Flink | vuosipäivä

Tuntuu epätodelliselta ajatella, että Flink on ollut meillä jo pian vuoden. Vuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea ja niin monenlaisia tunteita surusta, ärräpäihin ja nauruun. Mutta kertaakaan en ole katunut sitä, että otin Flinkin ylläpitoon.

Kun Flink saapui meille 22.5.2014, muistan taluttaneeni hevosta ensimmäistä kertaa kotona hieman ristiriitaisten tunteiden kanssa. Tammi-maaliskuussa (2014) Flink ei vielä ollut meillä, mutta olin kuitenkin alkanut ratsastamaan Flinkillä enemmän. Tuo oli sellaista aikaa jolloin teki mieli iskeä hanskat tiskiin lopullisesti. Mistään ei tullut mitään ja löysin itseni useammin kuin kerran maankamaralta. Luottamus hevosta kohtaan valui kuin sormien välistä, ensimmäistä kertaa koko hevostaipaleeni aikana oikeasti pelkäsin tippumista ja olin myös todella turhautunut jatkuvaan tippumiseen. Lopulta päädyin tilanteeseen, jossa jokainen pienempi pukki, köyry, pystyyn hyppääminen, sivupotku tms. sai palan nousemaan kurkkuun ja halun vain pysäyttää "hullu hevonen" ja hypätä selästä alas.

Takaraivossa kummitteli pelko, mutta en silti halunnut olla luovuttaja.

Vaikka pelko kummittelikin takaraivossa, tahto jatkaa ja oppia oli sitä suurempi. Mielessä kummitteli myös se, että tiesin, että ratsastaessa voisi käydä myös huonosti. Silti löysin jostain tahtoa ja halua nousta uudestaan ja uudestaan tuon hevosen selkään. Kukaan ei koskaan pakottanut!

Kun luottamus oli karissut viimeistä pisaraa myöten pois, alkoi sen uudelleen kokoaminen pienistä asioista. En pelännyt hoitaessa, mutta selkään noustessa jännityin ja mietin kuinkakohan monta kertaa tulen tänään tippumaan. Alkuun ratsastin liinassa käynnissä ja ravissa. Kun aloin ratsastamaan Flinkillä jälleen itsenäisesti menin vain käyntiä, jonka lisäksi otin myös todella lyhyitä ravipätkiä.  Jopa se kun Flink lähti "hypähtäen" reippaaseen raviin  sai mun kropan valmistautumaan tippumiseen sekä sai mut hidastamaan vauhdin käyntiin mahdollisimman nopeasti. Jos Flink jäi kyttäämään jotakin, annoin anteeksi ja istuin selässä aivan hiljaa, enkä tehnyt mitään, koska en halunnut Flinkin tekevän mitään tyhmää. Kun viimein uskalsin pyytää sitä jälleen liikkumaan niin vain kerran se kokeili, että onko pakko. Aivan kun olisi koittanut pelotella mua.

Pikkuhiljaa lisäsin ravipätkien pituuksia ja pukit yms jäivät vähemmälle. Ensimmäisellä laukkakerralla luottamuksen karisemisen jälkeen S laittoi muistaakseni pyynnöstä Flinkille piuhat. Menin ilman liinaa ja Flink toimi ihan hyvin käynnissä ja ravissa. Aluksi laukassa se toimi hyvin, mutta lopulta alkoi kuitenkin riehumaan ja halusin vain tulla selästä alas. Tulin alas ja S juoksutti Flinkkiä muutaman kierroksen liinassa, jonka jälkeen hyppäsin uudestaan selkään ja muutaman raviympyrän jälkeen otin laukkaa liinassa. Pieniä pään heilutteluja lukuunottamatta laukka sujui ihan hyvin.

Kevät jatkui luottamusta kasvatellen ja startattiin kolmissa kisoissa, joissa pärjättiin vaihtelevalla menestyksellä. Vaikka täydellistä luottamusta meille ei kevään aikana ollut vielä kasvanut, halusin Flinkin meille ylläpitoon ja halusin oppia tuntemaan sen paremmin ja kasvattaa meidän välistä luottamusta.

Alun perin Flinkin tuli olla meillä vain n. 3kk, mutta tässä sitä ollaan vielä vuodenkin jälkeen yhdessä, molemmat yhtenä kappaleena.

Videosta haluan sanoa sen verran, että videon tekstit on tarkoin mietittu ja materiaali on menneeltä vuodelta. Lisäksi Vegas teki muutamat omat välähdykset tuonne väliin, mutta koneen vedellessä muutenkin viimeisiään, en jaksanut enää muokata uudestaan videota, jonka kanssa on muutenkin ollut lieviä ongelmia.

Hevosmessuista on tulossa postausta, kunhan ennätän vain saada sen valmiiksi!

Jätäthän kommentin ja kerrot mielipiteesi tästä postauksesta, kiitos!

Uudenvuoden hiihtoratsastusta

Joulu, vuodenvaihdos ja nyt uusi vuosi avoinna uusille kokemuksille, muistoille, tuttavuuksille ja kaikelle mahdolliselle. 

Itse vietin uuden vuoden pienellä kaveriporukalla mökillä. Sitä ennen kaverit tulivat meille ja kokeiltiin pulkka-ja hiihtoratsastusta. Edellisyön pulssakelin takia, hyvät hiihtispohjat olivat vähissä, hiekan pilkottaessa auratun tien pohjalla. Pienipätkä läheisestä hiekkatiestä oli kuitenkin sen verran lumenpeitossa että pulkkaratsastus onnistui. 

Ennen meille tuloa Flinkillä on tietääkseni menty kerran pulkkaratsastusta, kentällä. Meillä ollessaan Flink oli uudenvuoden-pulkista kerran vetäny suksia, mutta hiihtäjä pulan takia se hiihtiskerta jäi vain lyhyeksi kokeiluksi, mutta silti onnistui hyvin. Hetan avustuksella laitetiin Flinkille valjaat päälle ja totuteltiin pulkkaan, ensiksi vain perässä kävellen samalla vetäen pulkkaa ja sitten istumalla kyytiin.

 

En ollut ajatellut aivan loppuun asti, pitäessä Flinkille edellisenä päivänä vapaapäivän, koska eilen virtaa löyty jopa vähän liiaksikin asti ja tällähetkellä olen itse hieman jumissa paikasta jos toisestakin. Vähäisen lumen vuoksi pulkasta kuului iso ääni, joka oli haastavin tekijä. Hetan tullessa jonkinaikaa pulkalla perässä vaihdettiin sekä kuski, että kulkuväline. Päädyttiin kokeilemaan suksia pellolle. Luonnollisesti lumessa suksista ei kuulunut ääntä juuri ollenkaan ja aremmatkin hiihtäjät uskaltautu suksille, kun ei tarvinnut pelätä kaatumista. Flinkin ilmeestä huomasi myös, että sillä oli mukavempaa pellolla, kuin tiellä.

Lumi sulaa melkein silmissä, talo hiljenee väestä ja koulu jatkuu huomenna, joten näillä näkymin pulkka/hiihtoratsastukset jäävät ainakin meidän osalta tähän, ellei lunta tule lisää. 

 Miltä sun uus vuos näytti? Jäikö jonkin asia erityisesti mieleen? 

Haluaisitko lukea blogista, tulevan vuoden tavotteista? 

Hyvää Uutta Vuotta 2015 !

Vauhtihirmu.

Jälleen pienen tauon jälkeen, palailen blogin ääreen. Hiljaiselon aikana olen kyllä lukenut muiden blogeja, mutta en ole saanut kirjoitettua mitään omaan blogiin, lähinnä materiaalipuutteen vuoksi. Aamulla kun olet lähtenyt kouluun on ollut pimeää ja pimeys on yllättänyt jo kun pääset takaisin kotiin. Meidän yhdessä touhuilu on koostunut lähinnä maastoilusta ja maastakäsin työskentelystä.

Vihdoin tännekin on tullut, toivottavasti pysyvä lumi. Mullakin monien muiden tapaan alkoi tänään joululoma, tai no on meillä tänään vielä puurojuhla klo: 20:00-00:00. Taas on yksi koeviikko purkissa ja tuli tuossa viikon aikana mietittyä kaiken maailman erikoispostauksia tänne blogiinkin, kunhan pääsis vaan niitä toteuttelemaan, osa kun on vähän enemmän aikaa vieviä.

Jos teiltä löytyy postaus-ideoita, otan kyllä niitä ilomielin vastaan ja pyrin toteuttamaan !

Tänään mulla oli siis tän vuoden viimenen koulupäivä ja koe. Seuraavan kerran kun kouluun meen (2.1), niin oonkin jo täysikänen. Haha, kyllä mäkin oon jo niin vanha. Flink sai tänään purkaa energiaansa ja laitumen aitojen tarkistuksen jälkeen päästin Flinkin sinne. Kuten arvasin vauhtia löyty ihan omasta takaa, eikä tarvinnut kehottaa liikkeelle. Se että näkee kuinka paljon tuo hevonen nauttii, saa aina kummasti suupielet nousemaan ylöspäin, niin myös tänään. Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin. Seuraavan postauksen yritän tehdä mahdollisimman pian, ilman näin pitkää taukoa.

<

"Onks toi sun heppa suokki?" - estevalmennus.

Miksei meistä ole kuulunut mitään kahteen viikkoon? 

Koeviikon jälkeen päätin alkaa panostamaan enemmän kouluun, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että aikaa täytyy varastaa jostain muusta että kerkiän tekemään kouluhommat. "Lupaus" kouluun panostamisesta kuitenkin tuntui unohtuvan heti tämän jakson ensimmäisellä viikolla. Yhtäkkiä vain huomasin olevani lupautunut yhteen jos toiseenkin hommaan ja taas huomasin, että viikko on täynnä ohjelmaa mm. kerhon pitämistä, lapsille suunnattua illanviettoa sekä maata näkyvissä-festarit. Kaiken muun ohjelman ohella oon siis koittanut tehdä rästiin jääneitä kouluhommia. Nyt ajattelin ottaa jälleen itseäni niskasta kiinni ja opetella kieltäytymään.

Myös huonot ilmat ovat osa syynä blogin hiljaisuuteen. Lämmin viltti, kuppi kuumaa kaakaota ja jopa kouluhommat kuulostavat mieluisemmilta kuin ratsasamaan lähteminen. Ilma on huono, ulkona on pimeää ja pohjat siinä kunnossa, ettei käyntiä reippaamin pysty menemään syövät aika hyvin ratsastusmotivaatiota. Kuitenkin ratsastamaan on lähdettävä.

Maanantaina koin kuitenkin positiivisen yllätyksen, kun huomasin että olin saanut viestin: " Perjantaina olisi estevalmennus, lähdetkö kyytin? ". Pienen pohdinnan jälkeen vastasin myöntävästi ja perjantai olikin sitten kiireisempi päivä.

 Koulu loppui perjantaina ikävästi vasta puoli 4, jonka jälkeen poljin
kotiin. Normaalisti matkaan menee n.20min mutta huonokuntoisten teiden vuoksi matka venyi 10min. Olin onneksi illalla ennättänyt katsoa jo joitakin tavaroita kasaan, mutta suurinosa oli vielä siellä täällä. Kun olin pukemassa ratsastushousuja niin järkytyksekseni huomasin että olin käyttänyt niitä viimeksi ilmansatulaa ratsastaessa ja voitte kuvitella kuinka likaiset ne olivat; kynsiharjan,veden ja hiustenkuivaajan avulla sain niistä vähän siistimmät.

Viideltä pääsin talliin ja puoli 6 aikaan pääsin lähtemään kotoa kohti lastauspaikkaa (talutan siis Fn läheiselle pikkutallille ja iskä heittää meidän tavarat sinne jo valmiiksi). Oli yllättävää että olin aikataulussa ja ajoissa tallilla. Koin lisää lastatessa lisää positiivisia yllätyksiä. Normaalisti omaa vuoroa odotellessa Flink on kipittämässä jo rekan/kopin sijaaan kohti kotia ja lastaus onnistuu ehkä toisella kerralla, mutta silloinkin ensiksi koitetaan kävellä kopista ohi ja kyytiin tullaan lastaussillan reunalta. Eilen kuitenkin F käveli mun perässä koppiin, niin kuin koskaan ei olisi ollut ongelmia lastatessa. Matka meni hyvin ja maneesilla oltiin hyvissä ajoin. 

Itse valmennus ei ollutkaan niin loistokas kokemus, olisin ensimmäisen puolentunnin jälkeen voinut vajota maan alle. Flink oli nihkeentahmee ja ei-yhteistyökykyinen, pihdattuaan tarpeeksi ja kun sai tehtyä asiansa, Flink kuskas mua ihan 6-0. Pidätteet ei menny läpi ja hevonen tuntu kaikin voimin tulevan sisäpohjetta vasten.Varsinkin alkutunnista Flink oli erityisen herkkä siitä, miten istuin sen selässä ja jos en istunut kunnolla niin se kyllä huomautti siitä. Luulen myös, että Flink menetti kiinnostuksen pieniin esteisiin ja toistuvaan tehtävään, koska sen ratsastettavuus parani vähän isommilla esteillä.

Viimeistä tehtävää tultaessa viimeistä kertaa, F pukitti ennen estettä ja aiheutti näin itsellensä huonon hyppypaikan. Mulla horjahti pukissa tasapaino, mutta olin silti valmistautunut hyppyyn ja kun heppa sitten pistikin jarrut pohjaan ja kääntyi, nii minä tulla tupsahdin maankamaralle. Tippumisen jälkeen Flink oli yllättäen tyytyväisemmän olonen ja jakso keskittyä paremmin viimeseen tehtävään. Viimesestä tehtävästä jäi ihan jees fiilis, mutta kokonaisuudessaan valmennus ei meidän osalta ollut onnistunut.  Valmentaja antoi palautetta hyvästä laukasta ja hyppytyylistä. Totes myöskin ettei Flink tee mitään ihan pieniä pukkeja ja että pukeilla aiheuttaa itsellensä ongelmia. Mutta kuulemma, jos pukittelun saa vähemmälle niin hyvä esteheppa Flinkistä tulee. Nyt jäädään oottelemaan vaan seuraavaa valmennusta ! 

Pukittelu tuntui olevan paljolti patoutunutta energiaa sekä tinttapäivän aikaansaanosta. En tiedä, enkä tule koskaan tietämään mitä Flink päässä noina hetkinä pyörii päässä. Valmennuksen jälkeen multa kysyttiin, että onko Flink suokki, sen jälkeen aloin miettimään etten taida tietää ketään edes vähän Flinkkiä muistuttavaa suokkia, mutta näkemyksensä kullakin ! 

Mielivirkeänä.

Jälleen yksi ripari takana ja uusia kokemuksia rikkaampana. Kotiin päästyä olo oli samanlainen, kun kesäriparin jälkeen; helpottunut, tyhjä ja haikee. On jännä huomata kuinka viikossa tuntemattomista ihmisistä voi tulla tulla jollain tapaa niin läheisiä.

Mulla oli muutama postaus valmiina luonnoksissa, mutten saanut niitä julkaistuksi koska jouduin ottamaan vanhan nokian käyttöön, samsungin sanoessa sopimuksensa irti. Eli tässä nyt ootellaan että saisin samsungin huollosta.

Loma meni siis riparilla, jota ennen ajattelin että loman jälkeinen viikko on ihan normaali ja rento. Maanantaina kuitenkin tajusin, että oon jälleen onnistunut ahtaamaan mun viikon täyteen kaikenlaista. Eli ylimääräistä aikaa koneelle ei juuri ole, joten tämä jääköön tämän viikon postaukseksi. Itseasiassa mua ei haittaa vaikka mun viikot on viime aikoina ollu aika täysiä, se on itseasias aika kivaa, siihen asti; kun ei yöunista tarvitse varastaa tunteja, että kerkiää tekemään kaiken tai että joku rupea valittamaan siitä, että on kokoajan menossa.

Riparia ennen kerroin seuramestaruuskisoista, joihin meidänkin oli tarkotus mennä. Kyseiset kisat jouduttiin kuitenkin perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi, enkä itseasiassa riparin ohella saanut aikaiseksi ilmottautuakaan kisoihin. Näin jälkeenpäin oon tosi ilonen, että kisoja jouduttiin siirtämään. Riparia edeltävänä viikkona S tuli vähän koutsailemaan meitä kentälle ja koin pieniä ahaa-elämyksiä. Otettiin myös mielenvirkistykseksi muutamat hypyt. Myöhemmin videoita katsoessa tajusin, että nyt kiireenvilkkaan pitäis lähtee hyppäämään kunnolla !

Tällä viikolla oon kyllä saanu huomata, että F keksii kyllä kaikkee ihmisten päänmenoks. Tällä viikolla oon kahdesti hakenu sen naapurin pellolta. Torstaina ne oli naapurin pässin kanssa tehny lähempää tuttavuutta ja rallitellu ympäri peltoo. Tänään naapuri tuli jälleen kertomaan, että F on niiden pellolla. Koskaan ei oo tarvinnut olla huolissaan siitä (*koputtaa puuta), että F on karannu koska se ei tästä lähialueelta lähde minnekkään, mutta tottakai haen sen heti takaisin kun kuulen sen karkureissuista.

 Se tässä on hauskaa, etten ymmärrä miten F onnistuu aina sillon lähtemään karkuteille, kun olisin ite lähdössä justiin jonnekin mm. tänään olin lähdössä pitämään kerhoa ja tapani mukaan olin jälleen jo valmiiksi myöhässä. Siinä vaiheessa kun naapuri tuli kertomaan Flinkistä niin ei hirveesti naurattanut, mutta kun pääsin pellolle ja kohtasin F:n viattoman katseen, en voinu olla virnuilematta. Ihan hömelö.

Nyt kiikarissa olisi muutamat lähialueen kisat, mutta täytyy katsella kuinka saadaan kyytejä järkkäiltyä!

Rakkaus saa ihmeitä aikaan.

Kyyneleitä varmaan saman verran, kuin Egyptin läpi virtaavassa Niilissä. Halatessa valkoistakin valkoisimmiksi muuttuneet rystyset. Silmät niin turvonneet, ettei eteensä näe.

Vähän liioiteltua, mutta suurimmaksi osaksi totta. Reilu viikko takaperin, itkin itseni lähes joka ilta uneen, kunnes en enää jaksanut itkeä. Tuijotin vain eteeni, enkä kyennyt saamaan yhtään positiivista ajatusta päähäni. Hiekka tuntui vain valuvan sormien välistä, enkä saanut pysäytettyä sitä. Lopulta en jaksanut enää taistella vastaan, luovutin.

Viime viikon keskiviikkona mulla oli aika sekavat fiilikset. Päivällä olin vielä varma, että joudun luopumaan Flinkistä, lopullisesti. Puolessatunnissa kaikki oli muuttunut, enkä tiennyt mitä sanoa. 

Viime viikon keskiviikkona, äiti otti Flinkin lähdön ja lopetuksen puheeksi. Itse olin harvasanainen ja kärttyinen, en halunnut keskutella asiasta. Halusin vain saada valmistettua iltapalan ja painua omaan huoneeseen. Äiti kyseli kaikkea ja jouduin selittämään kaiken yksityiskohtasesti. Lopulta sain iltapalan valmiiks ja olin lähdössä, samaan aikaan äiti lähti keittiöstä nukkumaan muutamien sanojen saattelemana: " voi kun meillä olis mahdollisuus pitää sitä talvellakin. " Siinä vaiheessa noi sanat satuttivat enemmän, kun mitkään muut sanat koko illan aikana.

Omaan huoneeeseen päästyä, siirsin iltapalan sivuun ja istuin lattialle. Tuijotin viis minuttia puhelinta ja toiset viis minuuttia siihen kirjottamaani Whatsapp-viestiä, ennenkö painoin lähetä-nappia. Äiti vastas melkein heti. Hetken juteltua äitiltä tuli viesti: " Selvitä asioita ja käske Saijan oottaa vielä ". Hymyilin kyynelten läpi, mutta samalla takaraivossa kummitteli vielä ajatus siitä, että tää suunnitelma ei tuu onnistumaan. Samana iltana laitoin vielä Saijalle viestiä kerroin asiasta ja varmistin sen olevan ok myös siltä suunnalta.

Seuraavana päivänä koulussa sain iskältä viestin, jossa mainitsi Flinkin jäämisestä, rupesin vaistomaisesti hymyilemään. Pikku hiljaa sitä rupee ymmärtämään mihin sitä onkaan lähtenyt  että Flink tosiaankin on meillä vielä vuoden. Asia ei olis saanut mun leukaa loksahtamaan, ellen olis tiennyt kuinka äiti on ollut sitä vastaan, että mulla olis kouluaikana ja talvella hevonen. Nyt voin sanoo vasta kokevani lähes tulkoon sen mitä on omistaa hevonen. Tiedän myös miks rakastan ja mikä saa mut jaksamaan mun vanhempia ♥

Tulevana vuotena mulla ei riitä aika käymään säännöllisesti ratsastuskoulun tunneilla, joten ratsastuskouluvuodet, näyttävät mun osalta olevan ohi. Vuoden päästä, Flinkin lähdön jälkeen, mulla on edessä abi-vuosi ja haluan keskittyä siihen; tarvitsisin 10tuntia lisää vuorokauteen, että kerkiäisin tehdä kaikki mitä haluaisin. Tulen todennäköisesti käymään vielä tallilla pitkästä matkasta huolimatta, mutta tuntihevosten selkään en ainakaan näillänäkymin ole hetkeen nousemassa. 

Jos joku tallilainen tämän sattuu tämän lukemaan, niin oon kiitollinen ja ilonen, että oon saanut tutustua tallin kautta uusiin ihmisiin, oppinut paljon uutta ja saanut viettää kolme kokemuksia täynnä olevaa vuotta aivan mielettömässä seurassa!  Kiitos ! ♥



Maastoesteratsastusta.

Viimein en ollut se joka seisoo maankamaralla kamera kädessä katsoen kadehtivana kun muut hyppäävät maastoesteitä. Vihdoin pääsin itse kokeilemaan !

Viime Torstaina mulla oli koulun jälkeen aika kiireinen aikataulu, iskä oli tulossa kopin kanssa kotiin joskus tunnin päästä ja siinä ajassa mun piti syödä, vaihtaa, vaatteet ja laittaa heppa lastauskuntoon. No niinhän siinä kävi, etten ollut valmis vielä kun iskä tuli. Olin justiin kerinnyt lähteä koiran kanssa lenkille, kunnes huomasin että iskä on jo tulossa. Vaihdettiin osia ja iskä lähti koiran kanssa lenkille ja itse suuntasin talliin laittamaan Flinkkiä. 

Vähän yli viis päästiin lähtemään, suuntana siis naapuripaikkakunnan maastoesteet. Ensimmäistä kertaa maastoesteillä oon ollut vuonna 2010, jolloin olin Bellan kanssa maastoestevalmennuksessa. Sen jälkeen "virallisia" maastoesteitä en oo mennyt, enkä ikinä uskonu pääseväni näille isommille maastoesteille. 

Maastoesteiden vieressä on motocross-rata, jossa sattui olemaan muutama mopo. Niiden takia verkkailin poikkeuksellisesti hiekkamontussa, enkä metsässä. Fllä oli virtaa ja se oli aluks vähän jännittynyt, mutta rentoutu jokseenkin kun alettin ravailemaan. Otettiin muutamia pienempiä hyppyjä ennenkö siirryttiin varsinaisiin maastoesteisiin. F toimi älyttömän kivasti ja koitti vähän ennakoida taas laukkoja, imi esteelle ja teki muutamia iloköyryjä. Kerran pukitti muutaman kerran, kun otin liian ison pidätteen. 

Ensimmäisille esteille otettiin aina yhdet kiellot, virhe taas kuskissa joka ei ratsastanut tarpeeks. Onneks "opin" ratsastamaan ja kiellot väheni melkein loppui kokonaan. Vesiesteellä olis pitänyt olla aluksi raippa mukana, koska vesipeto-Flink totes, ettei vedestä voi juosta vaan läpi. Vaikka kuinka yritin nii avut meni kuuroille korville ja F pysähtyi leikkimään vedellä - mitä enemmän annoin pohkeita sitä tarmokkaammin se vettä kauho ! 

Päivän saldoksi jäi tyytyväinen kuski ja hevonen, yksi kadonnut buutsi. Tyytyväisyys vähän laimeni kyllä lastattaessa, kun liina antoi periksi ja Flink ymmärsi olevansa irti. Tottakai se käytti tilaisuutta hyväks ja lähti tutkimaan maastoja. Kyllä siinä vaiheessa tuli muutama turhautumisesta johtuva huokaus, kun hevonen ei ota kuuleviin korviinsa vihellyksiä tai sangon kahistelua; tuntu koventavan vaan vauhtiaan ja katos metsään. S soitti sitten läheisen tallin omistajalle että meiltä on hevonen irti ja ite lähdin etsimään hevosta jalan. Lopulta iskä otti mut kyytiin ja S soitti ja kerto Flinkin sijainnin. Virolainen jukuripää nainen ei ollut kiinnostunut tunneilla olevista hevosista vaan oli lähtenyt vielä pidemmälle katselemaan maisemia - luuli varmaan olevansa todellinen preeriaponi - Tallinomistaja oli saanut F:n kiinni lentokoneiden varalaskupaikalla. Kun iskän kanssa päästiin paikalle, tallinomistaja oli lähtenyt jatkamaan tunnin pitoa ja S piteli hevosta. Lopulta päästiin lähtemään kotiin. Isokiitos tallinomistajalle, joka oli heti valmis auttamaan ! 

Mutta näin se näköjään menee. Jos ratsastaessa kaikki menee Flinkin kanssa hyvin, niin sen jälkeen tapahtuu jotain suunnitelmista poikkeavaa. 

Koeviikko pukkaa päälle, mutta koitan tällä viikolla saada julkaistua tilannekatsaus-postauksen, kun nyt on tullut jonkinverran kyselyitä siitä koska Flink lähtee. 

Kun hymyn kaari hupun alta paljastuu.

Viime perjantaina lähdin kentälle muutaman kaverin saattelemana. Myös S tuli kentälle koutsaamaan. Kun Flinkin kanssa ennätettiin kentälle, siellä oli kunnon talkoot menossa ja esteet oli vähän normaalia erikoisempia; pressueste, sianselkä ja jätesäkkieste.

Matka kentälle meni taas hyvin ja F oli jo matkalla tosi rennon olonen. Kentällä maalasin vähän piruja seinille ja olin n. 95% varma, että tuun tippumaan. Mutta ei, koko ratsastuksen ajan pysyin selässä sekä heppa oli rento ja kiva hypätä. Positiivinen yllätys !

Tulin esteitä alkuun yksitellen ja sen jälkeen tuli muutamat esteet peräkkäin. Kentällä oli 4 estettä, joille kaikille otettiin yks kielto. Jokakerta kun olin tulossa ensimmäistä kertaa jollekin kentällä olevista esteistä unohdin ratsastaa ja oletin että F menis yöks, mutta se ei hypännyt koska kuski ei ollut mukana ja se "kyttäs" esteitä. Flink ei siis koskaan oikeestaan kyttää/pelkää esteitä paitsi pressuestettä, sen kyttäily on enemmän yks tapa testata kuskia.

 Ensimmäisten hyppyjen jälkeen Flink koitti kauheesti ennakoida mitä esteitä mennään ja koska laukataan. Hyvien hyppyjen sekaan mahtui myös monta epämääräistä hyppyä joista kaikki tais olla kuskin vikoja.

Kentältä kotiin päin lähti tyytyväinen kuski ja hevonen. 

Nää estetreenit jäi todennäköisesti meidän viimeksiksi, tähän oli hyvä päättää. 

Mitä Flink tekee, kun..

Ei ole ollut tarkoituksena tehdä näitä Voitto kotiin - blogin haasteita, koska itse en ole kauhean innostunut siitä että vähintäänkin jokatoinen lukemani blogi tekee samanlaisen postauksen samalla viikolla, joten en ole innostunut tekemään näitä postauksia. Nyt kuitenkin tein poikkeuksen ja tein yhden haastepostauksen, koska näitä postauksia oli mielestäni kiva lukea. Toivottavasti pian saisin uutta materiaalia ja saisin päivitettyä blogia vähän ajankohtaisemmin. 

Ratsastus

... nousen sen selkään? Yleensä pysyy paikallaan, ellei ole tinttapäivä jonka takia työnteko ei kiinnostais ja pitäis vaikeuttaa selkään pääsyä.

... kävelen pitkin ohjin alkukäyntejä? Katselee maisemia, muttei kuitenkaan kiemurtele.

... se ei jaksaisi lähteä töihin? Pysähtelee ja esittää pelkäävänsä asioita, jotka normaalisti pystyy ohittamaan ilman että tarvitsee pelätä maailmanloppua. Saattaa peruutella ja poikitella.

... pyydän sitä vaihtamaan laukkaa? Kouluillessa oon tainnut vaihtaa laukkoja Flinkin kanssa vaan kerran ja se kerta oli täyskatasrofi, normaalisti laukat pitäis vaihtua ihan hyvin. Esteillä vaihtaa helposti laukat.

... se pelkää jotain estettä? Kyttäilee ja alkaa hidastamaan jo kaukaa vauhtia, vaikka kuinka olisit ite mukana. Ääniapujen avulla saatetaan päästä isolla loikalla yli.

... maastossa pitäisi mennä ojan yli? Riippuu ojasta. Normaalia isommat ja vähän rehevämmät ojat on hirveitä, mutta pienet ojat on helppo lompsia vaan yli.

... tipahdan? Jos tipahdan Flinkki jää yleensä hölmistyneenä katselemaan viereen.  Pari kertaa oon tippunut niin, että Flink on säikähtänyt mua jonka takia on lähtenyt karkuun tai juossut kotiin asti.

... maastossa tulee traktori/joku muu iso auto vastaan?  Tinttapäivinä kaikkee voi pelätä ja sillon voi vähän pelleillä. Normaalisti ne ohitetaan ilman mitään isompaa numeroa.; ei ne pieniä hevosia syö, mutta kaikki uudet pikkujutut maastossa esim. valkoset kivet voi vaikka syödä. Ehkä niillä on suut, jotka on täynnä pieniä teräviä hampaita, kuka tietää?

... käytän raippaa? En yleensä käytä. Esteillä oon muutaman kerran käyttänyt.  Välillä otan  raipan vaan  käteen muistutukseksi, mutten käytä. Tiputan sen jonkin ajan päästä kädestä. 

Hoitotoimenpiteet

... puhdistan kaviot? Nostaa nätisti ja eikä riuhdo jalkaa irti.

... pesen sitä? Alkuun eka väistelee, mutta sitten antaa kastella. Välillä saattaa pestessä pyöriä ja haahuilla.

... laitan sille suitset? Laskee päätä ja ottaa itse kuolaimet suuhun.

.. kiristän satulavyötä? Vilkuilee taaskepäin.

... suihkutan hyttysmyrkkyä? hehe... koittaa päästä irti, suihkuttelu ei oo meidän juttu.

... haen sen sisälle tarhasta tai laitumelta?  Tulee lähestulkoon aina vihellyksestä luokse.

Sekalaiset

... se on yksin tallissa/tarhassa ja muita hevosia ei ole näkyvissä? Meillä ollessa on ollut vähän hermostunut jos ollaan käyty eka kaverin kanssa maastossa ja sitten jäänyt yksin, mutta rauhottuu nopeasti. Isommilla talleilla ollut kunnon tintta kentällä yksin ratsastaessa, niin että muut on ollut sisällä.


... se karkaa? Ei anna kiinni, mutta nauttii vapaudesta oman aikansa, muttei uskalla lähteä järin kauas. Juoksee aikansa ja palaa / tulee ihmisen perässä tallille.

.. se näkee uuden hevosen? Jos ratsastaessa tulee vastaan, pitää hevoskaveria pysähtyä ihmettelemään. Tarhaillessa tms. on ystävällinen hevoskavereille.

.. se maistaa jotain pahan makuista? heiluttelee päätään, lipoo huuliaan ja irvistelee.

.. se kerjää ruokaa? kuopii ja hörisee matalasti. Välillä hamuaa taskuja tai tekee sille opetettuja temppuja.

.. se lastataan? Ihmisen päästyä koppiin, poikittaa ja tulee lopulta sillan sivulta sisälle. Flink on laitakammoinen, joten sitä kuljetetaan yksin joko 2 hevosen kopissa väliseinä levitettynä tai yhden hevosen kopissa.

Mitä hevoseni tekee juuri nyt? Mussuttelee tallissa iltaruokia.

Toivonkipinä.

viime päivinä oon syönyt hyvin, lenkkeillyt ja juhlinut ihan liikaa! 

Riparin aikana ja sen jälkeen F:n liikunta on ollut aika kevyttä, taluttelua ja kevyttä maastoilua.

Eilen harjatessa syttyi pieni toivonkipinä, kun harjatessani kumisualla huomasin selässä olevan sarkoidin lähteneen harjauksen myötä. Saijan tuoma rasva oli tehnyt tehtävänsä ja sarkoidi on nyt ihonmyötäinen, eikä se aiheuta nyt niin paljon päänvaivaa. Vaikka sarkoidi oli madaltunut, en vielä uskaltanut ottaa satulaa käyttöön.

Lähdettiin ilosesti reippaalle maastoreissulle. Heti ensimmäisissä raveissa huomasin, että F:llä on paljon energiaa mutta se sai vaan suupielet nousemaan yhä korkeemmalle. Laukatessa F vetäs pään alas ja jatko laukkaamista niin, mutta kun se huomas etten tullukkaan alas niin se nosti pään ja jatko matkaa. Käännyttiin pienelle metsälammelle, jossa käytiin sitten kahlailemassa. Kuuman päivän jälkeen hevonen tuntu nauttivan vedestä aivan mielettömästi ja olin niin onnellinen siinä vaiheessa, etten voinut kun nauraa.

Kotimatkalla nauru loppu lyhyeen...

viimesen laukan nostaminen oli multa pieni virhe.

Halusin ottaa vielä pellolla yhden lyhyen laukkapätkän, kun päästiin pellolle nostin laukan ja kaikki oli vielä hyvin. Muutaman askeleen jälkeen F köyräs ja veti pään alas - jolloin menetin ohjat  -  jonka jälkeen liikkuminen muistutti enemmän aropupuilua, kun laukkaamista. Hevonen siis kirjaimellisesti pomppi tasajalkaa eteenpäin -  innokuudesta ja tais siinä samalla olla vähän pilkettä silmäkulmassa. Pomppujen aikana pompin itse tahtomattani eteenpäin, siinä vaiheessa tajusin että tässä ei käy hyvin. Flink kuitenkin nosti päänsä, mutta samassa pompussa pomppasin sen kaulalle, jonka huomatessaan  veti pään vauhdilla alas ja lensin suoraan naamalleni pellon pohjalle...


Noustessa yläselkää sekä niskoja särki, nenästä ja alahuulesta vuoti verta sekä suussa maistu multa ja veri. Flink seisoi vieressä viattoman näkösenä ja ihmetteli miten olin siihen ilmestynyt. Onneksi kotiin ei ollut pitkä matka niin se taittu nopeesti jalan. Tallille päästyä heitin hevosen nopeesti karsinaan ja hain pakkasesta ittelleni jtn kylmää, tässä tapauksessa puolukkapussin ja länttäsin naamaan. Kylmästä huolimatta alahuuli ja leuka turpos vähän, mutta onneks turvotus laski yön aikana. Tajusin myös, että kypärä taitaa olla entinen.

Eilen poikkeuksellisesti ratsastaessa käytin laseja, jotka kävin etsimässä tänään. Kuten ajattelin saan sanoo hyvästit niille. Tällä hetkellä tein pikakorjauksen niihin - sähköteipillä, koska ei löytynyt muuta. Jos tästä oppineena hankkisin ittelleni piilarit. Positiivinen asia tässä on se, että mun on ollut tarkotuskin hankki uudet lasit, joten tää ei ollut niin kova menetys.

Tulin niin häijysti alas, että olis voinut käydä pahemminkin. Kypärän lippa ja kypärä muutenkin pelasti mut pahimmalta turmelulta. Joten muistakaa käyttää kypärää !

Mutta nyt uskallan jo elätellä toiveita siitä, että päästäänkin vielä ratsastamaan säännöllisemmin, jos vain sarkoidi pysyy ihonmyötäisenä. 

Valokuvailua.

Halusitte näitä siskon yo-kuvia tännekin, joten nyt kun sain siskolta luvan niin tässä näitä olisi. Koska tajusin, että koneella on myös paljon muitakin kuvia, niin laitoin tähän postaukseen myös minimaallisen osan niistä muista kuvista mitä oon viime aikoina ottanut/muokannut. 

Laittakaahan kommenttia mistä kuvasta piditte eniten ja mitä tykkäsitte tästä postauksesta.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, hyvää juhannusta kaikille !