ELÄMÄN PIENIÄ ILOJA

Joskus sitä huomaa hymyilevänsä ihan huomaamatta. Joskus huomaa tuntevansa itsensä onnelliseksi niiden pienten asioiden vuoksi, mitä päivän mittaan tapahtuu. Joskus huomaa elävänsä vain hetkessä, jättäen turhan murehtimisen hetkeksi taka-alalle.

Eilen oli tälläinen päivä. Aamu alkoi harmaana ja heti sängystä noustessa teki mieli palata sinne takaisin ja piiloutua lämpimän peiton alle, yrittäen unohtaa kaiken sen mitä tulevan päivän aikana pitäisi tehdä. Sen lisäksi, että aamulla satoi räntää kouluun mennessä mun oli täytyi palata takaisin kotiin päin, kun olin unohtanut ottaa toiset vaatteet mukaan.  Lisäksi aamu alkoi vielä englannin prelin kaksoistunnilla.

Ruokailuun mennessä mieliala oli kohonnut jo huomattavasti. Kaverit, näytelmäharjoitukset ja lumisade piristivät päivää. Kun lähdin koulun jälkeen kotiin, hymy nousi väistämättä  kasvoille kun lumisade ei ollut vieläkään loppunut ja näin muutamien kavereiden heittelevän jo toisiaan lumipalloilla. 

Kun kotona lähdin koiran kanssa lenkille ja näin kuinka suunnattomasti se nautti lumesta, en voinut olla hymyilemättä. Koira temmeltäessään pitkin metsäpolkuja metsästin itse taivaalta putoilevia lumihiutaleita. Myös Flink nautti lumesta. Mennessäni sen luokse se tuli vastaan rallitellen ja kun olin tekemässä lähtöä niin tuntui kuin se olisi koittanut estää sitä. 

On hauska huomata miten pienistä asioista sitä voikin tulla iloiseksi. Eikä sellaisten asioiden huomaaminen välttämättä vaadi aina edes positiivista asennetta, toki siitä on etua. Yhäuseammin ihmiset tuntuvat vain viilettävän eteenpäin pää kolmantena jalkana ja unohtavat pysähtyä nauttimaan niistä kaikista pienistä jutuista mitä elämä tarjoaa. Muistakaa nauttia niistä elämän pienistäkin asioista, ei kaiken tarvitse aina olla jotain suurta!

Mitkä pienet asiat kuluneen viikon aikana ovat saaneet sinut hymyilemään? Meillepäin on luvattu muutosten tuulia, koskien Flinkkiä sekä mua. Osaako joku arvata mitä tuulet tuovat mukanaan?

WALES | part 3

Hevoslauma 

Minä, Laura, Rebecca(toinenvaihtari), Beg 

Etelä-walesin rannikkoa

Suurinosa poneista ja lampaista laiduntaa täällä vapaasti nummilla

Päästiin heppailemaan porukalla !

Viikko vaihtoa takana ja viikko vielä edessäpäin. Lauantaina saavuin Host-ihmiseni, Lauran ja hänen muutaman kaverin kanssa Royal Welshin karavaanari aluuelle. Ennen meidän saapumista, muutamat Lauran kavereista olivat jo napanneet meille kaksi asuntovaunua. Ilta meni jutellen, pelaillen ja viettäen hauskaa iltaa. Loppuillasta kävimme katsomassa paikallista yöelämää. Tuli koettua ekaa kertaa karavaanari elämäkin.

Sunnuntaina siirryin Lauran ja muiden luota toisten vaihto-oppilaiden luokse, vip-alueelle. Paikan päällä saatiin päättää nukutaanko sisällä vai pihalla, mutta koska kaikki ei olis mahtunu sisälle nukkumaan niin päädyttiin siihen että kaikki 15 vaihtaria nukkuu teltoissa. Hyvällä yhteishengellä ja työllä saatiin aika reippaasti 3 telttaa kasaan ja kierrettiin vip-alue läpi. Illaksi lähdettiin leaderin kehoituksesta kaupunkiin.

Maanantaina starttasikin itse Royal Welsh eli walesin ja luultavasti myös britteinsaarten suurimmat maatalousnäytelyt. Nähtävää on palhjon, mutten siltikään voi ynmärtää miten joku lähtee viideksi päiväksi viettämään karavaanari elämää maatalousnäyttelyiden takia, porukkaa messuilla on valehtematta vauvasta vaariin.

Torstai iltana kotiudun Royal Welshistä takaisin host perheeni luokse, vaikka kyllähän Laura on täällä tehnyt töitä ja vietynyt aikaa muutenkin että sillon tällöin oon muutaman sanan vaihtanu. Tänään näin myös host vanhemmistani vilauksen.

Tähtihetkiä

Niin kuin monessa muussakin koulussa myös meidän koulullamme vanhojentanssi musiikkien tahtiin tanssahtelivat niin kauniit tytöt kuin komeat pojatkin. Edellis vuosista poiketen, olin itse tänä vuonna yksi niistä onnekkaista tytöistä, joka sai pukea päälleen kauniin kimaltelevan mekon ja päästä näyttämään katsojille kaiken sen mitä viimeisten viikkojen aikana olimme oppineet !

Tunnelma oli huikea ja ilta oli ohi aivan liian nopeasti.

Meidän lukiossa perinteitä vaalitaan hyvin ja ne  tulevat vahvasti esille. Ehdoton suosikkini näistä perinteistä on vanhojentanssit ! Varsinkin nyt kun pääsin itse kokemaan ne. On hullua ajatella kuinka kauan kyseistä juhlaa järjestettiin ja joka oli lopulta ohi yhdessä hujauksessa. Mutta se oli sen arvoista! Vanhojentanssit kasvattivat minua ja varmasti monia muita ihmisinä. Samalla meidän wanhojen yhteishenki kasvoi aivan suunnattomasti. Tää porukka on täyttä kultaa!

Tanssimme siis torstaina meidän vanhojentanssit. Pienistä sähläyksistä huolimatta nautin joka sekunnista. Vanhojen puheen ja oman tanssin jälkeen olo oli haikea, mutta onnellinen. Siinä vaiheessa ei kyyneleet olleet kaukana. Tanssien jälkeen, siirryimme Mesikämmeneen syömään ja viettämään mukavaa iltaa. Kävellessäni muutaman ystäväni kanssa Mesikämmeneen olin yhtä hymyä ja nautin onnellisuuden tunteesta. En voinut käsittää, että vanhojentanssit tosiaan olivat ohi.

Perjantaina tanssimme ensiksi koko porukan kanssa ylä-asteella ja sen jälkeen jakaannuimme kolmeen porukkaan. Osa lähti tanssimaan vanhainkodeille ja kaksi porukkaa lähti kiertämään naapuri paikkakuntia. Illalla suurinosa porukasta lähti ansaitusti viettämään rennon viikonlopun Himokselle. Minä mukaan lukien. Vietin yhdet elämäni huikeimmat 4 päivää tämän porukan kanssa ! Kiitos.

Voisin elää nämä päivät milloin tahansa uusiksi

Ajatus siitä, että tämä porukka tulee vuoden päästä hajoamaan, hirvittää vähän, mutta meillä on vielä aikaa. Pääsemme yhdessä kokemaan vielä varmasti paljon kaikkea. En ole koskaan ollut hyvä koulussa,  mutta muiden tsemppauksen ansiosta olen jaksanut lukiota. Alunperinhän vahvin syy siihen miksi lähdin ylipäätänsä lukioon olivat nimenomaan nämä perinteet ja ystävät, jotka lukioon menivät. Vuosi sitten kaduin hieman päätöstäni lähteä lukioon, mutta nyt en kadu sitä enää hetkeäkään.

Meillä on tällä viikolla koeviikko ja perjantaina lähden jälleen riparille isoseksi ja olen siellä koko hiihtoloman. Hiihtoloman aikana ystäväni ja iskä hoitavat Flinkin. Yritän parhaani mukaan saada pikkuhiljaa tännekin kunnollisia ja tavallisia heppapostauksia, mutta ilman uusia ratsastuskuvia tms, en niitä tule tekemään.

Mitä pidit meidän omasta tanssista? 

Uudenvuoden hiihtoratsastusta

Joulu, vuodenvaihdos ja nyt uusi vuosi avoinna uusille kokemuksille, muistoille, tuttavuuksille ja kaikelle mahdolliselle. 

Itse vietin uuden vuoden pienellä kaveriporukalla mökillä. Sitä ennen kaverit tulivat meille ja kokeiltiin pulkka-ja hiihtoratsastusta. Edellisyön pulssakelin takia, hyvät hiihtispohjat olivat vähissä, hiekan pilkottaessa auratun tien pohjalla. Pienipätkä läheisestä hiekkatiestä oli kuitenkin sen verran lumenpeitossa että pulkkaratsastus onnistui. 

Ennen meille tuloa Flinkillä on tietääkseni menty kerran pulkkaratsastusta, kentällä. Meillä ollessaan Flink oli uudenvuoden-pulkista kerran vetäny suksia, mutta hiihtäjä pulan takia se hiihtiskerta jäi vain lyhyeksi kokeiluksi, mutta silti onnistui hyvin. Hetan avustuksella laitetiin Flinkille valjaat päälle ja totuteltiin pulkkaan, ensiksi vain perässä kävellen samalla vetäen pulkkaa ja sitten istumalla kyytiin.

 

En ollut ajatellut aivan loppuun asti, pitäessä Flinkille edellisenä päivänä vapaapäivän, koska eilen virtaa löyty jopa vähän liiaksikin asti ja tällähetkellä olen itse hieman jumissa paikasta jos toisestakin. Vähäisen lumen vuoksi pulkasta kuului iso ääni, joka oli haastavin tekijä. Hetan tullessa jonkinaikaa pulkalla perässä vaihdettiin sekä kuski, että kulkuväline. Päädyttiin kokeilemaan suksia pellolle. Luonnollisesti lumessa suksista ei kuulunut ääntä juuri ollenkaan ja aremmatkin hiihtäjät uskaltautu suksille, kun ei tarvinnut pelätä kaatumista. Flinkin ilmeestä huomasi myös, että sillä oli mukavempaa pellolla, kuin tiellä.

Lumi sulaa melkein silmissä, talo hiljenee väestä ja koulu jatkuu huomenna, joten näillä näkymin pulkka/hiihtoratsastukset jäävät ainakin meidän osalta tähän, ellei lunta tule lisää. 

 Miltä sun uus vuos näytti? Jäikö jonkin asia erityisesti mieleen? 

Haluaisitko lukea blogista, tulevan vuoden tavotteista? 

Hyvää Uutta Vuotta 2015 !

Vauhtihirmu.

Jälleen pienen tauon jälkeen, palailen blogin ääreen. Hiljaiselon aikana olen kyllä lukenut muiden blogeja, mutta en ole saanut kirjoitettua mitään omaan blogiin, lähinnä materiaalipuutteen vuoksi. Aamulla kun olet lähtenyt kouluun on ollut pimeää ja pimeys on yllättänyt jo kun pääset takaisin kotiin. Meidän yhdessä touhuilu on koostunut lähinnä maastoilusta ja maastakäsin työskentelystä.

Vihdoin tännekin on tullut, toivottavasti pysyvä lumi. Mullakin monien muiden tapaan alkoi tänään joululoma, tai no on meillä tänään vielä puurojuhla klo: 20:00-00:00. Taas on yksi koeviikko purkissa ja tuli tuossa viikon aikana mietittyä kaiken maailman erikoispostauksia tänne blogiinkin, kunhan pääsis vaan niitä toteuttelemaan, osa kun on vähän enemmän aikaa vieviä.

Jos teiltä löytyy postaus-ideoita, otan kyllä niitä ilomielin vastaan ja pyrin toteuttamaan !

Tänään mulla oli siis tän vuoden viimenen koulupäivä ja koe. Seuraavan kerran kun kouluun meen (2.1), niin oonkin jo täysikänen. Haha, kyllä mäkin oon jo niin vanha. Flink sai tänään purkaa energiaansa ja laitumen aitojen tarkistuksen jälkeen päästin Flinkin sinne. Kuten arvasin vauhtia löyty ihan omasta takaa, eikä tarvinnut kehottaa liikkeelle. Se että näkee kuinka paljon tuo hevonen nauttii, saa aina kummasti suupielet nousemaan ylöspäin, niin myös tänään. Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin. Seuraavan postauksen yritän tehdä mahdollisimman pian, ilman näin pitkää taukoa.

<

"Onks toi sun heppa suokki?" - estevalmennus.

Miksei meistä ole kuulunut mitään kahteen viikkoon? 

Koeviikon jälkeen päätin alkaa panostamaan enemmän kouluun, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että aikaa täytyy varastaa jostain muusta että kerkiän tekemään kouluhommat. "Lupaus" kouluun panostamisesta kuitenkin tuntui unohtuvan heti tämän jakson ensimmäisellä viikolla. Yhtäkkiä vain huomasin olevani lupautunut yhteen jos toiseenkin hommaan ja taas huomasin, että viikko on täynnä ohjelmaa mm. kerhon pitämistä, lapsille suunnattua illanviettoa sekä maata näkyvissä-festarit. Kaiken muun ohjelman ohella oon siis koittanut tehdä rästiin jääneitä kouluhommia. Nyt ajattelin ottaa jälleen itseäni niskasta kiinni ja opetella kieltäytymään.

Myös huonot ilmat ovat osa syynä blogin hiljaisuuteen. Lämmin viltti, kuppi kuumaa kaakaota ja jopa kouluhommat kuulostavat mieluisemmilta kuin ratsasamaan lähteminen. Ilma on huono, ulkona on pimeää ja pohjat siinä kunnossa, ettei käyntiä reippaamin pysty menemään syövät aika hyvin ratsastusmotivaatiota. Kuitenkin ratsastamaan on lähdettävä.

Maanantaina koin kuitenkin positiivisen yllätyksen, kun huomasin että olin saanut viestin: " Perjantaina olisi estevalmennus, lähdetkö kyytin? ". Pienen pohdinnan jälkeen vastasin myöntävästi ja perjantai olikin sitten kiireisempi päivä.

 Koulu loppui perjantaina ikävästi vasta puoli 4, jonka jälkeen poljin
kotiin. Normaalisti matkaan menee n.20min mutta huonokuntoisten teiden vuoksi matka venyi 10min. Olin onneksi illalla ennättänyt katsoa jo joitakin tavaroita kasaan, mutta suurinosa oli vielä siellä täällä. Kun olin pukemassa ratsastushousuja niin järkytyksekseni huomasin että olin käyttänyt niitä viimeksi ilmansatulaa ratsastaessa ja voitte kuvitella kuinka likaiset ne olivat; kynsiharjan,veden ja hiustenkuivaajan avulla sain niistä vähän siistimmät.

Viideltä pääsin talliin ja puoli 6 aikaan pääsin lähtemään kotoa kohti lastauspaikkaa (talutan siis Fn läheiselle pikkutallille ja iskä heittää meidän tavarat sinne jo valmiiksi). Oli yllättävää että olin aikataulussa ja ajoissa tallilla. Koin lisää lastatessa lisää positiivisia yllätyksiä. Normaalisti omaa vuoroa odotellessa Flink on kipittämässä jo rekan/kopin sijaaan kohti kotia ja lastaus onnistuu ehkä toisella kerralla, mutta silloinkin ensiksi koitetaan kävellä kopista ohi ja kyytiin tullaan lastaussillan reunalta. Eilen kuitenkin F käveli mun perässä koppiin, niin kuin koskaan ei olisi ollut ongelmia lastatessa. Matka meni hyvin ja maneesilla oltiin hyvissä ajoin. 

Itse valmennus ei ollutkaan niin loistokas kokemus, olisin ensimmäisen puolentunnin jälkeen voinut vajota maan alle. Flink oli nihkeentahmee ja ei-yhteistyökykyinen, pihdattuaan tarpeeksi ja kun sai tehtyä asiansa, Flink kuskas mua ihan 6-0. Pidätteet ei menny läpi ja hevonen tuntu kaikin voimin tulevan sisäpohjetta vasten.Varsinkin alkutunnista Flink oli erityisen herkkä siitä, miten istuin sen selässä ja jos en istunut kunnolla niin se kyllä huomautti siitä. Luulen myös, että Flink menetti kiinnostuksen pieniin esteisiin ja toistuvaan tehtävään, koska sen ratsastettavuus parani vähän isommilla esteillä.

Viimeistä tehtävää tultaessa viimeistä kertaa, F pukitti ennen estettä ja aiheutti näin itsellensä huonon hyppypaikan. Mulla horjahti pukissa tasapaino, mutta olin silti valmistautunut hyppyyn ja kun heppa sitten pistikin jarrut pohjaan ja kääntyi, nii minä tulla tupsahdin maankamaralle. Tippumisen jälkeen Flink oli yllättäen tyytyväisemmän olonen ja jakso keskittyä paremmin viimeseen tehtävään. Viimesestä tehtävästä jäi ihan jees fiilis, mutta kokonaisuudessaan valmennus ei meidän osalta ollut onnistunut.  Valmentaja antoi palautetta hyvästä laukasta ja hyppytyylistä. Totes myöskin ettei Flink tee mitään ihan pieniä pukkeja ja että pukeilla aiheuttaa itsellensä ongelmia. Mutta kuulemma, jos pukittelun saa vähemmälle niin hyvä esteheppa Flinkistä tulee. Nyt jäädään oottelemaan vaan seuraavaa valmennusta ! 

Pukittelu tuntui olevan paljolti patoutunutta energiaa sekä tinttapäivän aikaansaanosta. En tiedä, enkä tule koskaan tietämään mitä Flink päässä noina hetkinä pyörii päässä. Valmennuksen jälkeen multa kysyttiin, että onko Flink suokki, sen jälkeen aloin miettimään etten taida tietää ketään edes vähän Flinkkiä muistuttavaa suokkia, mutta näkemyksensä kullakin ! 

Rakkaus saa ihmeitä aikaan.

Kyyneleitä varmaan saman verran, kuin Egyptin läpi virtaavassa Niilissä. Halatessa valkoistakin valkoisimmiksi muuttuneet rystyset. Silmät niin turvonneet, ettei eteensä näe.

Vähän liioiteltua, mutta suurimmaksi osaksi totta. Reilu viikko takaperin, itkin itseni lähes joka ilta uneen, kunnes en enää jaksanut itkeä. Tuijotin vain eteeni, enkä kyennyt saamaan yhtään positiivista ajatusta päähäni. Hiekka tuntui vain valuvan sormien välistä, enkä saanut pysäytettyä sitä. Lopulta en jaksanut enää taistella vastaan, luovutin.

Viime viikon keskiviikkona mulla oli aika sekavat fiilikset. Päivällä olin vielä varma, että joudun luopumaan Flinkistä, lopullisesti. Puolessatunnissa kaikki oli muuttunut, enkä tiennyt mitä sanoa. 

Viime viikon keskiviikkona, äiti otti Flinkin lähdön ja lopetuksen puheeksi. Itse olin harvasanainen ja kärttyinen, en halunnut keskutella asiasta. Halusin vain saada valmistettua iltapalan ja painua omaan huoneeseen. Äiti kyseli kaikkea ja jouduin selittämään kaiken yksityiskohtasesti. Lopulta sain iltapalan valmiiks ja olin lähdössä, samaan aikaan äiti lähti keittiöstä nukkumaan muutamien sanojen saattelemana: " voi kun meillä olis mahdollisuus pitää sitä talvellakin. " Siinä vaiheessa noi sanat satuttivat enemmän, kun mitkään muut sanat koko illan aikana.

Omaan huoneeeseen päästyä, siirsin iltapalan sivuun ja istuin lattialle. Tuijotin viis minuttia puhelinta ja toiset viis minuuttia siihen kirjottamaani Whatsapp-viestiä, ennenkö painoin lähetä-nappia. Äiti vastas melkein heti. Hetken juteltua äitiltä tuli viesti: " Selvitä asioita ja käske Saijan oottaa vielä ". Hymyilin kyynelten läpi, mutta samalla takaraivossa kummitteli vielä ajatus siitä, että tää suunnitelma ei tuu onnistumaan. Samana iltana laitoin vielä Saijalle viestiä kerroin asiasta ja varmistin sen olevan ok myös siltä suunnalta.

Seuraavana päivänä koulussa sain iskältä viestin, jossa mainitsi Flinkin jäämisestä, rupesin vaistomaisesti hymyilemään. Pikku hiljaa sitä rupee ymmärtämään mihin sitä onkaan lähtenyt  että Flink tosiaankin on meillä vielä vuoden. Asia ei olis saanut mun leukaa loksahtamaan, ellen olis tiennyt kuinka äiti on ollut sitä vastaan, että mulla olis kouluaikana ja talvella hevonen. Nyt voin sanoo vasta kokevani lähes tulkoon sen mitä on omistaa hevonen. Tiedän myös miks rakastan ja mikä saa mut jaksamaan mun vanhempia ♥

Tulevana vuotena mulla ei riitä aika käymään säännöllisesti ratsastuskoulun tunneilla, joten ratsastuskouluvuodet, näyttävät mun osalta olevan ohi. Vuoden päästä, Flinkin lähdön jälkeen, mulla on edessä abi-vuosi ja haluan keskittyä siihen; tarvitsisin 10tuntia lisää vuorokauteen, että kerkiäisin tehdä kaikki mitä haluaisin. Tulen todennäköisesti käymään vielä tallilla pitkästä matkasta huolimatta, mutta tuntihevosten selkään en ainakaan näillänäkymin ole hetkeen nousemassa. 

Jos joku tallilainen tämän sattuu tämän lukemaan, niin oon kiitollinen ja ilonen, että oon saanut tutustua tallin kautta uusiin ihmisiin, oppinut paljon uutta ja saanut viettää kolme kokemuksia täynnä olevaa vuotta aivan mielettömässä seurassa!  Kiitos ! ♥



Antaa lapsen leikkiä.

Elisa tuli käymään ja päätettiin tehdä jonkin sortin temppurata jossa oli mm. omenan noukkimista vedestä ilman käsiä, pallon heittoa, heppajalkapalloa, este, tynnyriratsastusta. Tarkotus oli ottaa vielä vaatetuspiste, jossa olis pitäny laittaa tietyt vaatteet päälle, mutta jätettiin se sit suosiolla pois.
Mutta nyt videoon, joka ei ole mikään ratsastuksen taidon näyte.



Otettin viel muutamia hyppyjä Sukkiksen kanssa ja käytiin kävelemässä molempien heppojen kanssa maastossa, jonka jälkeen Sukkiks pääs vielä pesulle, oli jo niin myöhä ettei sitten pesty kun Sukkis, joten seuraavaa lämmintä päivää odotellessa !