KAKUN TEOKSI MENI | VALMENNUS

Viime viikolla käytiin näyttäytymässä jälleen valmennuksessa - ja kunnon näyttäytyminenhän se sitten olikin. Uusi paikka ja "omaa" kenttää parempi pohja teki Flinkistä paljon reippaamman ja samalla F oli edestä normaalia raskaampi. Yllätyksekseni F ei kyttäillyt taloa maalaavaa miestä, kauempana häämöttäviä puupinoja tai kentän viertä menevää kissaa.  Mutta päin vastoin; F kyttäili omaa varjoonsa, porttia ja mikä pahinta, kyttäsi Tankki-ponin kusilätäkköä. Lätäkköä, joka osoittautui kuskille kohtalokkaaksi. Omassa ufomaailmassa kulkeva kuski ei osannut varautua lätäkköstä aiheutuvaan sivuloikkaan, joten horjahdin ja löysin itseni seisomasta Flinkin vierestä. Kyllä siinä vähän tuli naurahdettua; jos F nousee pystyyn tai pukittaa pysyn nykyään hyvin kyydissä, mutta kun se säikähtää jotain olematonta löydän itseni liian usein vierestä seisomasta. 

Itsenäisen alkuverkan jälkeen alettiin tulemaan puomeja, jotka oli asetettu neliön muotoon. Kulmissa hyvä asetus ja oikeiden teiden seuraaminen oli valttia, koska tarkoituksena oli kuitenkin saada hevonen suorana puomille. Pientä sähläystä lukuunottamatta puomit meni ihan ok. Muutaman kiekan jälkeen puomit muutettiin ristikoiksi ja F oli niillä tosi hyväntuntunen.  

Ristikot nostettiin pieniksi pystyiksi ja mentiin neliö molempiin suuntiin pari kertaa, jonka jälkeen alettiin tulemaan esteitä ratana. Eka pysty meni hyvin, mutta seuraavasta esteestä - joka oli portti - en voi sanoa samaan. Olin jälleen puskemassa Flinkkiä liikaa esteelle ja samalla olin siis itse menossa esteelle liikaa, enkä muistanut odottaa. Lisäksi F kyttäs hieman porttia. Kieltohan siitä tuli ja löysin jälleen itseni muualta, kuin hevosen selästä. Tultiin uudelleen ja kielettiin toistamiseen, mutta olin tällä kertaa varautunut siihen. Lähestyttiin porttia ravissa ja mentiin nätisti yli. Valmentajan suusta kuulu vain kommentti, joka pitäisi varmaan toteuttaa: 

Eiköhän nyt oo jo kakun paikka, kun kahdesti tulit saman tunnin aikana alas? 

Jatkettiin tehtävää ja seuraavana oli okseri, jolle myös tehtiin kielto. Muistan itse hieman epäröineen tätä estettä, koska mielessä oli vielä hetki sitten tapahtunut kielto ja tippuminen. Lisäksi videota katsellessani, huomasin, että räplään kokoaja jotain ohjalla, enkä ole yllättynyt näin jälkikäteen varsinkaan miksi Flink kielsi okserille. Tulessamme esteitä toisin päin otettiin vielä yksi kielto portille, mutta muuten meni ihan ok, vaikkakin F oli tosi vahva edestä. Valmennuksen aikana oli mukava huomata, että portti tuotti vaikeuksia myös muillekin ja 1/5 taisi hypätä okserin ensimmäisellä yrityksellä. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin ! 

Tippumisesta hauskaa teki vielä se, että tulomatkalla oltiin naapuritallin tytön kanssa juuri puhuttu siitä, kuinka olen aina valmennuksessa tippumaisillani tai tipun, mutta yksin mennessä en juuri koskaan enää tule selästä alas! Lisäksi aina silloin, kun on kuvaaja niin mikään ei onnistu niin hyvin, kuin mitä silloin kun ei ole kuvaajaa saatavilla. Samoja tuntemuksia? 

Kuvista ja videoista kiitokset Vilmalle ! 

ESTEVALMENNUS | VALMENNUKSEN MAKUA

Viime viikon keskiviikkona lähdin koulusta 20min aikaisemmin, koska tarkoitus oli olla kentällä valmiina valmennukseen klo: 16:15. Olin kotona 15:35, jonka jälkeen kiskasin valmiiksi etsityt ratsastuskamat päälle ja kiiressä nappasin banaanin mukaan ennekö ampasin talliin.

 Niinkuin olin vähän epäillytkin, niin Flink oli nauttinut sateisen yön aiheuttamista mutakoista oikein urakalla. Tässä vaiheessa olin iloinen, että olin päättänyt lähteä koulusta hieman aikaisemmin.

 16:00 pääsin lähtemään ja kentällä sain huomata, ettei meillä oikeasti olisi ollut niin kiire kun ajattelin. Saavuin tallille niin muut olivat laittamassa vasta hevosia, eikä valmentajaa vielä näkynyt. Kävelytin Flinkkiä maastakäsin siihen asti kunnes valmentaja ja muut tulivat kentälle. 

Valmentaja oli tuttu ja ollaan F:n kanssa oltu aikaisemminkin kyseisen valmentajan valvovan silmän alla. Tämä oli ensimmäinen valmennus missä Flink oli alusta asti tosi rennon tuntuinen. Tutulla kentällä ja hevoskavereilla on iso merkitys.

Jälleen hyppytauko oli venynyt liian pitkäksi. Hevonen oli skarppina, mutta kuski haahuili omiaan. Eka hyppy tuli vähän yllättäen ja toisessa sekä muutamassa muussa hypyssä en malttanut odottaa ja  puskin hevosen esteelle. Tästä syystä löysin itseni kerran kiikkumasta Fn kaulalla ja sain valmeltajalta kommenttia:

                " Hyvin tasapainoteltu "

Tehtävänä oli tehdä c päädyn kulmaan voltti joka meni esteen edestä ja toisella kerralla suunnatakin voltin sijaan esteelle. Alkukankeuksien jälkeen uskalsin taivuttaa rohkeammin ja F taipui mukisematta. Laukassa jätettiin voltti pois, mutta kaarteessa piti muutaman kerran köyrästä. 

Niinkuin aina myös tällä kertaa ratsastettavuus parani loppua kohden ja valmennuksesta joi hyvä maku. Loppuun tultiin 7-8 esteen rataa (90cm). Ekan kierroksen sävellyksistä ja puskemisista otin opikseni ja viimeinen kierros meni ensimmäistä huomattavasti paremmin, vaikka loppua kohden F väsyikin ja nappasi muutamat puomit mukaan. Pudotuksista huolimatta jätetiin siihen, olihan neiti ollut muuten hyvä!

 Yllättävistä esteiden kyttäilystä huolimatta, yhtäkään kielto ei tullut. Kiitos kuvista Miljalle!

Esteratsastusta | tauolta palailua

Blogissa on tapahtunut ulkoasu muutos ja täytyy sanoa, että tykästyin Oonan tekemään banneriin aivan älyttömästi, se on just eikä melkein sen näköinen kun mitä uudelta bannerilta halusin! 

Ajattelin, että jätän tauon jälkeiset perinteiset valitus-sepustukset välistä ja hyppään suoraan asiaan. Pitkästä aikaa sain kaverin ja kuvaajan mukaan kentän laidalle ja Flinkin kyytiin, kun Vilma sai järkättyä itsellensä kyydin meille. Vilman näkemisestä sekä myös kentällä olemisesta oli kulunut taas jokunen tovi, mutta nyt tuli tätäkin asiaa hieman paikkailtua. Suuntana oli siis kenttä ja esteet. 

Vilma ratsasti alkuun ja samalla verrytteli Flinkin, joten kun itse nousin selkään sain pienen tuntuman haun jälkeen alkaa heti hyppäämään. Flink oli energinen ja jos pidin liikaa vastaan, enkä antanut sen mennä niin aikalailla välittömästi F protestoi asiaa pienellä köyryllä/takapään pukkaamisella.

 

Toisena asiana, joka toi vähän haastetta hyppäämiseen, oli se että Flinkki ei malttanut pitää päätä ylhäällä ja sain välillä pelätä, että se kompastuu vielä ison päänsä kanssa ennen estettä, kun en saanut sitä ylös. Kuitenkin kompastuminen jäi vaan oman mielikuvituksen tuotteeksi, eikä niin todellisuudessa käynyt, muutama juuree tullut tai muuten epäonnistunut hyppy kyllä johtui ehkä välillä vähän etupainoisuudesta. Alkuun tulin jonkinlaista tehtävää, mutta loppussa halusin vielä tulla muutaman kerran trippelin. 

Muutamien päivien aikana ratsastus on ollut pientä pakko pullaa, eikä se oo tuonut sitä aikasempaa hyvänmielen tunnetta, mutta tämän päivän onnistumisten myötä ratsastus tuntuu taas mukavemmalta asialta. Pitäis vain koittaa pitää ratsastus mahdollisimman monipuolisena niin sekä kuski, että hevonen olisivat tyytyväisiä!  

Miten meni niinku noin omasta mielestä? 

 Nyt on takataskussa muutamia postaus-ideoita, niin eiköhän tääkin blogi ala palailemaan aktiivisten blogien joukkoon. Vaikka vajaa kuukauden tauko, ei loppupeleissä hirmu pitkä ole, niin silti se on aiheuttanut hieman harmaita hiuksia, koska innostusta olisi, mutta kuvat / videot puuttuvat. 

Riimulla | esteitä

Koska suitsitilaus ei ole vielä saapunut perille, niin viimeisen viikon ratsastukset on koostunut pääasiassa maastossa höntsäilystä, koska riimulla on hieman turhauttava yrittää mitään vakavamielisempää Flinkin pälyillessä kokoajan muulle. Flink myös tuntuu ottavan rennon höntsäily fiiliksen, kun suitsien sijaan ratsastus tapahtuukin riimulla. Mutta viikonloppuna höntsäily jätettiin päiväksi tauolle ja lähdettiin kentälle hyppäämään. Myös Flinkin omistaja tuli kentälle ja suunnittelikin meille tehtävän.

 

"Flinkin ravi tuntu eilen muuten vähän omituiselta..." 

F on viime päivinä ollut rento ja energinen! Innokkuuden ja pienen kettuilun on voinut huomata kevyestä takapäästä ja hevosen pään totaalisesta katoamisesta jalkojen väliin. Hyppypäivää edeltävänä päivänä kiinnitin erityisesti huomiota Flinkin raviin, joka tuntu jollain tapaa erilaiselta kun normaalisti. Selästä päin koitin ravia tiirailla ja vielä ratsastuksen jälkeenkin tutkin jalat huolella sekä juoksin F:n rinnalla, mitään normaalista poikkeavaa en kuitenkaan havainnut. Hyppypäivänä tuli sitten puheeksi epätavallinen ravi. Kävellessäni ja hieman ravaillessani tallilta kentälle tajusin, että miksi ravi tuntuu erilaiselta kuin yleensä:

Flink ravaa ilman suitsia niin lunkisti ja rennosti, kuin tietäen ettei tarvitse tänään paiskia sen ihmeellisemmin töitä. 

Vaikka viikon verran F:llä on jo menty pelkällä riimulla, vasta viikkoa myöhemmin koin tämän ahaa-elämyksen. Olen maastoillessa mennyt paljon enemmän nyt ilman satulaa, eikä silloin F ole niin rento. Lisäksi viimeisen viikon aikana Flinkin omistaja on käynyt useamman kerran liikuttelemassa neitiä, omien menojeni ja koulukiireiden takia. On kuitenkin mukava huomata, että epätavallinen ravi on tässä tapauksessa positiivinen, eikä todellakaan negatiivinen asia. Uusien suitsien saapuessa, täytyy muistaa lisätä riimulla ratsastelu ihan kunnollisiinkin ratsastusreeneihin! 

Videosta näkee, että isommilla esteillä, isoissa hypyissä, oma istunta kärsii aika pahasti. Mutta jossen koskaan hyppää isompia esteitä, en koskaan opi todennäköisesti istumaan selässä yhtään sen paremmin. Täytyy myös sen verran sanoa puolustukseksi, tuosta istunnasta, että Flink oli joko menopäällä tai sitten ei ottanut eteenpäin pyytäviä apuja vastaan. Tuolloin ei ollut tarjolla sitä "normaalia tempoa", joten esteiden välissä keskittyin enemmän tempoon kuin omaan jalkaan, joka hypyissä sitten heilahti turhan taakse. 

Videossa näkyy myös muutama kielto isommalle esteelle. Muutaman kerran tultiin okseria edeltävä ristikko liian isosti, jolloin okseri tuli vähän yllättäen vastaan ja hyppy tuli tosi juureen. Näistä hypyistä F nappas puomin mukaan ja itse kaadoin jalalla tolpan, jonka jälkeen F:stä tuli vähän epävarmempi. Ennen kieltoja olis mun pitäny osata tsempata Flinkkiä paremmin, että se olis uskaltanut mennä ne uudestaan. Sain kuitenkin F:n menemään vielä kerran okserin, jonka jälkeen oli hyvä lopettaa. 

Onko teistä lukijoista joku päässyt jo kentälle hyppäämään? 

Esteitä | + pieni hammasongelma

Hyppykertojen väli oli jälleen venynyt turhan pitkäksi, ja nyt vihdoin päästiin hyppäämään. Matkalla kentälle Flink vaikutti energiseltä ja kyttäilikin kaikkea sellaista mitä normaalisti tuskin edes huomaa. Kentälle päästyä oli Flinkin ylimääräinen energia jo aika hyvin purettu ja jäljelle jäi perus reipas hevonen. Laukassa sain pyytää paljon normaalia enemmän eteenpäin, koska ei sisältänyt haluttua tarmokkuutta. Kenttä oli hieman epätasainen ja raskas, joten uskaltaisin väittää, että kentän pohjalla oli osa syynsä siinä, miksi jouduin pyytämään hevosta enemmän eteenpäin. Eiköhän kenttä lanaamisen myötä muutu taas paremmaksi! 

Alkuun tulin pääty-ympyrällä pystyä ja sain kyllä todeta aika pian, ettei se ollut tauon jälkeen ehkä paras mahdollinen ratsastustie. Muutamissa ensimmäisissä hypyissä ohjat valuivat käsistä ja unohdin valmistella tiet huolellisesti, jolloin suoritus esteelle jäi vähän viime tippaan. F kuitenkin hyppäsi kuuliaisesti yli. Pienen skarppauksen jälkeen saatiin muutamat ihan ok:t hypyt ympyrällä olevalle pystylle.

Se vaati ratsastajaa olemaan huolellisempi

Pääty pystyn jälkeen, tultiin linjaa. Muutamat linjan hypyistä lähti sen verran kaukaa, etten osannut varautua niihin, koska odotin vielä yhtä askelta. Tällöin jäin hypyssä jälkeen ja Flink kiskas ohjat itelleen. Kuitenkin kun paikat rupes löytymään paremmin ja opin ennakoimaan paremmin, hypyt onnistu luonnollisesti paremmin. Tämän jälkeen tulin vielä okserin yksittäisenä muutaman kerran. Kun hypyt siihen onnistuivat lisäsin siihen vielä pitkällä sivulla olevan pystyn.

taidonnäyte. 

Postauksen kuvista ja videosta kiitos Evelle!

Eilen Flink oli extempore raspauksessa, kun lähitallille oli vapautunut yks raspausaika. Itse en koulun takia ennättänyt Flinkkiä sinne viemään mutta kaveri ja Flinkin omistaja onneks saivat hoidettua sen! Iso kiitos!

 Nyt täytyy huokaista helpotuksesta, että raspaus oli nyt eikä kuukauden päästä niin kuin oli vähän puhetta, Flinkin hampaat oli hyvät, mutta alaetuhampaat olivat todella kuluneet. Ehkä jo kuukauden päästä alahampaat olis voinut olla jo niin kuluneet, että F olis ruvennu reagoimaan hampaista aiheutuvaan kipuun.. Tästä syystä kuolaimet jäävät tästä lähtien hyllylle ja tilalle hankitaan kuolaimettomat tai hackamoret, sekä hätävaraks hankitaan synteettinen kuolain. Keskustelin Flinkin omistajan kanssa asiasta, niin kävi ilmi, ettei synteettistä kuolainta voi pysyvään käyttöön hankkia koska F tuhoaa sellaset kuolaimet aika reippaasti. 

Motivaation kasvu.

Jo pidemmän aikaa musta on tuntunu siltä, että mun silmissä ratsastus on menettänyt vähän hohtoaan. Se johtuu ainoastaan siitä, että näin pidemmän maastoilukauden aikana en oo kokenut sellasta tunnetta, että maastohumputtelusta olis mulle mitään hyötyä kun kuitenkin haluan kehittyä tämän lajin parissa. Kun meillä ei ole koppia ja iskä on päivät töissä, niin maneesille lähtö ei koskaan onnistu.
Eilen kuitenkin sain yllättäen viestin naapuritallilta, jossa kysytiin että lähdenkö maneesille hyppäämään. Näin koeviikon keskellä kaikki mikä vain ei liity lukemiseen kuulostaa hyvältä ja näin maastoilun ohella ajatus siitä, että pääsisi maneesille hyppäämään sai mut tarttumaan puhelimeen ja vastaavan viestiin myöntävästi.
Jo kuljetussuojia laittaessa F vaikutti hermostuneelta ja näytti tietoiselta siitä et nyt lähetään jonnekin. Lumien tippuminen rytinällä katolta alas, ei parantanut tilannetta yhtään. Hermoilu jatku vielä sillonkin, kun kyyti saapui pihaan. Vielä vajaa puolivuotta sitten meillä oli ongelmia lastauksessa, mutta nyt kun ollaan päästy naapuritallin rekalla kulkemaan jonkinverran on ongelmatkin lastauksessa vähentynyt, vaikkakin vieläkin on aina se pieni jännitys, että suostuuko F tulemaan kyytiin vai ei. Kun pitelin narun päässä hermostunutta Flinkkiä, jota ei hetkeen oltu lastattu niin olin lähes tulkoon varma, ettei se kyllä ekalla rekkaan mene. Flink kuitenkin yllätti ja käveli suoraan rekkaan.
Maneesilla käytiin aluksi rakentamassa 8 esteen rata, jonka jälkeen purettiin hevoset. Flink jatkoi omaa hössötystään vielä maneesilla. Selkään noustessa hössötyksestä ei ollut enää mitään jäljellä. Verryttelyn jälkeen tultiin 60-70cm korkusia esteitä. Lopuksi tultiin vielä 80-90cm esteitä. Mitään varsinaista tehtävää en tullut vaan tuo hyppykerta oli lähinnä mielenvirkistykseksi. Flinkillä oli paljon virtaa ja olin lähes tulkoon varma, että perä lentää viimeistään vähän jyrkemmissä kurveissa, mutta koko tunnin aikana perä ei lentänyt kertaakaan vaan maalailin turhaan piruja seinille.

Ratsastuksen jälkeen huomasin, että olin löytänyt ratsastukseen uutta motivaatiota

Ratsastuksesta jäi kyllä tosi hyvä fiilis ja oon ilonen, että meillä on mahdollisuus saada välillä kyytiä muuallekin. Meillä olis ollu mahdollisuus päästä ensi viikon perjantainakin estevalmennukseen, mutta koska kotiudun samana päivänä vasta riparilta taitaa valmennus jäädä meidän osalta. Videota katsellessa huomasin kyllä, kuinka valmennus taikka tunti ei olisi pahitteeksi. Myötäys näyttää olemattomalta ja ratsastaessa tuntui oikea kevennyskin olla vähän hakusessa.

Kiitokset kuskille ja seuralaisille, sekä Evelle kiitos videoista !  

"Onks toi sun heppa suokki?" - estevalmennus.

Miksei meistä ole kuulunut mitään kahteen viikkoon? 

Koeviikon jälkeen päätin alkaa panostamaan enemmän kouluun, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että aikaa täytyy varastaa jostain muusta että kerkiän tekemään kouluhommat. "Lupaus" kouluun panostamisesta kuitenkin tuntui unohtuvan heti tämän jakson ensimmäisellä viikolla. Yhtäkkiä vain huomasin olevani lupautunut yhteen jos toiseenkin hommaan ja taas huomasin, että viikko on täynnä ohjelmaa mm. kerhon pitämistä, lapsille suunnattua illanviettoa sekä maata näkyvissä-festarit. Kaiken muun ohjelman ohella oon siis koittanut tehdä rästiin jääneitä kouluhommia. Nyt ajattelin ottaa jälleen itseäni niskasta kiinni ja opetella kieltäytymään.

Myös huonot ilmat ovat osa syynä blogin hiljaisuuteen. Lämmin viltti, kuppi kuumaa kaakaota ja jopa kouluhommat kuulostavat mieluisemmilta kuin ratsasamaan lähteminen. Ilma on huono, ulkona on pimeää ja pohjat siinä kunnossa, ettei käyntiä reippaamin pysty menemään syövät aika hyvin ratsastusmotivaatiota. Kuitenkin ratsastamaan on lähdettävä.

Maanantaina koin kuitenkin positiivisen yllätyksen, kun huomasin että olin saanut viestin: " Perjantaina olisi estevalmennus, lähdetkö kyytin? ". Pienen pohdinnan jälkeen vastasin myöntävästi ja perjantai olikin sitten kiireisempi päivä.

 Koulu loppui perjantaina ikävästi vasta puoli 4, jonka jälkeen poljin
kotiin. Normaalisti matkaan menee n.20min mutta huonokuntoisten teiden vuoksi matka venyi 10min. Olin onneksi illalla ennättänyt katsoa jo joitakin tavaroita kasaan, mutta suurinosa oli vielä siellä täällä. Kun olin pukemassa ratsastushousuja niin järkytyksekseni huomasin että olin käyttänyt niitä viimeksi ilmansatulaa ratsastaessa ja voitte kuvitella kuinka likaiset ne olivat; kynsiharjan,veden ja hiustenkuivaajan avulla sain niistä vähän siistimmät.

Viideltä pääsin talliin ja puoli 6 aikaan pääsin lähtemään kotoa kohti lastauspaikkaa (talutan siis Fn läheiselle pikkutallille ja iskä heittää meidän tavarat sinne jo valmiiksi). Oli yllättävää että olin aikataulussa ja ajoissa tallilla. Koin lisää lastatessa lisää positiivisia yllätyksiä. Normaalisti omaa vuoroa odotellessa Flink on kipittämässä jo rekan/kopin sijaaan kohti kotia ja lastaus onnistuu ehkä toisella kerralla, mutta silloinkin ensiksi koitetaan kävellä kopista ohi ja kyytiin tullaan lastaussillan reunalta. Eilen kuitenkin F käveli mun perässä koppiin, niin kuin koskaan ei olisi ollut ongelmia lastatessa. Matka meni hyvin ja maneesilla oltiin hyvissä ajoin. 

Itse valmennus ei ollutkaan niin loistokas kokemus, olisin ensimmäisen puolentunnin jälkeen voinut vajota maan alle. Flink oli nihkeentahmee ja ei-yhteistyökykyinen, pihdattuaan tarpeeksi ja kun sai tehtyä asiansa, Flink kuskas mua ihan 6-0. Pidätteet ei menny läpi ja hevonen tuntu kaikin voimin tulevan sisäpohjetta vasten.Varsinkin alkutunnista Flink oli erityisen herkkä siitä, miten istuin sen selässä ja jos en istunut kunnolla niin se kyllä huomautti siitä. Luulen myös, että Flink menetti kiinnostuksen pieniin esteisiin ja toistuvaan tehtävään, koska sen ratsastettavuus parani vähän isommilla esteillä.

Viimeistä tehtävää tultaessa viimeistä kertaa, F pukitti ennen estettä ja aiheutti näin itsellensä huonon hyppypaikan. Mulla horjahti pukissa tasapaino, mutta olin silti valmistautunut hyppyyn ja kun heppa sitten pistikin jarrut pohjaan ja kääntyi, nii minä tulla tupsahdin maankamaralle. Tippumisen jälkeen Flink oli yllättäen tyytyväisemmän olonen ja jakso keskittyä paremmin viimeseen tehtävään. Viimesestä tehtävästä jäi ihan jees fiilis, mutta kokonaisuudessaan valmennus ei meidän osalta ollut onnistunut.  Valmentaja antoi palautetta hyvästä laukasta ja hyppytyylistä. Totes myöskin ettei Flink tee mitään ihan pieniä pukkeja ja että pukeilla aiheuttaa itsellensä ongelmia. Mutta kuulemma, jos pukittelun saa vähemmälle niin hyvä esteheppa Flinkistä tulee. Nyt jäädään oottelemaan vaan seuraavaa valmennusta ! 

Pukittelu tuntui olevan paljolti patoutunutta energiaa sekä tinttapäivän aikaansaanosta. En tiedä, enkä tule koskaan tietämään mitä Flink päässä noina hetkinä pyörii päässä. Valmennuksen jälkeen multa kysyttiin, että onko Flink suokki, sen jälkeen aloin miettimään etten taida tietää ketään edes vähän Flinkkiä muistuttavaa suokkia, mutta näkemyksensä kullakin ! 

Maastoesteratsastusta.

Viimein en ollut se joka seisoo maankamaralla kamera kädessä katsoen kadehtivana kun muut hyppäävät maastoesteitä. Vihdoin pääsin itse kokeilemaan !

Viime Torstaina mulla oli koulun jälkeen aika kiireinen aikataulu, iskä oli tulossa kopin kanssa kotiin joskus tunnin päästä ja siinä ajassa mun piti syödä, vaihtaa, vaatteet ja laittaa heppa lastauskuntoon. No niinhän siinä kävi, etten ollut valmis vielä kun iskä tuli. Olin justiin kerinnyt lähteä koiran kanssa lenkille, kunnes huomasin että iskä on jo tulossa. Vaihdettiin osia ja iskä lähti koiran kanssa lenkille ja itse suuntasin talliin laittamaan Flinkkiä. 

Vähän yli viis päästiin lähtemään, suuntana siis naapuripaikkakunnan maastoesteet. Ensimmäistä kertaa maastoesteillä oon ollut vuonna 2010, jolloin olin Bellan kanssa maastoestevalmennuksessa. Sen jälkeen "virallisia" maastoesteitä en oo mennyt, enkä ikinä uskonu pääseväni näille isommille maastoesteille. 

Maastoesteiden vieressä on motocross-rata, jossa sattui olemaan muutama mopo. Niiden takia verkkailin poikkeuksellisesti hiekkamontussa, enkä metsässä. Fllä oli virtaa ja se oli aluks vähän jännittynyt, mutta rentoutu jokseenkin kun alettin ravailemaan. Otettiin muutamia pienempiä hyppyjä ennenkö siirryttiin varsinaisiin maastoesteisiin. F toimi älyttömän kivasti ja koitti vähän ennakoida taas laukkoja, imi esteelle ja teki muutamia iloköyryjä. Kerran pukitti muutaman kerran, kun otin liian ison pidätteen. 

Ensimmäisille esteille otettiin aina yhdet kiellot, virhe taas kuskissa joka ei ratsastanut tarpeeks. Onneks "opin" ratsastamaan ja kiellot väheni melkein loppui kokonaan. Vesiesteellä olis pitänyt olla aluksi raippa mukana, koska vesipeto-Flink totes, ettei vedestä voi juosta vaan läpi. Vaikka kuinka yritin nii avut meni kuuroille korville ja F pysähtyi leikkimään vedellä - mitä enemmän annoin pohkeita sitä tarmokkaammin se vettä kauho ! 

Päivän saldoksi jäi tyytyväinen kuski ja hevonen, yksi kadonnut buutsi. Tyytyväisyys vähän laimeni kyllä lastattaessa, kun liina antoi periksi ja Flink ymmärsi olevansa irti. Tottakai se käytti tilaisuutta hyväks ja lähti tutkimaan maastoja. Kyllä siinä vaiheessa tuli muutama turhautumisesta johtuva huokaus, kun hevonen ei ota kuuleviin korviinsa vihellyksiä tai sangon kahistelua; tuntu koventavan vaan vauhtiaan ja katos metsään. S soitti sitten läheisen tallin omistajalle että meiltä on hevonen irti ja ite lähdin etsimään hevosta jalan. Lopulta iskä otti mut kyytiin ja S soitti ja kerto Flinkin sijainnin. Virolainen jukuripää nainen ei ollut kiinnostunut tunneilla olevista hevosista vaan oli lähtenyt vielä pidemmälle katselemaan maisemia - luuli varmaan olevansa todellinen preeriaponi - Tallinomistaja oli saanut F:n kiinni lentokoneiden varalaskupaikalla. Kun iskän kanssa päästiin paikalle, tallinomistaja oli lähtenyt jatkamaan tunnin pitoa ja S piteli hevosta. Lopulta päästiin lähtemään kotiin. Isokiitos tallinomistajalle, joka oli heti valmis auttamaan ! 

Mutta näin se näköjään menee. Jos ratsastaessa kaikki menee Flinkin kanssa hyvin, niin sen jälkeen tapahtuu jotain suunnitelmista poikkeavaa. 

Koeviikko pukkaa päälle, mutta koitan tällä viikolla saada julkaistua tilannekatsaus-postauksen, kun nyt on tullut jonkinverran kyselyitä siitä koska Flink lähtee. 

Kun hymyn kaari hupun alta paljastuu.

Viime perjantaina lähdin kentälle muutaman kaverin saattelemana. Myös S tuli kentälle koutsaamaan. Kun Flinkin kanssa ennätettiin kentälle, siellä oli kunnon talkoot menossa ja esteet oli vähän normaalia erikoisempia; pressueste, sianselkä ja jätesäkkieste.

Matka kentälle meni taas hyvin ja F oli jo matkalla tosi rennon olonen. Kentällä maalasin vähän piruja seinille ja olin n. 95% varma, että tuun tippumaan. Mutta ei, koko ratsastuksen ajan pysyin selässä sekä heppa oli rento ja kiva hypätä. Positiivinen yllätys !

Tulin esteitä alkuun yksitellen ja sen jälkeen tuli muutamat esteet peräkkäin. Kentällä oli 4 estettä, joille kaikille otettiin yks kielto. Jokakerta kun olin tulossa ensimmäistä kertaa jollekin kentällä olevista esteistä unohdin ratsastaa ja oletin että F menis yöks, mutta se ei hypännyt koska kuski ei ollut mukana ja se "kyttäs" esteitä. Flink ei siis koskaan oikeestaan kyttää/pelkää esteitä paitsi pressuestettä, sen kyttäily on enemmän yks tapa testata kuskia.

 Ensimmäisten hyppyjen jälkeen Flink koitti kauheesti ennakoida mitä esteitä mennään ja koska laukataan. Hyvien hyppyjen sekaan mahtui myös monta epämääräistä hyppyä joista kaikki tais olla kuskin vikoja.

Kentältä kotiin päin lähti tyytyväinen kuski ja hevonen. 

Nää estetreenit jäi todennäköisesti meidän viimeksiksi, tähän oli hyvä päättää. 

Esteratsastusta.

Puolitoista viikkoa sitten, löydettiin tie taas esteratsastuksen pariin. Ensimmäistä kertaa koko kesänä, Flink käveli kiltisti kentälle, sapelihammastiikerit ja vihreetmiehet tais olla kesälomalla? 

Alkuun Flink oli rento ja kiva, mut jossain vaiheessa ei hermo enää riittänytkään pikkuesteille ja työnteko ei enää olis huvittanutkaan vaan virtaa löytyi kaikeen muuhun, kuin työntekoon. Löysin itseni taas maankamaralta, jonka seurauksena päästettiin se juoksemaan kentälle. Pienen irtojuoksuttelun jälkeen, työnteko alkoi sujua paremmin  ja saatiin muutamat tosi kivat hypyt, mutta aika paljon - varsinkin pienemmille esteille - tuli sukkulahyppyjä.

Itse en missään huippuvireessä ollut. Pieni tauko esteratsastuksesta näkyi heti. En päässyt hyppyihin kunnolla mukaan ja jalat seikkaili välillä liian takana. Tällä viikolla koitan päästä hyppäämään, vaikka tälle viikolle luvatut kelit eivät ole ehkä ne parhaimmat. 

Pahoittelut lyhyestä ja myöhästyneestä tekstistä sekä yhdeltä esteeltä otetuista kuvista. 

Edellisen postaukseen sain kommenttia, kuvien mustista reunoista. Huomasin itsekin, että etteivät ne hirveästi silmää miellytäneet. Muutin muokkaustapaa ja kysyisinkin nyt että onko tämä parempi tapa?