EI KULTTUURISHOKKIA | JÄLLEEN KOTONA

Tämä viikko on sisältänyt paljon tekemistä: on grillattu,  uitu, käyty turvehoidossa, särkänniemessä sekä flowparkissa. Viikon aikana ollaan syöty kahdesti ravintolassa ja kotona nautittiin runsas itävaltalainen ruoka. Iltaisin ollaan myös jaksettu laulaa singstaria ja pelattu korttia. 

Tämä viikko on kulunut isäntäperheenä olemisena. 

Kun kotiuduin Walesista oli meille edellisenä päivänä tullut vaihto-oppilas Itävallasta. Oli mukava huomata, että vaikka olinkin kotiutunut englanti ei ollut kadonnut mihinkään. Sain jatkaa kielen puhumista ja sain huomata ettei viime kesään verrattuna, tänä kesänä tullut totaalista jäätymistä vaihto-oppilaan ja englannin kanssa. Kotiin tulo ei siis aiheuttanut minkäänlaista kulttuurishokkia.

Viime viikon aikana, tuli vietettyä vaihto-oppilaan lisäksi aikaa myös kahden siskon kanssa ja täytyy myöntää, että oli pitkästä aikaa kiva tehdä pidemmällä kaavalla niidenkin kanssa jotain. Tehdään turhan harvoin yhdessä mitään tälläistä. Koulut alkaa ja pikku hiljaa elämä kotonakin alkaa hiljenemaan, kun siskot muuttaa takaisin omaan kämppään ja jään porukoiden kanssa yksin kotiin.

Halusin tai en koulu ja abiturientti vuosi alkaa häämöttää jo turhan lähellä. Koulun alku tarkoittaa myös sitä, että ensimmäiset kirjoitukset ovat on pelottavan lähellä, enkä ole lähellekkään valmis ! Terveystiedon kirjat on pysynyt lähes tulkoonn poissa silmistä koko kesän, vaikka niiden kohtalo olisi pitänyt olla ihan päin vastainen.

Tästä päivästä yritin epätoivoisesti kuvata videopostausta, mutta se jäi lyhyeen. Aamun kuvasin, mutta kun kiire pukkasi päälle unohtui videoiden ottaminen. Kerhon pidon jälkeen, polkaisin Lehtimäelle (35km) ja käytiin Vilman kanssa nappailemassa rippikuvia. Oli mukava vierailla myös pitkästä aikaa opistolla. Hevoskatras sekä tilat olivat muuttuneet, mutta ilmapiiri ja ihmiset olivat samoja vanhoja. Se toi hymyn huulille.

Lisää rippikuvia voit katsoa täältä ->



WALES | viimenen osa

Istun kirjoitus hetkellä Amsterdamin lentokentän Starbucksissa. Viimeiset päivät hurahtivat hetkessä ohi ja jäljelle jäi haikea mieli. Koko vaihto alkaa olemaan purkissa. Takataskussa vaihdosta on jäänyt uusia ystäviä, hienoja muistoja, roppakaupalla lisää rohkeutta sekä taas hiukan taas laajempi maailmankuva.

Eilen illalla kun pakkasin kamat ja lösähdin huoneen sohvalle, kävin mielessäni viimeisen kahden viikon tapahtumat. Niin paljon uusia ihmisiä, monenlaisia tunteita; naurua ja väsymystä. Mutta vaikka jäljellä on haikea tunne niin silti sen alta löytyy onnellinen tyttö. Olen ylpeä itsestäni ja siitä että lähdin tekemään jotain sellaista, mitä en koskaan olisi voinut kuvitella tekeväni. Tällä kielipäällä ei pärjää lukion penkillä, mutta tällä kielipäällä pärjää maailmalla!

" Nyt on tämä hetki eikä sitä parempaa aikaa elää olekkaan. Olet haaveillut monista asioista ja tarkemmin asiaa katsoessasi huomaat, että yksi niistä on toteutumasta " - näin sanoi mun horoskooppi kun nousin kaksi viikkoa takaperin koneeseen. Jos ei aikaisemmin oo hömppäpömppä horoskoopit osunu kohdalle, nii kyllä tuo osu niin nappiin!

Palaan myöhemmin vielä omaan vaihtokokemukseeni koosteen kera, mutta nyt aion antaa mahdollisimman hyvän vaihtokokemuksen myös Itävallasta meille tänään lentäneelle tytölle.

Olisiko teillä intoa lukea, jos moniosaisemman tekstin vaihto-oppilas elämästä, mitä pitää tehdä ennen ja miten elämä jatkuu sen jälkeen yms. Lisäksi voisin kirjoittaa myös isäntäperheenä toimimisesta. 

Viime aikoina blogi on ollut enemmän lifestyle kuin hevosblogi. Lifestyle blogiksi tämä ei tule jäämään vaan paluu hevosblogiin tulee tapahtumaan. Kuvia ja videoita hevospuolelta ei vain ole hirveästi ja se kummasti hidastaa postaus tahtia, vaikka intoa olisikin.

WALES | part 4

Torstaina loppui Royal Welsh ja onneksi loppuikin sillä univelkaa alkoi olla jo niin paljon etteivät silmät pysyneet auki, kaipaus kunnon suihkua kohtaan oli kova ja kylmästä nokkiinsa ottanut kurkku ei elämää helpottanut. Hauskaa oli ja ystävyyssuhteet toisten vaihtareiden kanssa syventyivät. Kun illalla pääsin suihkuun ja kunnon sänkyyn ymmärsin vasta kuinka väsynyt kroppani oli. Tanssiminen ja jokapäiväinen tuntien kävely kyllä tuntui.

                   Joka paikkaa särki. 

Mutta toisin kun luulin, olikin isäntäperheiden suhteen tullut pieniä muutoksia. Kun istuin Lauran autoon ja oltiin Lauran ja Hannah'n kanssa valmiita lähtemään kotiin, sainkin tietooni ettei Laura olekkaan enää Hostini. Seuraava hostini oli Rhian, joka oli yksi Lauran ystävistä, mutta asui eri kaupungissa. Lauran äiti oli pakannut kamat, jotka olin jättänyt heidän luokseen ja lisäksi oli mukaan ujuttanut pienen lahjan. Tavattiin kaikki 5 ihmistä erään hotellin pihalla, jossa hyvästelin vanhan isäntäperheeninja Hannah'n ja jatkoin matkaa Rhianin kanssa. Etenkin kun olin niin väsynyt niin en saanut pidäteltyä kyyneleitä, hyvästellessäni heitä. Koska olen tottunut siihen että minulla on monta isosiskoa ja olen nuorin, niin ikäerosta huolimatta viihdyin Lauran ja Hannah'n seurassa sekä reilu viikon aikana heistä tuli mulle kuin siskoja, tästä syystä olin hieman haikeilla mielin vaihtamassa perhettä.

Menomatkalla Rhianin vanhempien maatilalle kului toisiin tutustuen. Uuteen isäntäperheeseeni kuului isä, äiti ja kaksi tytärtä, joista toinen kylläkin on paraikaa Amerikassa. Maata perheellä on paljon ja perheellä oli noin 800 lammasta, 20lehmää (koska perheen isä tykkää lehmistä, ei niinkään rahan takia siis) sekä 5 bordercollieta ja yksi jack russelin terrieri. 

Seuraava päivä kului nopeasti. Herätys oli aamusta ja lähdettiin käymään yhdessä Walesin harvoista vanhoista kultakaivoksista. Oli kyllä hieno kokemus, sen lisäksi että päästiin tutustumaan vähän kaivoksiin päästiin myös käyttämään yhtä vanhoista vaikea kulkuisimmista ulospääsy reiteistä. Sen jälkeen lähdettiin isompaan kaupunkiin shoppailemaan ja syömään, sekä illalla tehtiin pikavisiitti kotiin, jonka jälkeen lähdettiin auttamaan seuraavan päivän häiden valmisteluissa! Illallispöydässä sain tiedon, että vaihdan perhettä taas seuraavana päivänä, koska sen hetkinen hostini menisi seuraavana päivänä häihin jonka takia kukaan ei ennättäisi pitää seuraa. 

Aamulla siis pakkasin kamat ja Rhian esitteli heidän maitaan, jonka jälkeen vietin 5h pienemmissä maatalousnäyttelyissä, pääosin yksikseni kierrellen, jota en kyllä laittanut yhtään pahakseni. Vähän on alkanut pikku hiljaa kaipaamaan omaa aikaakin.

 Lopulta havahduin kuulutukseen, jossa englanniksi kehotettiin Skandinavialaista, Suomalaista Elli nimistä tyttöä tulemaan kuuluttamoon. 

Eikä tää ollut edes ainoa vähän nolompi tilanne tän päivän aikana. Aikaisemmin pikkupojat tulivat innoissaan selittämään mulle duckrace:istä, eli ankkarallista. Multa meni niin pahasti ohi mitä ne innoissaan koitti selittää, nii lopulta ne pojat hiljeni ja katto mua kun tyhmää. Sen jälkeen koirien näyttelykehän luona kun napsin istuvalteen kuvia ja eräs mies tuli sitten kehästä pois koiransa kanssa, niin tää isohkon kokoinen koira sitten yhtäkkiä päätti istahtaa mun syliin ja naurahdin vaan asialle ja rapsuttelin vähän koiraa, sitten mies avas suunsa ja puhu sen verran vaikeella welsh aksentilla että sain vain sanoja sieltä täältä selvää, mutten saanut koottua järkevää lausetta. Hämmentyneenä koitin selvittää tilanteen, mutta tais se mieskin lopulta tajuta että parempi olla hiljaa ku eihän tuo ymmärrä mitään.

Vietin siis loppuajan maatalousmessuilla vanhemman pariskunnan kanssa, jotka sitten heittivät iltapväivällä mut toisen vanhemman pariskunnan luokse, jotka toimivat mun isäntäperheenä loppu vaihdonajan. Tee ajan ja lentojen tsekkauksen jälkeen käytiin pienellä lenkillä koiran kera ja sen jälkeen kerroin vähän enemmän Suomesta. Illallisen jälkeen olin melko väsynyt ja ilta menikin ihan perus rennoissa tunnelmissa. 

Katse tulevaan.

Hevosen sijasta tänään kuvauksen kohteeksi pääs oma karvanaama, Siiri. Olen pyöritellyt mielessä erilaisia postaus ideoita ja yksi niistä olis postaus Siiristä. Miltä kuulostaa? Lisäksi mielessä on myös muutama muu postaus, mutta en ole onnistunut istuutumaan koneen ääreen, jotta olisin niitä voinut kirjoitella. 

Pieni katsaus tulevaan. 

Viime viikolla kotiuduin jälleen yhdeltä rippileiriltä, jossa toimin isosena. Aikaisemmista leireistä poiketen, tämä leiri kesti melkein kaksi viikkoa, eikä ollut oman seurakuntani järjestämä. Tulevana lauantaina lähden vanhempieni kanssa Helsinkiin ja Sunnuntaina hyppäänkin koneeseen ja lähden viettämään vaihto-oppilas elämää. Postauksia tuskin tulee vaihdon aikana, koska näillä näkymin en saa otettua läppäriä mukaan (koska oma läppäri puolikuntonen), eikä puhelimella kirjoitetut postaukset oikeastaan houkuta. Olen myös vahvasti sitä mieltä, ettei mulla taida liiemmin olla ylimääräistä aikaa tulla kirjottelemaan. Kun kotiudun vaihdosta niin samana päivänä, kuusi tuntia aikaisemmin Vaasan lentokentälle saapuu meille vaihto-oppilas ja sekin aika alkaa olemaa jo aikalailla täynnä kaikenlaista toimintaa. Seuraavat viikot vietän siis hieman kansainvälisimmissä merkeissä! 

Vatsa täynnä perhosia jään odottelemaan sunnuntaita! 

Olen tajuttoman iloinen kun  mulle avautu tälläset vaihtari mahdollisuudet. 

Tähtihetkiä

Niin kuin monessa muussakin koulussa myös meidän koulullamme vanhojentanssi musiikkien tahtiin tanssahtelivat niin kauniit tytöt kuin komeat pojatkin. Edellis vuosista poiketen, olin itse tänä vuonna yksi niistä onnekkaista tytöistä, joka sai pukea päälleen kauniin kimaltelevan mekon ja päästä näyttämään katsojille kaiken sen mitä viimeisten viikkojen aikana olimme oppineet !

Tunnelma oli huikea ja ilta oli ohi aivan liian nopeasti.

Meidän lukiossa perinteitä vaalitaan hyvin ja ne  tulevat vahvasti esille. Ehdoton suosikkini näistä perinteistä on vanhojentanssit ! Varsinkin nyt kun pääsin itse kokemaan ne. On hullua ajatella kuinka kauan kyseistä juhlaa järjestettiin ja joka oli lopulta ohi yhdessä hujauksessa. Mutta se oli sen arvoista! Vanhojentanssit kasvattivat minua ja varmasti monia muita ihmisinä. Samalla meidän wanhojen yhteishenki kasvoi aivan suunnattomasti. Tää porukka on täyttä kultaa!

Tanssimme siis torstaina meidän vanhojentanssit. Pienistä sähläyksistä huolimatta nautin joka sekunnista. Vanhojen puheen ja oman tanssin jälkeen olo oli haikea, mutta onnellinen. Siinä vaiheessa ei kyyneleet olleet kaukana. Tanssien jälkeen, siirryimme Mesikämmeneen syömään ja viettämään mukavaa iltaa. Kävellessäni muutaman ystäväni kanssa Mesikämmeneen olin yhtä hymyä ja nautin onnellisuuden tunteesta. En voinut käsittää, että vanhojentanssit tosiaan olivat ohi.

Perjantaina tanssimme ensiksi koko porukan kanssa ylä-asteella ja sen jälkeen jakaannuimme kolmeen porukkaan. Osa lähti tanssimaan vanhainkodeille ja kaksi porukkaa lähti kiertämään naapuri paikkakuntia. Illalla suurinosa porukasta lähti ansaitusti viettämään rennon viikonlopun Himokselle. Minä mukaan lukien. Vietin yhdet elämäni huikeimmat 4 päivää tämän porukan kanssa ! Kiitos.

Voisin elää nämä päivät milloin tahansa uusiksi

Ajatus siitä, että tämä porukka tulee vuoden päästä hajoamaan, hirvittää vähän, mutta meillä on vielä aikaa. Pääsemme yhdessä kokemaan vielä varmasti paljon kaikkea. En ole koskaan ollut hyvä koulussa,  mutta muiden tsemppauksen ansiosta olen jaksanut lukiota. Alunperinhän vahvin syy siihen miksi lähdin ylipäätänsä lukioon olivat nimenomaan nämä perinteet ja ystävät, jotka lukioon menivät. Vuosi sitten kaduin hieman päätöstäni lähteä lukioon, mutta nyt en kadu sitä enää hetkeäkään.

Meillä on tällä viikolla koeviikko ja perjantaina lähden jälleen riparille isoseksi ja olen siellä koko hiihtoloman. Hiihtoloman aikana ystäväni ja iskä hoitavat Flinkin. Yritän parhaani mukaan saada pikkuhiljaa tännekin kunnollisia ja tavallisia heppapostauksia, mutta ilman uusia ratsastuskuvia tms, en niitä tule tekemään.

Mitä pidit meidän omasta tanssista?