Ennen ja nyt

Tutustuin Flinkkiin kunnolla 2009(?) vuoden lopulla ja sen jälkeen näin Flinkkiä sillon tällöin. Reilu vuoden verran kuljin junalla satunnaisesti Flinkin kotitallilla vuokrailemassa muita hevosia ja auttelemassa Saijaa. Ensimmäisestä ratsastuskerrasta en muista mitään, enkä tarkalleen muista koska ensimmäisen kerran Flinkin selkään oon kiivennyt, mutta pitkän aikaan kävin vaan hoitelemassa. Koskaan ei tullut sellaista pakottavaa tarvetta päästä Flinkin selkään, olin tyytyväinen kun sain katsoa kentän laidalta kun S ratsasti ja elätellä toivoa siitä että saattaisin saada jonkinlaisen pukituskuvan tai muuten hienon kuvan sen ratsastuksen aikana.

Jatkoin satunnaista käymistä Flinkin luona sekä muiden hevosten vuokrailua (siihen aikaan taisin kyllä vuokrailla pääasiassa risteytysponia Kekeä). Välillä hoitelin S:n hevosia kun hän oli itse reissussa ja sitten joskus eräänä päivänä kiipesin selkään.

Keväällä 2011 aloin miettiä ylläpitohevosen ottoa, mutta nuoren iän ja ei-hevosihmis vanhempien takia ylläpitohevosta oli erittäin vaikea löytää. Kerran kuitenkin tallilla ollessa, tuli ylläpitohevonen puheeksi ja pian S olikin jo tarjonnut mulle Flinkkiä ja Eikkaa ylläpitoon. Molemmat hevosista saapuivat meille toukokuussa 2011 ja muuttivat 3kk päästä S:n mukana Tampereelle. Pitkästä välimatkasta huolimatta kävin aika usein katsomassa tätä kolmikkoa, joka lopulta lisääntyi yhdellä Oliverin synnyttyä.

Tampereella ollessaan hepat vaihtoivat tallia ja Flink oli ylläpidossa reilu vuoden ajan. Flinkin ollessa toisella tytöllä ylläpidossa se oli muuttunut paljon. Muutoksen huomasin etenkin silloin kun Flink muutti 2013 vuoden lopussa kotipaikkakunnalleni ja mulla oli mahdollisuus päästä katsomaan sitä useammin. Sillon opiskelin yläasteen sijasta lukiossa ja kävin vielä ratsastustunneilla, joten aika mitä vietin Flinkin seurassa oli aika lyhyt siihen nähden kuinka paljon se olisi voinut olla. Ratsastus tuntui olevan yhtä kokeilua; pukittelua, pystyynhyppimistä ja sen sellaista. Tippumis saldo oli tällöin suuri. Monesti lähdin pala kurkussa tallilta ja luottamus tätä hevosta kohtaan horjui rajusti.

                 Mihin "oikea" Flink oli kadonnut? 

Pikku hiljaa pienillä edistysaskelilla alettiin rakentamaan luottamusta takaisin. Aluksi ratsastin vain käynnissä ja kokeilin pieniä pätkiä ravissa. Ajatus laukasta hirvitti, en luottanut siihen että pysyisin selässä jos Flink tekisi jotain typerää. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ja pian uskalsin käynnin ja ravin lisäksi ottaa laukkaa. Ja aika yllättäen löysin itseni pian Flinkin ja mun ensimmäisistä estekisoista, tuloksena puhdas rata ( sijoituksesta ei ole muistikuvaa ). Jälkeenpäin olen kuullut muutamia kommentteja siitä miten olen uskaltanut ratsastaa saatika kisata Flinkillä. 

Flink on ensimmäinen hevonen, jolla ratsastaminen on jossain vaiheessa hirvittänyt.

Kaikesta huolimatta halusin ottaa Flinkin meille kesäksi ylläpitoon. Ja en kadu sitä. Flinkin tullessa meille ratsastus onnistui toisena päivänä tosi hyvin, mutta seuraavana päivänä mietin minkälaisen hevosen oon ittelleni ottanu ylläpitoon ja usein löysinkin itseni maankamaralta. Vuosi takaperin meidän meno oli enemmänkin hammasten kiristelyltä kuin työn teosta nauttimista, kummankin osalta. Nykyään molemmat nauttii siitä mitä tehdään ja se kyllä näkyy ulospäinkin. Toki epäonnistumisia ja huonoja päiviä tulee edelleenkin, mutta olen oppinut suhtautumaan niihin paremmin ja ovat nekin kuitenkin vähentyneet.

Olen oppinut myös lukemaan tätä hevosta enemmän sekä kehittynyt sen ansiosta ratsastajana. 

Kuvia postaukseen tuli aika reilusti, mutta mitä mieltä olet postauksesta kokonaisuutena? 

Haluaisitko nähdä meidän kehityksen videolla? 

Minä muiden silmin 1/3

Oon jo pitkään miettinyt tämän postauksen tekoa ja nyt viimein sain kysyttyä muutamia kavereitani kirjoittamaan teksin musta. Tarkoitus oli alun perin laittaa kaikki tekstit samaan postaukseen, mutta kun sain ensimmäisen tekstin Maijulta, niin teksti määrä yllätti kyllä positiivisesti ja taidan jakaa nämäkin postaukset useampaan osaan. Tekstiä lukiessa, hymy nous korviin ja muutaman kerran tuli naurahdettuakin. Jotkin kohdat olivat päässyt unohtumaan, mutta palautuivat nopeasti mieleen !

Toivottavasti joku jaksaa tämän lukea. Mitä tykkäsit tälläisestä postauksesta?

About me/ miten me tunnetaan: Hei kaikki, oon Maiju, 17- vuotias turvallisuusalan opiskelija. Elli pyys mua tekemään tän ”Elli muiden silmin” – jutun ja oon tosi otettu siitä.  Tutustuin Elliin vähän ennen yläastetta, tallilla tietysti. Elli tais siihen aikaan olla aika alotteleva tunneilla kävijä, itsehän olin jo omistanut hevoseni Veetin vajaan pari vuotta.  Ellistä muodostui nopeasti hyvänpäivän kaveri ja yläasteen alkaessa vielä vähän parempikin kaveri.  Taidettiin Ellin kanssa olla sellainen kauhukakaraduo, jonka juttuja muut seuras vähän kauhunsekaisin tuntein vierestä. Ei meinaan ollut harvinainen näky, että painittiin koulun käytävällä (välillä vähemmän ja välillä enemmän tosissaan) tai jahdattiin toisiamme pihalla. Kyllä, yläasteella…

 Meillä oli myös sama lempiopettaja, joka opetti meille uskontoa, köksää ja liikuntaa 7-luokan. Tää kyseinen opettaja tuli kuitenkin raskaaksi 8-luokan syksyn jälkeen ja jäi sairasloman kautta äitiyslomalle. Me kuitenkin päätettiin, että hitto vie, mehän nähdään tätä opettajaa vielä koska se on niin huipputyyppi. Niimpä etupäässä Elli, mutta myös minä alettiin elättelemään toivoa, että voitais jonkun syyn takia tulla käymään tän opettajan luona. Elli heitti kerran välitunnilla ihan vitsinä, että ”me tullaan sun miehen luo TETtiin!” Tämän opettajan miehellä siis on lypsykarjatila ja ajateltiin, että mikäs olis sen hienompi syy päästä heille. Noh, opettaja oli sitten kotona puhunut miehelleen ja tämä oli ilmeisen myönteinen ajatukselle.

Seuraavaksi oli kaikista kamalin osuus, eli tälle itse lypsykarjatilan omistajalle soittaminen ja TET-paikasta kysyminen. Jahkattiin ja jahkattiin sitä ja loppujen lopuksi oltiin meillä suunnittelemassa paperille mitä sanon puhelimessa. Kirjoitin tarkasti paperille kaikki mitä sanoin, tein jopa ”koesoiton” Ellille toiselle puolelle taloa, että mitä sanon :D Siitähän ei sitten tullut mitään ja itse soittokin oli aika eksoottinen kokemus. Istuin sängyllä ja valtavan jännityksen vallassa soitin kuin soitinkin tälle miehelle. Ja mitä tekee Elli, makaa sängyn alla äänittämässä koko puhelun.. XD Sen jälkeen olin niin helpottunut, mutta pirun kiukkunen tälle pikku perkeleelle joka oli päässyt kuin koira veräjästä ja vielä äänittänyt mun onnetonta takeltelua!

Noh, saatiin kuin saatiinkin viikon harjoittelupaikka hyisessä helmikuun pakkassäässä tuolta navetalta. Se oli kyllä ikimuistoinen kokemus. Ensimmäiset navetat kuljin kuin Ellin varjona ja sohin jokaista lähelle eksyvää elikkoa varmuuden vuoksi p*skakolalla, ettei ne vaan tulisi mun päälle. Oltiin varmaan aika sähläreitä ja melkoinen älämölökaksikko, mutta oltiin me varmaan jonkunlainen vaikutuskin niihin tehty, koska saatiin kyseiseltä navetalta kesätyöpaikka! Oltiin siellä 6 viikkoa lomittamassa kesällä 2012, siitä taitaa olla jotain alkeellista postauksenpoikastakin mun pienessä blogissa.

 Tuona kesänä opin ihan tajuttomasti Ellistä ja ylipäätään siitä, miten eletään toisen, täysin erilaisen ihmisen kanssa. Asuttiin siis meidän kesämökillä, josta oli muutaman kilometrin matka navetalle. Herättiin joka arkiaamu 5.20, muutamaa myöhästymisaamua lukuun ottamatta. Haha, en voi olla nauramatta kun muistelen muutamaa viimetingan herätystä.. :”D

Ellillähän on/oli ihan päinvastaiset aamurutiinit kuin mulla. Se halus, että valoja ei laiteta päälle ja minä taas halusin kaikki valot päälle, että heräisin. Noh, me sitten muutaman vaikean aamun jälkeen järjestettiin niin, että toinen meni keittiöön syömään pimeässä ja toinen laittoi valot päälle olohuoneeseen, jossa nukuttiin. Sitten taas vaihdettiin toisinpäin ja jostain kumman syystä tultiin aika hyvin toimeen koko ajan! Olihan meillä tietysti muutamia mykkäkouluja, mutta kelpo suoritus muuten. Parasta aikaa, ei voi muuta sanoa!

Ysiluokan syksy oli sellaista draamailun aikaa, ettei ikinä. Kaveriporukat vaihtuivat aika radikaalisti ja taisin jäädä ”ylimääräiseksi” ihmiseksi, joka olis kuitenkin halunnut johonkin porukkaan. Noh, järjestin sitten ikävyyksiä haukkumalla yhden ihmisen ihan maan alle ja täten onnistuin jäädyttämään välini myös Elliin ja muihin meidän luokkalaisiin tyttöihin. Olin itsetuntoni kanssa ihan maassa eikä me tosiaankaan oltu kovin kehuttavissa väleissä Ellin kanssa. Jostain syystä se kuitenkin vähän niin kuin sivuutti mun typeryydet ja oltiin kuitenkin talleilla ihan hyvissä väleissä. Ysiluokalta päästessäni olin helpottunut, mutta toisaalta jäin hirveästi kaipaamaan Elliä ja erästä toista tyttöä, jotka autto mut itse aiheuttamistani vaikeuksista pois.

Ysiluokan jälkeen kesällä oltiin jälleen samassa työpaikassa. Siellä meidän kaverisuhde oli varmaan aika neutraali. Oltiin kuitenkin vähän ehkä sellaisella tunnustelemisasteella, että miten tästä nyt jatkettaisiin. Kävin muutaman kerran ratsastamassa Ellin ylläpitohevosta ja –ponia ja nähtiin muutaman kerran muissakin merkeissä.

Ammattikoulun aloittaessani Elli otti varovasti yhteyttä, että josko alettais käymään lenkillä iltaisin. Itse suostuin, totta kai. Mikäs sen parempaa kuin saada tilaisuus nähdä yläasteaikaista kaveria ja saada samalla liikuntaa. Saatiin purkaa tuntojamme uusista kouluista ja kaveriporukoista, se oli jollain tavalla helpottavaa. Lenkkeily jäi talven kovimmilla pakkasilla, mutta taas keväällä jatkettiin satunnaisesti.  Viime kesänä nähtiin harvakseltaan, loppukesästä käytiin kerran ottamassa aurinkoa.

 Viime viikolla käytiin Seinäjoella kahteen otteeseen, ensin Hööksin avajaisissa ja shoppailemassa ja sitten elokuvissa katsomassa If I Stay. Seinäjoella puhuttiin kyllä kaikkea maan ja taivaan välillä, mikä oli tosi jees pitkän ajan jälkeen. Reissujen jälkeen Elli laittoi viestiä, että on tosi kiva, että ollaan pysytty kavereina ja voidaan edelleen nähdä. Ja niin on munkin mielestä. Tää muutaman viestin ketju sai mut jotenkin tosi hyvälle tuulelle ja oli tavallaan viimeinen helpotuksen huokaus mulle, että Elli on antanu mun vanhat typeryydet anteeksi ja haluaa olla kaveri. Kiitos < 3

Lopuksi vielä Ellistä vähän muita mietteitä. Ensinnäkin, tää tyttö on aikuistunut ihan tajuttomasti yläasteelta lähtemisen jälkeen. Se ei enää harrasta mykkäkouluja ja haluaa oikeesti selvittää asiat puhumalla, mikä on mun mielestä yks aikuistumisen merkki. Toiseks, se on paras kuvaaja ja oikeastaan tituleeraan sitä mun hovikuvaajaksi. Elli on melkein kaikkien valmennusten ja kisojen ”allround” tyyppi, joka ei nirsoile hevosenhoitotehtävissä ja kuvaa mitä intohimoisimmin. Elli on myös yleensä se porukan järjestelmällisin ja ollaan esimerkiksi suurin piirtein samaa mieltä alkoholinkäytöstä. Sen aineen harkittua käyttöä myös arvostan ystävissäni. Kuuntelen aina ihaillen Ellin selityksiä elokuvista ja välillä hävettää myöntää, etten tiedä niistä puoliakaan. On kuitenkin ihailtavaa, että joku jaksaa esim. ottaa niin paljon selvää yhdestä elokuvasta ja on siitä niin innoissaan. Ellin ansioista lähdettiin Seinäjoellekin eläviin kuviin.

Ratsastajana Elli on hevosta kuunteleva hurjapää, joka ei pelkää mennä uudelleen kyytiin vaikka olisi äsken tippunut päälleen peltoon. Lisäksi se olis kova kisailemaan ja välillä ihan säälittää, kun sopivia kisoja tai ratsua ei löydy. Mutta eiköhän se tästä, kun F jää vielä vuodeksi Ellin käyttöön! J  Elli osaa myös ottaa ohjeita vastaan ja yrittää varmasti parantaa ratsastustaan joka kerta. Joskus ehkä soisin hänelle ratsastaessa lisää keskittymiskykyä, mutta meillä kaikilla on heikkoutemme.

Kiitos ja anteeksi tästä romaanista, kolminkertainen hurraa-huuto Ellinooralle! Hurraa, hurraa, hurraa! [ tähän vielä blogin osoite, jos jotakuta kiinnostaa: http://maijuandthediamonds.blogspot.fi/ ]

Kiitokset Maijulle, joka jaksoi uhrata kallisarvoista aikaansa ja kirjoitella kyseisen teksin !

Rakkaus saa ihmeitä aikaan.

Kyyneleitä varmaan saman verran, kuin Egyptin läpi virtaavassa Niilissä. Halatessa valkoistakin valkoisimmiksi muuttuneet rystyset. Silmät niin turvonneet, ettei eteensä näe.

Vähän liioiteltua, mutta suurimmaksi osaksi totta. Reilu viikko takaperin, itkin itseni lähes joka ilta uneen, kunnes en enää jaksanut itkeä. Tuijotin vain eteeni, enkä kyennyt saamaan yhtään positiivista ajatusta päähäni. Hiekka tuntui vain valuvan sormien välistä, enkä saanut pysäytettyä sitä. Lopulta en jaksanut enää taistella vastaan, luovutin.

Viime viikon keskiviikkona mulla oli aika sekavat fiilikset. Päivällä olin vielä varma, että joudun luopumaan Flinkistä, lopullisesti. Puolessatunnissa kaikki oli muuttunut, enkä tiennyt mitä sanoa. 

Viime viikon keskiviikkona, äiti otti Flinkin lähdön ja lopetuksen puheeksi. Itse olin harvasanainen ja kärttyinen, en halunnut keskutella asiasta. Halusin vain saada valmistettua iltapalan ja painua omaan huoneeseen. Äiti kyseli kaikkea ja jouduin selittämään kaiken yksityiskohtasesti. Lopulta sain iltapalan valmiiks ja olin lähdössä, samaan aikaan äiti lähti keittiöstä nukkumaan muutamien sanojen saattelemana: " voi kun meillä olis mahdollisuus pitää sitä talvellakin. " Siinä vaiheessa noi sanat satuttivat enemmän, kun mitkään muut sanat koko illan aikana.

Omaan huoneeeseen päästyä, siirsin iltapalan sivuun ja istuin lattialle. Tuijotin viis minuttia puhelinta ja toiset viis minuuttia siihen kirjottamaani Whatsapp-viestiä, ennenkö painoin lähetä-nappia. Äiti vastas melkein heti. Hetken juteltua äitiltä tuli viesti: " Selvitä asioita ja käske Saijan oottaa vielä ". Hymyilin kyynelten läpi, mutta samalla takaraivossa kummitteli vielä ajatus siitä, että tää suunnitelma ei tuu onnistumaan. Samana iltana laitoin vielä Saijalle viestiä kerroin asiasta ja varmistin sen olevan ok myös siltä suunnalta.

Seuraavana päivänä koulussa sain iskältä viestin, jossa mainitsi Flinkin jäämisestä, rupesin vaistomaisesti hymyilemään. Pikku hiljaa sitä rupee ymmärtämään mihin sitä onkaan lähtenyt  että Flink tosiaankin on meillä vielä vuoden. Asia ei olis saanut mun leukaa loksahtamaan, ellen olis tiennyt kuinka äiti on ollut sitä vastaan, että mulla olis kouluaikana ja talvella hevonen. Nyt voin sanoo vasta kokevani lähes tulkoon sen mitä on omistaa hevonen. Tiedän myös miks rakastan ja mikä saa mut jaksamaan mun vanhempia ♥

Tulevana vuotena mulla ei riitä aika käymään säännöllisesti ratsastuskoulun tunneilla, joten ratsastuskouluvuodet, näyttävät mun osalta olevan ohi. Vuoden päästä, Flinkin lähdön jälkeen, mulla on edessä abi-vuosi ja haluan keskittyä siihen; tarvitsisin 10tuntia lisää vuorokauteen, että kerkiäisin tehdä kaikki mitä haluaisin. Tulen todennäköisesti käymään vielä tallilla pitkästä matkasta huolimatta, mutta tuntihevosten selkään en ainakaan näillänäkymin ole hetkeen nousemassa. 

Jos joku tallilainen tämän sattuu tämän lukemaan, niin oon kiitollinen ja ilonen, että oon saanut tutustua tallin kautta uusiin ihmisiin, oppinut paljon uutta ja saanut viettää kolme kokemuksia täynnä olevaa vuotta aivan mielettömässä seurassa!  Kiitos ! ♥



Mitä Flink tekee, kun..

Ei ole ollut tarkoituksena tehdä näitä Voitto kotiin - blogin haasteita, koska itse en ole kauhean innostunut siitä että vähintäänkin jokatoinen lukemani blogi tekee samanlaisen postauksen samalla viikolla, joten en ole innostunut tekemään näitä postauksia. Nyt kuitenkin tein poikkeuksen ja tein yhden haastepostauksen, koska näitä postauksia oli mielestäni kiva lukea. Toivottavasti pian saisin uutta materiaalia ja saisin päivitettyä blogia vähän ajankohtaisemmin. 

Ratsastus

... nousen sen selkään? Yleensä pysyy paikallaan, ellei ole tinttapäivä jonka takia työnteko ei kiinnostais ja pitäis vaikeuttaa selkään pääsyä.

... kävelen pitkin ohjin alkukäyntejä? Katselee maisemia, muttei kuitenkaan kiemurtele.

... se ei jaksaisi lähteä töihin? Pysähtelee ja esittää pelkäävänsä asioita, jotka normaalisti pystyy ohittamaan ilman että tarvitsee pelätä maailmanloppua. Saattaa peruutella ja poikitella.

... pyydän sitä vaihtamaan laukkaa? Kouluillessa oon tainnut vaihtaa laukkoja Flinkin kanssa vaan kerran ja se kerta oli täyskatasrofi, normaalisti laukat pitäis vaihtua ihan hyvin. Esteillä vaihtaa helposti laukat.

... se pelkää jotain estettä? Kyttäilee ja alkaa hidastamaan jo kaukaa vauhtia, vaikka kuinka olisit ite mukana. Ääniapujen avulla saatetaan päästä isolla loikalla yli.

... maastossa pitäisi mennä ojan yli? Riippuu ojasta. Normaalia isommat ja vähän rehevämmät ojat on hirveitä, mutta pienet ojat on helppo lompsia vaan yli.

... tipahdan? Jos tipahdan Flinkki jää yleensä hölmistyneenä katselemaan viereen.  Pari kertaa oon tippunut niin, että Flink on säikähtänyt mua jonka takia on lähtenyt karkuun tai juossut kotiin asti.

... maastossa tulee traktori/joku muu iso auto vastaan?  Tinttapäivinä kaikkee voi pelätä ja sillon voi vähän pelleillä. Normaalisti ne ohitetaan ilman mitään isompaa numeroa.; ei ne pieniä hevosia syö, mutta kaikki uudet pikkujutut maastossa esim. valkoset kivet voi vaikka syödä. Ehkä niillä on suut, jotka on täynnä pieniä teräviä hampaita, kuka tietää?

... käytän raippaa? En yleensä käytä. Esteillä oon muutaman kerran käyttänyt.  Välillä otan  raipan vaan  käteen muistutukseksi, mutten käytä. Tiputan sen jonkin ajan päästä kädestä. 

Hoitotoimenpiteet

... puhdistan kaviot? Nostaa nätisti ja eikä riuhdo jalkaa irti.

... pesen sitä? Alkuun eka väistelee, mutta sitten antaa kastella. Välillä saattaa pestessä pyöriä ja haahuilla.

... laitan sille suitset? Laskee päätä ja ottaa itse kuolaimet suuhun.

.. kiristän satulavyötä? Vilkuilee taaskepäin.

... suihkutan hyttysmyrkkyä? hehe... koittaa päästä irti, suihkuttelu ei oo meidän juttu.

... haen sen sisälle tarhasta tai laitumelta?  Tulee lähestulkoon aina vihellyksestä luokse.

Sekalaiset

... se on yksin tallissa/tarhassa ja muita hevosia ei ole näkyvissä? Meillä ollessa on ollut vähän hermostunut jos ollaan käyty eka kaverin kanssa maastossa ja sitten jäänyt yksin, mutta rauhottuu nopeasti. Isommilla talleilla ollut kunnon tintta kentällä yksin ratsastaessa, niin että muut on ollut sisällä.


... se karkaa? Ei anna kiinni, mutta nauttii vapaudesta oman aikansa, muttei uskalla lähteä järin kauas. Juoksee aikansa ja palaa / tulee ihmisen perässä tallille.

.. se näkee uuden hevosen? Jos ratsastaessa tulee vastaan, pitää hevoskaveria pysähtyä ihmettelemään. Tarhaillessa tms. on ystävällinen hevoskavereille.

.. se maistaa jotain pahan makuista? heiluttelee päätään, lipoo huuliaan ja irvistelee.

.. se kerjää ruokaa? kuopii ja hörisee matalasti. Välillä hamuaa taskuja tai tekee sille opetettuja temppuja.

.. se lastataan? Ihmisen päästyä koppiin, poikittaa ja tulee lopulta sillan sivulta sisälle. Flink on laitakammoinen, joten sitä kuljetetaan yksin joko 2 hevosen kopissa väliseinä levitettynä tai yhden hevosen kopissa.

Mitä hevoseni tekee juuri nyt? Mussuttelee tallissa iltaruokia.

Videon editointia.

Flinkki tullaan alkuviikosta kengittämään ja sitten aletaankin palailemaan pikkuhiljaa treenailun pariin. Sain viikko sitten valmiiksi alla olevan videon, joka näkyy myös Youtuben puolella julkisesti. Ajattelin julkaista sen täällä bloginkin puolella, kun täällä on viime aikoina ollut vähän hiljaisempaa.

Monien epäonnistumisien ohella ollaan kuitenkin koettu enemmän positiivisiä asioita !

Ristiriitaisia tunteita.

T ö i t ä ,   v i i k k o   i s o s e n a ,   h u o l i   r a k k a a s t a   e l ä i m e s t ä
-   t i i v i s t e t t y n ä   v i i m e s e t   2   v i i k k o a.

Ennen juhannusta ja juhannuksena olin töissä. Töiden ohella hoidin F:n ja koitin saada pakattua tulevaa leiriä varten. Siinä vaiheessa mulla ei ollut aikaa, kiinnostusta eikä voimia tulla kirjottamaan tänne. Nyt voin viimein istua koneen ääreen ja kirjoittaa - vaikka kello näyttääkin jo puolta yötä ja työt kutsuvat huomennakin. 

Näin alkuun voisin mainita siitä, että toivekuvapostaus on venynyt tuhottoman paljon ja joudun myöntämään, etten ole kerinnyt ottamaan edes kaikkia siihen postaukseen tulevia kuvia saatika muokkaamaan niitä. Sen tekemiseen tarvitsen sen pienen kipinän, että voin alkaa sitä kokoamaan. 

Viime viikko, isosena oli jotain mahtavaa. Takana on viikko, johon mahtui jos jonkinlaisia tunnetiloja. Opin paljon uutta itsestäni ja muista, tutustuin uusiin ihmisiin ja kasvoin ihmisenä. Oli hienoa päästä tekemään jonkun leiristä yhtä mieleenpainuva ja tapahtumarikas, kuin mitä oma oli muutama vuosi sitten. Kiitos jokaiselle mukana olleelle ♥ 

M u t t a   k e n e n k ä ä n   el ä m ä   e i   o l e   t ä y d e l l i s t ä .   

Jo ennen leirille lähtöä, viikko aikasemmin olin huomannut F:n selässä karvattoman kohdan. Ajattelin, että se oli ilmestynyt toisesta satulasta, joka ei enää istunut niin hyvin F:n saatua lisää lihasta. Satula vaihdettiin ja liikutusta jatkettiin normaalisti, mutta F:n ratsastettavuus ei parantunut. Muutamaa päivää ennen kuin lähdin leirille F tuntui älyttömän hyvältä, rennolta ja liikkui omalla moottorilla. 

Mun ollessa leireillä Flink vietti lomaviikon iskän hoidossa. Leiriltä palattuani vastassa oli hellyydenkipeä ja rentoutunut hevonen, jonka mielestä sen olis kuulunut päästä mun syliin, kirjaimellisesti. Harjaillessa kiinnitin huomiota karvattomaan kohtaan, johon oli tullut möykky. Siinä vaiheessa tiesin jo mikä siihen oli ilmestynyt, mutta laitoin kuitenkin S:lle kuvan siitä. F:n selkään oli ilmestynyt sarkoidi - Sarkoidi on hevosen tavallisin kasvain. Syytä sarkoideihin ei tiedetä, mutta taustalla epäillään olevan perinnöllinen alttius ja lisäksi yhteys naudan papilloomavirukseen. - eli vanha satula ei ollut syypää karvojen lähtöön. F:llä on ennestään sarkoideja, mutta niiden sijainti ei ole aiheuttanut haittaa, nyt nykyinen sarkoidi estää satulan käytön ja sarkoidin takia F on ollut haastavempi ratsastaa. Ilman satulaa mentäessä F on ollut oma ittensä. 

Sarkoidin lisäksi on myös toinen mieltä painava asia liittyen F:n, josta kerron myöhemmin, sitten kun itse tiedän asiasta enemmän. 

neljä päivää.

Jääkiekko-ottelut katsottu, siskon yo-kuvat otettu, koeviikko mun osalta ohi ja lukion ensimmäisen vuoden loppu häämöttää jo ( mihin se vuosi katos? ). Nyt voin kyllä todeta, että alan olemaan jo niin loman tarpeessa, vielä tää viikko pitäis jaksaa auttaa siskon ylioppilasjuhlien järjestämisessä sekä mun pitäis tehdä perjantaihin mennessä musiikin portfolio valmiiksi, sit olis alkajavuosi mun osalta siinä. Onneksi kerkiän kesän alussa ottamaan rennosti, ennen töiden alkua !

Haluisitteko, että julkaisisin parhaimpia yo-kuvia täällä?

Sunnuntain yönä sato ihan kunnolla vettä ja sama vesisade jatkui vielä maanantaina. Ratsastus meni sitten tihkusateessa. Tehtiin ravi-käynti maasto, S lähtikin mukaan ja otti muutamat kuvat. Käytiin kokeilemassa ratsastusta läheisellä pikkupellolla, mutta sateet oli kerinnyt saamaan pellon jo aivan märäksi joten ratsastus pellolla jäi haaveeks. Yhdessä kohtaa oli hieman kuivempaa ja otin molempiin suuntiin muutamat raviympyrät, mutta senkin pohja oli kuitenkin niin liukas ja rastas, että otin ravia hyväpohjaisella hiekkatiellä. 

Tänään lähdin kokeen jälkeen suoraa ratsastamaan ja tehtiin pidempi hölläilymaasto. Vielä oli paljon jänniä juttuja matkanvarrella, mutta niistäkin selvittiin asiallisesti ilman minkäännäköistä sikailua. Huonosta säästä huolimatta käytiin tutkimassa läheistä metsälampea, josta Flink innostu aivan älyttömästi. Ei siinä voinut kun nauraa, kun toinen kauhoo aivan onnessaan ! 

Molempien ratsastusten jälkeen Flink on päässyt vielä pihalle. Siinä vaiheessa kun oon päästänyt Flinkin irti se on nauttinut tilasta ja lähtenyt laukalla tai ravilla kaummaks, siitä näkee kyllä selvästi, että se nauttii laidunkaudesta. Niin pienikin asia saa hymyn mun huulille.

Blogeissa pyörii tällä hetkellä jos jonkin näköstä Bucket List:iä ( eli listataan asioita mitä kesällä pitäisi totetuttaa). Olen itse ajatellut tehdä tänä kesänä kyseisen listan ja olenkin sitä jo alotellut.

Haluatteko, että julkaisen listan täällä?

Mietteitä suomen suurimmista hevosmessuista.

Sunnuntai hurahti mukavasti Tampereella hevoset-messuilla. Pääsin messuille sisään press-korttilaisena, jonka sain hevosbloggaaja facebook ryhmän kautta. Odotin innolla sovittua bloggaajien miittiä ja esteluokkia. Miitti oli harmikseni todella pettymys. Porukkaa tuli miitti paikalle ja bloggaajat kyllä tunnisti press-kortista. Sain sähköpostiin viestin jossa kerrottiin, että meillä on jotain pientä kisailua yms, mutta ylläpitäjät eivät sanoneet muille sanaakaan, vain omalle porukalleen. Oma aktiivisuus ei ollut huipussa, joten en pistä kaikkea ylläpitäjien syyski, mutta jotenkin oletin että kun porukkaa on tarpeeksi "aloittavat" ne miitin, kun olivat sen järjestäneet. Todellisuudessa me vain seistoa törrötimme omissa porukoissa ja hieman ärsytti kun tajusin ettei mitään tapahdu ja skippasin suurimman osan valjakkoajosta, joka on omasta mielestä mielenkiintoista.

Ensi kerran miitistä vähän aktiivisuutta niin järjestäjiin kuin osallistujiin ! 

Ohjelmaa oli sopivasti ja niitä ei esitetty liian vakavasti. Parhaiten mieleen jäivät näin esteihmisenä esteluokat. Messujen jakautuminen kahteen halliin oli helpotus, koska yleensä hallissa tuntuu olevan tunkkaista ja ahdasta, nyt tilaa oli vähän enemmän, vaikka ihmisiä oli paljon. Kojuja oli sopivasti, mutta tänä vuonna olin hieman säästölinjalla enkä tehnyt heräteostoksia enkä varsinaisesti etsinyt mitään, sillä periaatteella kiertelin että jos löytyy kiva ja edullinen kisapaita ja edulliset hanskat niin nappaan kyllä mukaan, mutta tällä reissulla ei kisapaitaa, eikä hanskoja löytynyt. Tarkemmin mietittynä kojuista ei löytynyt ratsastajalle mitään sellaista mikä olisi varsinaisesti herättänyt ihailua tuotetta kohtaan, hevosille tarkoitetuissa varusteissa kyllä oli tälläsiä tapauksia ja siinä vaiheessa oma mieli ja rahapussi kiitti siitä, etten oo hevosen omistaja.

Tiivistettynä messut olivat onnistuneet ja jos kyyti järjestyy niin olen ensi vuonnakin menossa.

Kuvia tuli otettua n. 600, mutta kaverini halusi myös kuvata ja en saanut asetuksia oikein osumaan, poistin kuvia aika kovalla kädellä. Nyt kuvia on jäljellä enää n.70 ja tänne laitoin parhaimpia. Sunnuntain kuvasaldosta kahden lipizza oriin pääkuva nousi ehdottomasti suosikiksi. Suosikkien joukossa oli myös muutama epäonnistuminen/tilannekuva, joita en viitsinyt tänne julkaista.

Mikä kuva miellyttää sinua eniten? Mitä pidit videosta? 

Tällä viiikolla on koeviikko, mutta huomenna saan nauttia vapaapäivästä, koska seuraava koe on vasta torstaina. Suunnitelmissa olisi S:n kanssa ottaa muutamia teemakuvia sekä illalla mennä tallille, torstaina käyn näillä näkymin ratsastamassa Flinkkiä. Perjantaina startataan Flinkin kanssa meidän toiset estekisat ja sunnuntaina suunnitelmissä on koulukisat. 

Olitteko te hevoset-messuilla, jos olitte mitä tykkäsitte? 

Aiotko mennä ensi vuonna hevoset-messuille?