Kesän 2014 Summer bucket list

• Valvo koko yö tää taitaa olla jo jokavuotista

• Lähetä pullopostia

• Käy yömaastossa, viime vuoden yömaasto ei ihan mennyt nappiin.

• Tapaa enemmän sukulaisia, meidän sukulaisista kaikki asuu vähintään 50km päästä joten täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja käydä sukulaisten luona kylässä.

• Yövy saaressa kavereiden kanssa, ollut jo pidemmän aikaa suunnitelmissa

• Lenkeile aamuvarhain&yön pimeinä tunteina, mukavan hiljasta ja rauhallista

• Tutustu ainakin yhteen uuteen ihmiseen, oon aina tykännyt tutustua uusiin ihmisiin

• Kirjoita kirje, joskus sitä rupee ärsyttämään kun kaikki on nykyään niin sähköistettyä ja pyörii netin kautta.  Joskus olisi kiva saada vanhaa kunnon etanapostia.

• Käy piknikillä&tee brunssi kavereiden kanssa, mikä on parempaa kun syödä ja juoruta hyvässä seurassa.

• Käy uittamassa

• Veneile ja mökkeile, parasta!

• Puhu englantia, kielet ei oo koskaan ollut mun vahvuuksia ja tänä kesänä joudun todennäköisesti puhumaankin englantia enemmän kuin yhden sanan.

                                                            ( osa kuvista weheart:sta ) 

• Nauti pienistä asioista&hetkistä, kaiken ei aina tarviste olla suurta että siitä voisi nauttia. 

• Käy kisoissa, muutamat kisat on jo kirjattu ylös. Katsotaan päästäänkö lähtemään.

• Pidä positiivisuusviikko, on päiviä kun mikään ei onnistu, kaikki ärsyttää&kaikesta tulee valitettua. Ajattelin olla viikon valittamatta mistään, hymyillä,  kehua ja tsempata muita

• Lähde täysillä mukaan kaikkeen, arvostan ihmisiä joilla on kyky heittäytyä kaikkeen.

• Ota paljon kuvia

Tältä näytti mun summer bucket list. Oletteko te tehnyt samanlaisia listoja kesäksi, löytyykö niistä mitään samaa kuin mitä mun omista? 

Vielä muutama päivä aikaa käydä heittämässä ideoita toivekuva-postaukseen ! 

Viimeinen ratsastustunti

Tällä viikolla oli tämän kevään viimeiset ratsastustunnit, ennen kesälomaa. Hyvä näin, koska tulevan viikon keskiviikkona starttaa koeviikko, sekä Flink siirtyy torstaina mulle ylläpitoon. Kevään viimeinen tunti ei mennyt omalta osalta ihan nappiin, mutta silti tunnilta lähdettiin hymyssä suin. Viimenen tunti oli odotetusti "hölläilytunti" ilman satulaa ja ratsuna oli Fyrry.

Alkuun mentiin pujottelu tehtävää ravissa sekä laukassa, sen jälkeen tultiin pientä ristikkoa. Heti alusta asti Fyrry oli innokas ja liikku reippaasti. Sain jopa varotteluja siitä että voi vetässä laukassa pään alas ja pukittaa.

 Alotettiin tulemaan ristikkoa oikeessa kierroksessa ja Fyrry oli niin innoissaan että olin itekin koko ajan suu virneessä, myös sen jälkeen kun vaihdettiin suuntaa. Tultiin este vasemmassa kierroksessa ja kun edelliseen kierrokseen oli mennyt niin hyvin niin en odottanut mitään sen ihmeempiä, edes varoitteluista huolimatta. Esteellä oma istunta vähän horjahti, muttei ihan kamalasti, mutta Fyrry käytti senkin hyväkseen, heti alastulon jälkeen se kiskas pään voimalla jalkojen väliin, samalla hetkellä se otti myös muutaman askeeleen taaksepäin, siinä vaiheessa näin vaan maneesinpohjan ja kuperkeikalla tömähdin takamukselleni. Hevonen katto ihan hölmistyneenä, kun istuin maassa suu virneessä. Reippaasti uudestaan selkään ja samantien este uudestaan, Fyrry koitti samaa vielä uudestaan mut osasin valmistautua paremmin ja sain pään ylös. Siinä vaiheessa pyydettin toista ratsukkoa siirtymään maneesin toiseen päähän, jolloin Fyrryn ei tarvis mennä yksin sinne päin. No siihen loppu hepan tiputtamisyritykset ja hypättiin taas nätisti ilman ylimääräsiä pään viskelyitä.

Nyt tätä postausta kirjotellessa vasta rupesin tajuamaan kuinka monta kertaa oon jo tän vuoden puolella tippunut. Nyt pitää ruveta skarppaamaan ja ettiä jostain alitajunnasta  ne vähäsetkin apinointitaidot, jolla sitten pysytään siellä hevosen kyydissä.

Sain myös vihdoin omiiinkäsiin, jo jonkin aikaa sitten ostamani kisatakin.  Kyseisen takin ostin siis käytettynä ja siskoni kävi noutamassa sekä sovittamassa sitä, joten vähän "riskillä" ostin sen, koska en päässyt itse sovittamaan. Takki oli muuten sopivan kokoinen, mutta vyötäröltä, se olis voinut olla hieman kapeampi, mutta menee se noinkin. Varsinaisestihan, en takkia tällä hetkellä tarvitse, koska en tule hankkimaan aluelupaa tälle kaudelle, kisahevosen puuttuessa. Tietysti harmittaa, kun kerkisin jo asiasta innostumaan, mutta aina ei kaikki mene niin kun ois suunnitellut. Katsotaan, josko ens kaudelle löytäisin kisakumppanin !

Vielä kaipaisin toivekuva-ideoita. Kyseisen postauksen pyrin toteuttamaan kesäloman alussa !
Postaukseen pääset tästä!

Viime viikolla tallille mentäessä kuulin myös Vanillan myymisestä. Olo oli haikea sekä samalla hetkellä iski myös suunnaton ikävä. Onneksi tieto siitä, että se on kotiutunut ja toiminut siellä hyvin sai olon vähän paremmaks. Toivottavasti tuun törmäämään kyseiseen hevoseen vielä mutkan jos toisenkin kautta. Monen mieleen ei se hevonen ollut, mutta mun sydämmen se vei heti.



Pienetkin asiat voivat tehdä onnelliseksi.

Lauantaina lähdin Saijan mukana maneesille, Flink tietysti mukana. Rakennettiin muutama este sekä laitettii parit kavaletit, joita S tuli sitten Flinkin kans. Flink oli vähän jännittynyt, mutta meni íha nätisti. Siitä on aikaa, kun Flink on viimeks ollut tuolla maneesilla, joten Saija ratsasti pelkästään ja itse olin vain kuvaajan roolissa, mikä itseasiassa sopi mulle ihan hyvin. Mutta asetukset olivat niin poskellaan, ettei yksikään kuva onnistunut joten poistin kaikki kuvat.


reissulla näin mulle ehdottomasti tärkeimmän ja merkittävimmän ponin, Bellan.

Viime viikonlopulla Saijalta tuli viestiä "Et sitte aatellu aluelupaa hankkia, winkwink. ;) " jonka seurauksena löysin itteni  muutaman päivän päästä aluelupakoulutuksesta. Nyt pitäis viel tarkistaa omia kisatuloksia ja sit kysellä, josko mulle uskallettais antaa aluelupa. Jos lupa tulee, niin alan kisaamaan Saijan ja Flinkin kanssa enemmän tai vähemmän, pääasiassa varmaan esteitä.

Tässä muutama päivä sitten mietin, että millanen mä olisin ratsastajana ja millasessa hevostilanteessa mä olisin, jos en olis tutustunu Saijaan? En edes muista kunnolla miten ollaan tutustuttu, eikä muista Saijakaan. Yks ratkaseva tekijä tais olla se, että olin joskus niin utelias pikkutyttö ja kun sain Saijan meseosotteen käsiini, niin aloin rohkeasti juttelemaan. Jonkin ajan päästä, menin junalla Flinkin luo ja katselin sivusta kun Saija hääräsi sen parissa. Olin tyytyväinen kun sain vain olla tallilla; kuvata ja katsella.

Vuosi tai kaks myöhemmin Eikka astu kuvioihin ja taisin alkaa käydä enemmän tallilla. Silloin sain alkaa ratsastamaan Flinkillä ja Eikallakin sain aika pian ratsastaa. Yhtenä viikonloppuna kävin S:n pyynnöstä hoitamassa ja liikuttamassa hepat, kun sillä oli jotain asioita tms. Oli hauskaa ja vähän pelottavaa mennä hoitamaan kaverin hevosia yksin ja nappasinkin kaverin "tueks".





Eikka ja Flink olivat mun ekat ylläpitohevoset ( kesä 2011 ), muistan kuinka estekisojen jälkeen Eikka tuli meille ja Flink viikkoa myöhemmin. Olin ratketa onnesta kun tajusin, että meidän pihassa seisoo hevonen, silloin ajattelin olevani maailman onnellisin tyttö. Tietysti se, että mun vastuulla oli kaks kaverin hevosta jännitti, mutta tiesin, että tarvittaessa saan apua Saijalta sekä muilta tuntemiltani hevosihmisiltä. Ylläpidon loputtua ja hevosten muutettua Tampereelle, aloin käymään viikonlopuisin sekä lomilla katsomassa ja ratsastamassa niillä. Samalla pääsin seuraamaan Flinkin tiineyttä ja myöhemmin Oliverin kasvamista ja kehittymistä.

S tietää kuinka paljon mä tykkään kisaamisesta ja mua harmittaa, kun mulla ei oo ollu mahdollisuutta kunnon kisaamiseen, niin se että se tarjos Flinkkiä mulle kisattavaks ja vielä aluekisoihin, tällähetkellä olo on vain niin kiitollinen. Ihan mahtavaa ! En koskaan aatellu, että voisin päästä kisaamaan aluetasolle ilman omaa hevosta. Vaikkakin nyt muutaman vuoden sisällä aina kun oon ollu Saijan hevosten kanssa tekemistä ne on tuntunu melkein omilta, välillä enemmän, välillä vähemmän. Kiitos !

En suunnitellut tästä postauksesta näin pitkää, mutta tekstiä vaan tuli ja koitin tiivistää sitä.  Niin ja meidän netti ei oo toiminut nyt kunnolla ja meinasin laittaa tähän postaukseen videota lauantaista, mutta aina kun koittaa rendeerata tai ladata videota youtubeen netti katkee tai kone sammuu...  Pahoittelut erittäin sekavasta postauksesta. Huomenna suuntaan opistolle, ratsastustunnille ja taidan saada kuvaajankin mukaan !



Pohdintoja vuoden 2014 heppailukuvioihin

Olen muutamissa blogeissa nähnyt tämän tyyppisiä postauksia ja olen itse tykännyt lukea niitä. Postauksen otsikko on ehkä vähän harhaan johtava, mutta perjaatteessa kuitenkin ajaa asiansa. Mutta asiaan...

 

 2014

tavoitteita&suunnitelmia
 

 

Esteillä haluan istuntaa paremmaksi, lähemmäs hevosta. Nykyään esteistuntani ei ole enää niin kamala, kuin mitä keväällä  ja uskoisin, että se johtuu paljolti siitä, että olen hypännyt  Flinkillä tänä vuonna suhteellisen paljon ja sen selässä ei voi vain matkustella ja kadottaa hevosta esteen jälkeen vaan heti tulee ilmoitus et nyt kuski ei ollut hereillä yms. Kolme tai neljä kertaa olen tänä vuonna tippunut Flinkiltä hypätessä, kaikki kuskin virheiden takia. Myös tuntuma on joskus kateissa ja kantapäät ylhäällä, varsinkin kisaratojen uusinnoissa, joissa tuntuu että unohdan kokonaan ratsastuksen...hehe. Siinä muutama asia, joka pitäisi ensi vuoden puolella saada korjattua.

 

 

Koulussa ( ja tietysti myös estepuolella vaikuttaa samat asiat.) on tavoitteena rennot pitkät jalat, en enää jännitä jalkoja niin paljon kun reilu puolivuotta sitten, mutta kuitenkin hiomista vielä löytyy. Tällä hetkellä parhaiten näkyvä ongelma on kutojan kädet, pupukädet tai millä nimellä kukakin niitä on tottunut sanomaan, eli ranteet taipuvat sekä sisälle päin, että alaspäin. Tänä vuonna aion saada kutojan käsien tilalle pehmeät kädet ja suorat ranteet. Näiden lisäksi tykkään valitettavasti tutkia sen ratsun niskaa vähän liian usein

 

 

Jo tämän vuoden puolella olen haaveillut, että pääsisin kuvailemaan enemmän kisoja, mutta haaveeksi se jäi koska olin liian aikaansaamaton. Nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä kuvaamaan kisoja ja koittaa kehittyä valokuvaamisessa niin paljon kun mahdollista. Sain joululahjaksi älyttömän kätevän jalustan ja sain lisämotivaatiota lähteä kuvailemaan kisoja myös muille paikkakunnille. Jonkin verran pääsen varmaan kisaavien tuttujen kyydissä, mutta täytyy silti omiakin kyydityksiä järjestää.

 

Haaveena olisi myös tulevana vuonna päästä kisailemaan enemmän, jokin siinä kisaamisen tuomassa tunteessa ja tunnelmassa on vaan niin huippua, että se on aina yhtä kiva lähteä kisoihin. Eikä sitä aina tarvitse voittoa lähteä havittelemaan vaan hakemaan kokemusta ja pitämään hauskaa ! :)

 

Minkälaisia mielipiteitä tälläsestä postauksesta? Oliko tekstiä liikaa yms?