Pienetkin asiat voivat tehdä onnelliseksi.

Lauantaina lähdin Saijan mukana maneesille, Flink tietysti mukana. Rakennettiin muutama este sekä laitettii parit kavaletit, joita S tuli sitten Flinkin kans. Flink oli vähän jännittynyt, mutta meni íha nätisti. Siitä on aikaa, kun Flink on viimeks ollut tuolla maneesilla, joten Saija ratsasti pelkästään ja itse olin vain kuvaajan roolissa, mikä itseasiassa sopi mulle ihan hyvin. Mutta asetukset olivat niin poskellaan, ettei yksikään kuva onnistunut joten poistin kaikki kuvat.


reissulla näin mulle ehdottomasti tärkeimmän ja merkittävimmän ponin, Bellan.

Viime viikonlopulla Saijalta tuli viestiä "Et sitte aatellu aluelupaa hankkia, winkwink. ;) " jonka seurauksena löysin itteni  muutaman päivän päästä aluelupakoulutuksesta. Nyt pitäis viel tarkistaa omia kisatuloksia ja sit kysellä, josko mulle uskallettais antaa aluelupa. Jos lupa tulee, niin alan kisaamaan Saijan ja Flinkin kanssa enemmän tai vähemmän, pääasiassa varmaan esteitä.

Tässä muutama päivä sitten mietin, että millanen mä olisin ratsastajana ja millasessa hevostilanteessa mä olisin, jos en olis tutustunu Saijaan? En edes muista kunnolla miten ollaan tutustuttu, eikä muista Saijakaan. Yks ratkaseva tekijä tais olla se, että olin joskus niin utelias pikkutyttö ja kun sain Saijan meseosotteen käsiini, niin aloin rohkeasti juttelemaan. Jonkin ajan päästä, menin junalla Flinkin luo ja katselin sivusta kun Saija hääräsi sen parissa. Olin tyytyväinen kun sain vain olla tallilla; kuvata ja katsella.

Vuosi tai kaks myöhemmin Eikka astu kuvioihin ja taisin alkaa käydä enemmän tallilla. Silloin sain alkaa ratsastamaan Flinkillä ja Eikallakin sain aika pian ratsastaa. Yhtenä viikonloppuna kävin S:n pyynnöstä hoitamassa ja liikuttamassa hepat, kun sillä oli jotain asioita tms. Oli hauskaa ja vähän pelottavaa mennä hoitamaan kaverin hevosia yksin ja nappasinkin kaverin "tueks".





Eikka ja Flink olivat mun ekat ylläpitohevoset ( kesä 2011 ), muistan kuinka estekisojen jälkeen Eikka tuli meille ja Flink viikkoa myöhemmin. Olin ratketa onnesta kun tajusin, että meidän pihassa seisoo hevonen, silloin ajattelin olevani maailman onnellisin tyttö. Tietysti se, että mun vastuulla oli kaks kaverin hevosta jännitti, mutta tiesin, että tarvittaessa saan apua Saijalta sekä muilta tuntemiltani hevosihmisiltä. Ylläpidon loputtua ja hevosten muutettua Tampereelle, aloin käymään viikonlopuisin sekä lomilla katsomassa ja ratsastamassa niillä. Samalla pääsin seuraamaan Flinkin tiineyttä ja myöhemmin Oliverin kasvamista ja kehittymistä.

S tietää kuinka paljon mä tykkään kisaamisesta ja mua harmittaa, kun mulla ei oo ollu mahdollisuutta kunnon kisaamiseen, niin se että se tarjos Flinkkiä mulle kisattavaks ja vielä aluekisoihin, tällähetkellä olo on vain niin kiitollinen. Ihan mahtavaa ! En koskaan aatellu, että voisin päästä kisaamaan aluetasolle ilman omaa hevosta. Vaikkakin nyt muutaman vuoden sisällä aina kun oon ollu Saijan hevosten kanssa tekemistä ne on tuntunu melkein omilta, välillä enemmän, välillä vähemmän. Kiitos !

En suunnitellut tästä postauksesta näin pitkää, mutta tekstiä vaan tuli ja koitin tiivistää sitä.  Niin ja meidän netti ei oo toiminut nyt kunnolla ja meinasin laittaa tähän postaukseen videota lauantaista, mutta aina kun koittaa rendeerata tai ladata videota youtubeen netti katkee tai kone sammuu...  Pahoittelut erittäin sekavasta postauksesta. Huomenna suuntaan opistolle, ratsastustunnille ja taidan saada kuvaajankin mukaan !



Ernest Sower 2010-2013 | muutamia kauniita sanoja

Eikka ei siis enää ole kaverin omistuksessa, syytä en valitettavasti aio kertoa. Olin Eikan kanssa tekemisissä alkuajoista aina loppuun asti välillä tiiviimmin ja välillä vähän harvemmin, mutta silloin kun sen kanssa touhusin jotain nii se tuntui kuin Eikka olisi ollut oma. Sama tunne tulee Flinkin kanssa touhutessa, vaikka sen kanssa se ehkä on vielä voimakkaampi.
 

 

Noin kolme vuotta tunsin tämän mielettömän hienon orin ja niihin vuosiin mahtuu ilon hetkiä, naurua, ärsyyntyneisyyttä, surua ja kyyneleitä; kaikki kuitenkin sellaisia muistoja, joita en halua enkä aio hävittää. Nyt vasta muutama viikko sitten ja tänään kuvia ja videoita selaillessa tajusin kunnolla, että tässä on taas yksi hevonen joka on opettanut mulle aivan mielettömästi koulupuolella ja perusasioissa sekä myös ihan kaikessa muussa hevosen hoitoon liittyvissä asioissa.

 

Kesällä 2011 molemmat hepat, sekä Flink että Eikka oli mulla kotona ylläpidossa. Olin miettinyt jo pidemmän aikaa ylläpitohevosta, mutta vanhemmat ei oikein innostunut siitä, että ottaisin jonkun vieraan hevosen ylläpitoon. Heppojen omistajan, Saijan kanssa tuli puheeksi ylläpito ja tuumasi että antaisi hevoset heti ylläpitoon, jos meillä olis ollut paikka ja aikaa niille. Lähdettiin viemään asiaa eteenpäin ja 7.5.2011 Eikka saapui meille, Flink tuli viikkoa myöhemmin 14.5.2011. Muistan kuinka iloinen olin ja miten uskomattomalta tuntui, kun omassa pihassa seisoi kaksi hevosta. Samana kesänä Eikka astu Flinkin ja keväällä 2012 syntyi hassu varsa, Oliver

Mutta nyt, uskon että tulen näkemään Eikkaa vielä, en tiedä koska mutta sen näkee myöhemmin. Tein jo muutama viikko sitten Eikasta muistovideon ja tänään kokosin kolmen vuoden ajalta ratsastuspätkiä, tosin 2012 vuodelta en löytänyt yhtään ratsastuspätkää, koska Eikka oli silloin kesän ylläpidossa ja syksyisin/keväisin en kerinyt koulun takia käymään Saijan luona oikeastaan paljo mitään. Tarkoitus oli tehdä video vain omaksi iloksi, mutta sitten rupesin miettimään tarkemmin, Eikka tulee aina pysymään mulle yhtenä tärkeänä hevosena ja tuun aina välittämään ja muistamaan sen. Vaikka tieto siitä, että Eikka lähtee sai minut itkemään osasin ottaa ilon irti viimeisistä yhteisistä hetkistä ja tiedän ettei tarvitse murehtia, Eikka on hyvissä käsissä.
 

välillä on hyvä pysähtyä miettimään

Joskus voit kuulla jotain sellaista mitä et ikinä olisi uskonut kuulevasi

 

 

Viime ti-ke tein sellasen pika pyörähdyksen Tampereen suunnalla ja mukaan tarttu uudet ratsastushousut, sekä tuli käytyä maastoilemassa Flinkin&Eikan kanssa sekä irtojuoksutettua isot hepat ja Oliver.

Mariinin siniset,  kokopaikkaset Charleston CRW housut, kivoilla yksityis kohdilla. Istu hyvin jalkaa ja kun illalla pääsin heti kokeilemaan niin en löytänyt mitään moitittavaa. Mun on vaikee löytää mukavia housuja, kun jalat on niin epämääräsen muotoset.

Tunnilla sain taas uuden&hauskan tuttavuuden Anteron.Antero on ollut ratsuna reilu puolivuotta ja nyt keksinyt sellasen jutun että pääsee helpommalla jos yhtäkkiä pyörähtääkin ympäri, kun kuulin tästä niin tuli heti mieleen Sirun temput. Mentiin puomeja ja sain alkutunnista kommenttia että luovutan liian aikasin ja se näkysiinä, kun Antero oli ohittamassa puomia, niin en ite ollu tarpeeks jämäkkänä selässä vaan heppavalu esteen ohi. Asenteen muutos tapahtu aika nopeesti ja heppa rupes kulkemaan.

Lopputunnista mulle sanottiin et mun pitäis ostaa joku nuorisuokki ja kouluttaa siitä mieluinen. Olishan se  hienoa saada koulutettua suokki, mutta en kyllä yli 3vuoteen voi ees harkita hevosen hankintaa ja ehkä se ensihevonen on kuitenkin joku kokeneempi tai sen näkee sitten joskus.

              

 

kultaisen keskitien etsiskelyä

 

Katselin junan ikkunasta ohi kiitäviä maisemia ja mietin tulevia päiviä, mitä kaikkea niihin mahtuisikaan.

 

  

 

Syysloma on hurahtanu hetkessä. Lähdin sunnuntai aamuna junalla tampereelle, josta Saija sitten haki Lempäälään. Illalla käytiin heppojen kanssa käyntimaasto, jonka jälkeen meidän oli tarkotus mennä ravailla ja laukkailla rennosti sänkkärillä.  Molemmilla hevosilla oli mielettömästi virtaa, se kyllä näky ja tuntu ! Eikka viskeli päättään, pukitteli ja sai Saijan kiljahtelemaan. Sit Flink innostu myös, mut otti vähän kuitenkin rauhallisemmin. Flinkin kanssa oltiin vähän kauempana ja aattelin ravata takasi päin, mut F päätti toisin nosti laukan ja veti pään jalkojenväliin veti jumalattoman pukin, lensin suoraan hartioille ja siitä tein kuperkeikan. Flink ei jääny miettimään vaan ampas suoraan tallille, mikä ei sinänsä ollu yllätys. Pahemmin ei sattunu, mutta vatsalihakset sekä posket oli nauramisesta kipeet. En kesän aikana tippunu ku kerran...

Flink palautti mut kirjaimellisesti maantasalle.

 

 

Maanantaina ratsastus meni vähän myöhäseks. Tarkotus oli ratsastaa hepoilla valosan aikaan sänkkärillä, mutta lähdettiin kuitenkin vasta hämärän aikaan ratsastamaan. Hepoilla ei onneks ollu ihan niin paljon virtaa ku edellisenä päivänä.

 







 

  

 

Tiistaina ratsastin Eikan. Koitin saada sen hyväks ja Saija heitti vähän neuvoja, pienten taistelujen jälkeen heppa rupes kulkee ihan kivasti. Harjottelin muuten vaan KN:ää ja tulin sen loppuun muutaman kerran. Ratsastuksen jälkeen oli ihan ok olo. Kerrankin tuli olo, että oon saattanu kehittyä, ku heppa kulki nyt kivemmin ku keväällä ! Eikan jälkeen harjailtiin Oliver ja käytiin ottamassa siitä vähän sänkkärillä kuvia, jonka jälkeen päästettiin kentälle, se on niin hieno poika !

 

 

Keskiviikko oli sellanen tehopäivä, ettei toista ! Aamutallin jälkeen käytiin heppojen kanssa kävelemässä maastossa ilman satulaa ja rakennettiin kentälle esteitä. Jo ennen Flinkin selkään pääsemistä tiesin että on taas apinakoulutuksen aika, ensinnäkin Flinkillä oli niin paljon virtaa ja se ilmotti heti jos tein jotain väärin tai liian voimakkaasti sekä pellolla tönöttävät esteet muistuttivat ilmeisesti jonkin sortin sapelihammastiikeriä ? Kerran kun kommensin Flinkkiä pienten oikuttelujen takia, se veti herneen nenään, pukitti isosti ja kiskas pään ala, seurauksia ei oo vaikea päätellä. Sekunnissa hartiat ja pää iskeyty maahan ja säikähys kulki lävitse. Tippuminen ei oo pitkiin aikoihin ottanut niin kipeetä. Nousin istumaan ja manasin hevosen, vaikka syy oli ratsastajan sekä päätin etten tipu enää, en suostu  t i p p u m a a n ! Ratsastus alko luistamaan paljon paremmin, vaikka Flinkin pieniä protesteja vielä tulikin, mutta olin päättänyt tippumisen jälkeen pysyväni selässä sen jälkeen myös keskityin ratsastamiseen niin hyvin kuin pään jomotukselta pystyin. Mut oli kivaa ja heppa oli innoissaan, ihan hyvä mieli jäi vaikka tipuinkin.

Eikan kanssa ratsastetiin KN-special kisamielessä. Ja meni omasta mielestä hyvin ja ion niin ylpee tosta oripojasta !

 

Torstaina ratsastelin Eikan kentällä hyväks käynnissä ja ravissa, koitin saada painon takajaloille ja saada hepan kunnolla töihin. Kokosin käynnin niin lyhyeks ja otin välillä reippaampia pätkiä. Ravi ei saanut olla reippaan ja lyhyen välimuoto vaan jompikumpi. Tässä en ihan onnistunut, mutta Eikka ei oo koskaan ollut niin hyvä ! Laukat otettiin sänkkärillä, huippua !

Tarkotus oli lähteä iltajunalla takaisin Etelä-Pohjanmaalle, mutta tulin myöhässä asemalle ja en kerinnyt ostamaan lippua ja tajusin, että parempi ostaa vain seuraavan päivän junaan lippu, koska juna on jo lähdössä. Kun pääsin takasin lempäälään ratsastin Flinkin yksikseni kevyesti kentällä sateessa. Vaikka sade oli kylmää ja sai sormet kohmeisiksi, nautin ratsastuksesta ja sateen äänistä.

 

Ensi viikolla jatkan tunteja !

Peltobaanailuu ja "formulakisoja"

Keskiviikko
Keskiviikkona starttas meidän peltorallit ! Laitettiin eka Flinkki kuntoon ja Saija kapus kyytiin (onneks!) eka. Flinkillä oli vähän tuota sikailuenergiaa havaittavissa, joka johtu myös siitä että se oli yksin pellolla. Saija vaa naureskeli selässä että apinakoulutusta, ilmeisesti vedoten siihen, että oon tullu tässä lyhyen ajan sisällä aika useesti alas, mut oho kukas sieltä tulikaan sit alas, Saija ja Flinkki lähti tallille ! ;) sori ei saa nauraa... !
  Mä menin sit Saijan jälkeen eikä Flink sit jaksanu enää mulla nii temppuilla pari kertaa se jotain yritti, ja tuo mun "koutsi" anto mulle nii hyvii vinkei, et mun piti keskittyä siihen hevoseen eikä vaan humpsutella menemään ! mut pääasia oli että Flinkkillä oli kivaa ja et se muutenki oli aivan huippu !
Loppukäynnit lähdin kävelee maastoon ja tuli siin pari mummookin juttelemaan mulle mukavia, Flinkki vaan mulkoili niiden potkukelkkoja :)

Saija ja Flink

Eikan kanssa mentiin kans rallailee pellolle. jostain syystä kuulosti paremmalta että Saija menis sillä eka. Verkailujen jälkeen se otti parit laukkaspurtit ja sit mä menin selkään ja otin kans vähä laukkaa, ekassa nostossa meinasin tulla alas, ku en osannu varautua eikkamaisiin pukkeihin ja lensin jollain lailla siihen kaulalle ja sain jotenki kurkotettua hepan poskihihnaa kiinni ja noustua takas selkään ! ei ne apinataidot nyt nii ruostees ollu !  Peltoilun jälkeen mentiin kentälle, tarkotuksena harjotella tulevia kisoja varten ravilisäyksiä. Tein päätyihin aina voltin/voltteja ja sitten tulin pitkän sivun lisättyy ravia keventäen, alkuun oli pikkasen koko juttu hukassa, mut kyl se sit löyty sieltä ! Sit Saija käski mun istua satulaan ja tulla lisättyy ravia lävistäjilla, se oli aivan tuskaa ! Ensinnäki mua nauratti ihan hervottomasti ja se Eikan ravi pompautti ihan hirveesti ja niin oudontyhmältä kuulostaakin, mut ei ollu kaukana ettenkö niis lisäyksissäki olis tippunu ! :D pakko myöntää et ei nyt kamalan hyvin menny... 

  Eikan poislaiton jälkeen siivoilin sen tarhan ja laitettiin heppojen ruokii valmiiks iltatallia varten sit suunnattiin sisälle, kun oli tarkotuksena istua iltaa talliporukan kanssa. Vaikka nyt en oo semmone vakituinen kävijä tuolla tallilla niin sain luvan mennä mukaan, mut oli kyl kivaa ! (:


Torstai
Meillä oli aamutalli joten virkeinä ylös puol seiskan aikoihin, niin joskus puol 8 jälkeen taidettiin olla jo tallilla(?).  Mä heittelin jo edellisiltana valmiiks laitetut ruoat hepoille ja vietiin sit yhdessä hepat pihalle. Mä kun oon niin hidas tuos karsinoiden siivoomises ja muutenkin meillä oli vähän tiukempi aika taulu, kun kymmeneltä piti olla jo toisella tallilla, missä asuu Saijan varsa, Oliver, nii saija sit rupes siivoileen karsinoita ja mä hain Eikan käytävälle ja laitoin sen ratsastusta varten kuntoon, taas tarkotuksena oli kokeilla ravilisäyksiä ja harjotella tulevia koulukisoja varten !
   Olin ilmeisesti niin väsyksissä/nälkänen että mua ei niin naurattanu,jouduin keskittymään kunnolla siihen mitä olin tekemässä ja ravilisäykset onnistu siinä määrin paremmin kun edellisenä päivänä että mä istuin siellä huomattavasti paremmin ! Muutenki tuntu koko homma vähän helpommalta, vaikka se Eikan lisättyravi kamalaa olikin ! :)

   Eikan liikutuksen jälkeen nopee pois laitto ja sit autolla kohti toista tallia, jossa Oliverilla oli kavioiden vuolu. Oltiin vähän aikataulusta myöhässä ja kun päästiin tallille niin Oliver olikin jo käytävällä jalat vuoltuna ! Siin sitten Saija harjas pikkumiehen ja mä opetin sille "pusuja" tai siis yritys oli ainakin kova !

  Lopuks viel päästettiin Oliver juokseen kentälle ja ihmettelemään jumppapalloo, pulkkaa ja leikkitraktoria, mut niin ku se olis jo valmiiks päättäny ettei sitä kiinnosta tänään mikään. Vähän kävi kaikee tutkimas, mut sit kaverit kiinnosti enemmän ja olikin vähän työtä siinä saada se pysymään poissa kavereiden luota. Loppuun otettiin rakennekuvia, vaikka pikkuherraa ei kiinnostanu yhtää !

Illalla käytiin viel pelailemassa biljardii !

Perjantai
En kirjottele perjantaista mitään kummempia, video kertonee kaiken !



Teitä lukijoita on jo 20, joten aattelin tehdä erikoispostauksen. Laittakaapas ideoita tulemaan, että millaista erikoispostausta haluaisitte ! :)