettiin toisinpäin ja jostain kumman syystä tultiin aika hyvin toimeen koko ajan! Olihan meillä tietysti muutamia mykkäkouluja, mutta kelpo suoritus muuten. Parasta aikaa, ei voi muuta sanoa!

Ysiluokan syksy oli sellaista draamailun aikaa, ettei ikinä. Kaveriporukat vaihtuivat aika radikaalisti ja taisin jäädä ”ylimääräiseksi” ihmiseksi, joka olis kuitenkin halunnut johonkin porukkaan. Noh, järjestin sitten ikävyyksiä haukkumalla yhden ihmisen ihan maan alle ja täten onnistuin jäädyttämään välini myös Elliin ja muihin meidän luokkalaisiin tyttöihin. Olin itsetuntoni kanssa ihan maassa eikä me tosiaankaan oltu kovin kehuttavissa väleissä Ellin kanssa. Jostain syystä se kuitenkin vähän niin kuin sivuutti mun typeryydet ja oltiin kuitenkin talleilla ihan hyvissä väleissä. Ysiluokalta päästessäni olin helpottunut, mutta toisaalta jäin hirveästi kaipaamaan Elliä ja erästä toista tyttöä, jotka autto mut itse aiheuttamistani vaikeuksista pois.

Ysiluokan jälkeen kesällä oltiin jälleen samassa työpaikassa. Siellä meidän kaverisuhde oli varmaan aika neutraali. Oltiin kuitenkin vähän ehkä sellaisella tunnustelemisasteella, että miten tästä nyt jatkettaisiin. Kävin muutaman kerran ratsastamassa Ellin ylläpitohevosta ja –ponia ja nähtiin muutaman kerran muissakin merkeissä.

Ammattikoulun aloittaessani Elli otti varovasti yhteyttä, että josko alettais käymään lenkillä iltaisin. Itse suostuin, totta kai. Mikäs sen parempaa kuin saada tilaisuus nähdä yläasteaikaista kaveria ja saada samalla liikuntaa. Saatiin purkaa tuntojamme uusista kouluista ja kaveriporukoista, se oli jollain tavalla helpottavaa. Lenkkeily jäi talven kovimmilla pakkasilla, mutta taas keväällä jatkettiin satunnaisesti.  Viime kesänä nähtiin harvakseltaan, loppukesästä käytiin kerran ottamassa aurinkoa.

 Viime viikolla käytiin Seinäjoella kahteen otteeseen, ensin Hööksin avajaisissa ja shoppailemassa ja sitten elokuvissa katsomassa If I Stay. Seinäjoella puhuttiin kyllä kaikkea maan ja taivaan välillä, mikä oli tosi jees pitkän ajan jälkeen. Reissujen jälkeen Elli laittoi viestiä, että on tosi kiva, että ollaan pysytty kavereina ja voidaan edelleen nähdä. Ja niin on munkin mielestä. Tää muutaman viestin ketju sai mut jotenkin tosi hyvälle tuulelle ja oli tavallaan viimeinen helpotuksen huokaus mulle, että Elli on antanu mun vanhat typeryydet anteeksi ja haluaa olla kaveri. Kiitos < 3

Lopuksi vielä Ellistä vähän muita mietteitä. Ensinnäkin, tää tyttö on aikuistunut ihan tajuttomasti yläasteelta lähtemisen jälkeen. Se ei enää harrasta mykkäkouluja ja haluaa oikeesti selvittää asiat puhumalla, mikä on mun mielestä yks aikuistumisen merkki. Toiseks, se on paras kuvaaja ja oikeastaan tituleeraan sitä mun hovikuvaajaksi. Elli on melkein kaikkien valmennusten ja kisojen ”allround” tyyppi, joka ei nirsoile hevosenhoitotehtävissä ja kuvaa mitä intohimoisimmin. Elli on myös yleensä se porukan järjestelmällisin ja ollaan esimerkiksi suurin piirtein samaa mieltä alkoholinkäytöstä. Sen aineen harkittua käyttöä myös arvostan ystävissäni. Kuuntelen aina ihaillen Ellin selityksiä elokuvista ja välillä hävettää myöntää, etten tiedä niistä puoliakaan. On kuitenkin ihailtavaa, että joku jaksaa esim. ottaa niin paljon selvää yhdestä elokuvasta ja on siitä niin innoissaan. Ellin ansioista lähdettiin Seinäjoellekin eläviin kuviin.

Ratsastajana Elli on hevosta kuunteleva hurjapää, joka ei pelkää mennä uudelleen kyytiin vaikka olisi äsken tippunut päälleen peltoon. Lisäksi se olis kova kisailemaan ja välillä ihan säälittää, kun sopivia kisoja tai ratsua ei löydy. Mutta eiköhän se tästä, kun F jää vielä vuodeksi Ellin käyttöön! J  Elli osaa myös ottaa ohjeita vastaan ja yrittää varmasti parantaa ratsastustaan joka kerta. Joskus ehkä soisin hänelle ratsastaessa lisää keskittymiskykyä, mutta meillä kaikilla on heikkoutemme.

Kiitos ja anteeksi tästä romaanista, kolminkertainen hurraa-huuto Ellinooralle! Hurraa, hurraa, hurraa! [ tähän vielä blogin osoite, jos jotakuta kiinnostaa: http://maijuandthediamonds.blogspot.fi/ ]

Kiitokset Maijulle, joka jaksoi uhrata kallisarvoista aikaansa ja kirjoitella kyseisen teksin !

Muut ratsailla

  Viime postauksen jälkeen, en ole saanut ajankohtaista materiaalia eikä aikaakaan liiemmin ole irronnut koneella istumiseen. 

Viime perjantaina laitoin siskon ratsastamaan Flinkillä. Emmi oli viimeksi ratsastanut Kamulla viime kesänä, joten viime ratsastuskerrasta oli jo aikaa ja kuulemma se myös tuntui jaloissa. Flink oli nätisti, muutaman kerran kiskas päätä alemmas muttei muuten tehnyt mitään ihmeellistä. Hymyssä suin tuli kuski kotiin ja hevonen oli tyytyväisen olonen.

 Perjantaina kerkesin sen  verran olemaan koneella, että kehittelin itselle oman vesileiman ( jonka voi havaita muutamista kuvista ), jota tuskin tulen hirveästi käyttämään blogin puolella; lähinnä vain kisakuviin alan laittamaan vesileiman.

 Launtaina Flink vietti vapaata, sillä itse olin aamupäivän tampereella ja illaksi menin S luo viettämään tyttöjen iltaa. Sunnuntaina ratsastin F:n kentälle ja verkkailin sitä siinä, kunnes Netta tuli ja pääs kokeilemaan Fää. Netalta löytyy sen verran huumoria sekä asenne  Flinkkiä kohtaan oli muutenkin kohdallaan, niin ei muutamat pukit menoa sen ihmeellisemmin häirinny.

 Kotiin päin ratsastaessa juteltiin niitänäitä ja kävi ilmi, että Netalla oli lievät ennakkoluulot F:ää kohtaan mm se että se riehuis kokoajan. Netta kuitenkin yllätty positiivisesti ! Ei Flink mikään hullu oo, sen kanssa touhuillessa pitää vaa muistaa pitää huumori mukana ! :)

Muutama viikko takaperin, sain myös editoitua pitkästä aikaa kunnon videota:
( laitathan mutterista laatua paremmaksi! )

Sellaset pikaiset kuulumiset meistä. Syysloman oon jälleen isosena (10.10 - 17.10 ), joten Maiju & Saija hoitaa Flinkin liikutuksen. Leirin jälkeen, lauantaina 18.10, olis tarkotus startata Flinkin ja mun ensimmäiset koulukisat ja samalla osallistua seuramestaruuksiin, jotka samalla ovat viimeiset seuramestaruudet junnuna.

Tämä viikko menee kisoihin valmistautuessa sekä pakkaillessa, joten hirveästi aikaa ei koneella istumiselle liukene, mutta luonnoksiin olen muutaman postauksen saanut kirjoiteltua valmiiksi. Jos toivepostaus-ideoita löytyy niin niitä saa aina laittaa tulemaan ja pyrin niitä toteuttelemaan. Lisäilin blogin sivupalkkiinkin "tulossa" - palkin, josta voi kätevästi seurailla mitä on tulossa !

Mitä mieltä olet? Onko tulossa-palkki turha vai onko kiva tietää etukäteen mitä on tulossa?

Entä mitä tykkäsit videosta? 

Vieraileva kuski (video)

Torstaina Elisa tuli piristämään mun iltaa ja pääsikin kokeilemaan tuota ufo-eläintä. Monta vuotta Elisa on Flinkin tiennyt, mutta koskaan aikasemmin ei oo selkään eksynyt ja uskalsin itekin vähän epäillä tätä, mutta ei oo Elisaa nähty Flinkin selässä.

Jätettiin satula talliin ja lähdettiin käymään kentällä. Kerkesin manaamaan vähän tuulista keliä ja ajattelin, että uuden ratsastajan kanssa F tekis jotain vähän pahempiakin kokeiluja, mutta F yllätti ja jätti pahemmat kokeilut sikseen ja tyytyi vain oikomaan, pysähtelemään ja laiskottelemaan. Ratsastus meni näin sivustakatsojan mielestä kivasti, tunnustelen uutta hevosta. Loppuun Elisa ottikin vielä muutaman hypyn kentällä olleille esteille. 

Ratsastin Elisan jälkeen vielä vähän aikaa. Tein paljon ympyröitä ja loiviakiemuroita, volteilla varustettuina. F oli älyttömän kiva ratsastaa, jokseenkin kyllä vähän laiska ja otinkin "taikasauvan" välillä käteen; pelkkä käteen ottaminen saa F:ään: lisää reippautta ja yleensä tiputankin "taikasauvan" aikalailla heti pois, jos en koe sitä enää tarpeelliseksi. Loppuun tulin vielä pari kertaa esteen. Kotimatkalla alla oli tyytyväisen olonen hevonen, joka nautti kilpailusta pyörää vastaan ja meinas köyrästä ylimääräsen taakan selästä alas, hömelö eläin. 

pitkästä aikaa sain tänne blogin puolelle koottua videotakin ! 

Esteratsastusta ja vieraileva kuski.

Viime päivinä ollaan Flinkin kanssa maastoiltu niin satulalla kun ilman ja hyvin ollaan tultu toimeen. Flinkin onnellisuus ja innokkuus saa hymyn huulille, maastossa saattaa ojan ylityksen jälkeen vetää pukin tai parikin pelkästä ilosta. Selässä ei voi muuta kun nauraa !

Tänään ja tästä eteenpäin jätetään maastoilua vähän vähemmälle ja aletaan treenailemaan vähän ahkerammin. Vilma tuli aamusta meille, otettiin Flinkistä muutamat kuvat ja lähettiin kentälle päin. Alkuun V ratsasti liinan päässä tuntumaa hakien, kun alla oli kuitenkin uus hevonen joka kokeilee ja voi kehitellä jotain omaa kivaa ratsastajan päänmenoks. Loppuks V meni ilman liinaa yksikseen ja hyvin onnistu, Flinkin pienistä kokeiluista huolimatta. Näillä näkymin V on tulossa uudestaan ratsastamaan, kunhan saa taas kyytiä tänne päin.

V kävellessä pitkin ohjin, rakennettiin S:n kanssa muutama este, vähän lyhyellä varotusajalla S koitti kehitellä jonkinlaisen tehtävän. F oli alusta asti tosi innokas, se näky mm. ilopukkeina ja muunlaisena sähellyksenä. Oli älyttömän kiva hypätä, kun sain paremmin keskityttyä omaan jalkaan ja asentoon. Kamalasti ei otettu hyppyjä sen verran vain, että tuli hyvät reitit ja hypyt kaikille esteille. Mutta nyt kun päästään paremmin kentälle nii eiköhän tuu hypättyäkin useemmin.

Päästiin kotiin ja V kanssa vertailtiin tän päiväsiä kuvia 2 vuotta sitten otettuihin hyppykuviin, joissa hyppään F:n kanssa, niin jopa omaan silmään näkyy kehitystä ! Enää mun asennot ei oo niin holtittomia ja jalkakin alkaa pysymään jo paremmin omalla paikalla. Nyt vaan toistoa toiston perään, niin enköhän mäkin sisäistä ton esteistunnan.

kaks vuotta sitten otettuja hyppykuvia:

Kai se on todettava, että vaan tekemällä oppii.

Ku saat mut hymyilemään

Tässä muutaman päivän aikana oon miettiny, että kuinka moni mun blogia oikeesti lukee? Mulla on 107 lukijaa ja mä en oo hankkinut lukijoita lukija-lukijasta tekniikalla, joten oon jollain tapaa vähän pettynyt ja jokseenkin turhautunut kun blogin lukijat ei ookkaan niin aktiivisia kun haluaisin. Toki on joukossa muutama aktiivinenkin! Ainahan ei kerkiä kommentoida toisen blogiin ja olen koittanut itsekin ryhdistäytyä kommentoimisen suhteen.

 Aloitin blogin kirjoittamisen omaksi iloksi ja mitä kauemman aikaa oon blogia kirjottanut, on lukijoista tullut siinä mielessä tärkeämpiä, että kommentteista saa aina vain lisää innostusta yms. Ja tässä mietinkin, että miks pidän blogia, kun voin kirjoittaa samat asiat, omaksi ilokseni päiväkirjaan. Päädyin kuitenkin siihen, että päiväkirjan kirjottaminen ei ole, eikä tuskin tule koskaan olemaankaan mulle niin luonnollista, kuin mitä blogin kirjoittaminen.

Kaipaatteko jonkinnäköistä muutosta tähän blogiin, jotta tästä tulisi mielenkiintoisempi?

Millä perusteella te kommentoitte toisten blogeihin?

Keskiviikkona tuli käytyä kolmella eri tallilla. Aamulla olin Maijun kanssa tallilla ja autoin Veetin klippaamisessa. Klippauksen jälkeen saatiin kyyti pienemmälle ravitallille, jossa M onkin käynyt hoitamassa ja ratsastamassa useampaa suokkia sekä päässyt ajamaan. M:n laittaessa Vilperiä kuntoon, katselin vähän paikkoja. Olen ollut kyseisellä tallilla vain muutaman kerran aikasemmin ja silloinkin olen ollut kuvaamassa muita, kun ne on ratsastanut raviradalla, tänään kävin siis ensimmäistä kertaa itse tallissa. Lähdin sitten M ja vilperin mukaan ja nappasin muutamat kuvat.

Ratsastuksen jälkeen tallin omistajan tyttö tuli talliin. Harjasin Jussin ja sitten A kertokin mulle, mitä varusteita mun pitää laittaa ja miten ne laitetetaan kiinni. Hetkeä myöhemmin istuinkin jo kärryissä ohjastajan paikalla, en onneksi ollut yksin ohjastamassa vaan A tuli mun mukaan neuvomaan. M ratsasti Tepolla, meidän mukana. Yhtä episodia lukuunottamatta ajaminen meni hyvin ja mulla oli kuulemma luonnollinen ote ajamiseen, hassua. Tykkäsin kyllä kokeilla ajamista ja totesinkin, että raviurheilussa on jotain muuta, mikä tekee siitä mielenkiintoista, mutta sitä ei osaa vain pukea sanoiksi, vaan se pitää kokea. 

Illalla lähdin käymään vielä Opistolla ja sain puhuttua siskon mukaan. Tiistaina sainkin tietää jo, että meen Hessulla, enkä kyllä pistänyt yhtään pahitteeksi. Tehtävänä oli tulla pituushalkasialle, joista väistettiin eka vasemmalle ja suoristettiin hevonen niin, että päästiin menemään korotetut puomit. Käynnissä mentiin eka puomit ilman väistöjä, jonka jälkeen otettiin väistöt mukaan. Vähän olin ite hukassa apujen annossa. Hessu olikin paljon herkempi väistöissä, kun mihin olin tottunut ja eikä onnistuttu aluks tulemaan "tasasta" väistöö, aina tuli taka- tai etupää edempänä. Lopulta sain käynnissä muutamat hyvät väistöt.

Kun alettiin tulemaan puomeja ravissa, hypättiin niistä muutaman kerran yli, ennenkö hätähousu tajus, että niiden puomien väliin voi astuakin. Vähän nauratti kyllä Hessun ratkasut. Päästiin kuitenkin tulemaan puomit ihan normaalistikin, sitten kun Hessu maltto keskittyä. Kun otettiin puomijen jälkeen laukka, nii siitähän Hessu vasta innostukin ! Korotetut ravipuomit voi Hessun mielestä tulla myös laukassa ja mitä sitä turhaan ootella kuskin apuja, kun tietää jo valmiiks, että pian laukataan. Väistötkin olis ollu kiva tulla ravissa, mut kuski halus mennä ravissa nii piti vähän himmailla ja sit ei jaksettukaan enää keskittyä niin hyvin, kun mitä aikasemmin.  Loppuun onneks päästiin ihan nätisti tulemaan väistöjä vaikka laukattiinkin ravipuomien jälkeen. Kaikinpuolin kiva tunti ja tykästyin tuohon huumorieläimeen vaan enemmän !

Mikä mielestäsi on tässä blogissa parasta? Mitä voisi poistaa?