EI KULTTUURISHOKKIA | JÄLLEEN KOTONA

Tämä viikko on sisältänyt paljon tekemistä: on grillattu,  uitu, käyty turvehoidossa, särkänniemessä sekä flowparkissa. Viikon aikana ollaan syöty kahdesti ravintolassa ja kotona nautittiin runsas itävaltalainen ruoka. Iltaisin ollaan myös jaksettu laulaa singstaria ja pelattu korttia. 

Tämä viikko on kulunut isäntäperheenä olemisena. 

Kun kotiuduin Walesista oli meille edellisenä päivänä tullut vaihto-oppilas Itävallasta. Oli mukava huomata, että vaikka olinkin kotiutunut englanti ei ollut kadonnut mihinkään. Sain jatkaa kielen puhumista ja sain huomata ettei viime kesään verrattuna, tänä kesänä tullut totaalista jäätymistä vaihto-oppilaan ja englannin kanssa. Kotiin tulo ei siis aiheuttanut minkäänlaista kulttuurishokkia.

Viime viikon aikana, tuli vietettyä vaihto-oppilaan lisäksi aikaa myös kahden siskon kanssa ja täytyy myöntää, että oli pitkästä aikaa kiva tehdä pidemmällä kaavalla niidenkin kanssa jotain. Tehdään turhan harvoin yhdessä mitään tälläistä. Koulut alkaa ja pikku hiljaa elämä kotonakin alkaa hiljenemaan, kun siskot muuttaa takaisin omaan kämppään ja jään porukoiden kanssa yksin kotiin.

Halusin tai en koulu ja abiturientti vuosi alkaa häämöttää jo turhan lähellä. Koulun alku tarkoittaa myös sitä, että ensimmäiset kirjoitukset ovat on pelottavan lähellä, enkä ole lähellekkään valmis ! Terveystiedon kirjat on pysynyt lähes tulkoonn poissa silmistä koko kesän, vaikka niiden kohtalo olisi pitänyt olla ihan päin vastainen.

Tästä päivästä yritin epätoivoisesti kuvata videopostausta, mutta se jäi lyhyeen. Aamun kuvasin, mutta kun kiire pukkasi päälle unohtui videoiden ottaminen. Kerhon pidon jälkeen, polkaisin Lehtimäelle (35km) ja käytiin Vilman kanssa nappailemassa rippikuvia. Oli mukava vierailla myös pitkästä aikaa opistolla. Hevoskatras sekä tilat olivat muuttuneet, mutta ilmapiiri ja ihmiset olivat samoja vanhoja. Se toi hymyn huulille.

Lisää rippikuvia voit katsoa täältä ->



Viimeinen ratsastustunti

Tällä viikolla oli tämän kevään viimeiset ratsastustunnit, ennen kesälomaa. Hyvä näin, koska tulevan viikon keskiviikkona starttaa koeviikko, sekä Flink siirtyy torstaina mulle ylläpitoon. Kevään viimeinen tunti ei mennyt omalta osalta ihan nappiin, mutta silti tunnilta lähdettiin hymyssä suin. Viimenen tunti oli odotetusti "hölläilytunti" ilman satulaa ja ratsuna oli Fyrry.

Alkuun mentiin pujottelu tehtävää ravissa sekä laukassa, sen jälkeen tultiin pientä ristikkoa. Heti alusta asti Fyrry oli innokas ja liikku reippaasti. Sain jopa varotteluja siitä että voi vetässä laukassa pään alas ja pukittaa.

 Alotettiin tulemaan ristikkoa oikeessa kierroksessa ja Fyrry oli niin innoissaan että olin itekin koko ajan suu virneessä, myös sen jälkeen kun vaihdettiin suuntaa. Tultiin este vasemmassa kierroksessa ja kun edelliseen kierrokseen oli mennyt niin hyvin niin en odottanut mitään sen ihmeempiä, edes varoitteluista huolimatta. Esteellä oma istunta vähän horjahti, muttei ihan kamalasti, mutta Fyrry käytti senkin hyväkseen, heti alastulon jälkeen se kiskas pään voimalla jalkojen väliin, samalla hetkellä se otti myös muutaman askeeleen taaksepäin, siinä vaiheessa näin vaan maneesinpohjan ja kuperkeikalla tömähdin takamukselleni. Hevonen katto ihan hölmistyneenä, kun istuin maassa suu virneessä. Reippaasti uudestaan selkään ja samantien este uudestaan, Fyrry koitti samaa vielä uudestaan mut osasin valmistautua paremmin ja sain pään ylös. Siinä vaiheessa pyydettin toista ratsukkoa siirtymään maneesin toiseen päähän, jolloin Fyrryn ei tarvis mennä yksin sinne päin. No siihen loppu hepan tiputtamisyritykset ja hypättiin taas nätisti ilman ylimääräsiä pään viskelyitä.

Nyt tätä postausta kirjotellessa vasta rupesin tajuamaan kuinka monta kertaa oon jo tän vuoden puolella tippunut. Nyt pitää ruveta skarppaamaan ja ettiä jostain alitajunnasta  ne vähäsetkin apinointitaidot, jolla sitten pysytään siellä hevosen kyydissä.

Sain myös vihdoin omiiinkäsiin, jo jonkin aikaa sitten ostamani kisatakin.  Kyseisen takin ostin siis käytettynä ja siskoni kävi noutamassa sekä sovittamassa sitä, joten vähän "riskillä" ostin sen, koska en päässyt itse sovittamaan. Takki oli muuten sopivan kokoinen, mutta vyötäröltä, se olis voinut olla hieman kapeampi, mutta menee se noinkin. Varsinaisestihan, en takkia tällä hetkellä tarvitse, koska en tule hankkimaan aluelupaa tälle kaudelle, kisahevosen puuttuessa. Tietysti harmittaa, kun kerkisin jo asiasta innostumaan, mutta aina ei kaikki mene niin kun ois suunnitellut. Katsotaan, josko ens kaudelle löytäisin kisakumppanin !

Vielä kaipaisin toivekuva-ideoita. Kyseisen postauksen pyrin toteuttamaan kesäloman alussa !
Postaukseen pääset tästä!

Viime viikolla tallille mentäessä kuulin myös Vanillan myymisestä. Olo oli haikea sekä samalla hetkellä iski myös suunnaton ikävä. Onneksi tieto siitä, että se on kotiutunut ja toiminut siellä hyvin sai olon vähän paremmaks. Toivottavasti tuun törmäämään kyseiseen hevoseen vielä mutkan jos toisenkin kautta. Monen mieleen ei se hevonen ollut, mutta mun sydämmen se vei heti.



Pilkullinen.

Keskiviikkona suuntasin tallille. Matkalla salaa toivoin, että tunti olisi pidetty jo ulkona ja tallille päästyä luulin että menemme kentällä, mutta sitten tehtiin viime hetken muutos ja mentiin vielä maneesissa. Samalla piti itse tehdä kameraan pikainen asetusten vaihdo, koska V ei oo vielä oppinut käyttämään mun kameraa niin hyvin.  Näin jälkeenpäin katsottuna pika-asetusten laittaminen onnistuikin yllättävän hyvin. Vilmalle iso kiitos kuvista!

Maneesiin oli viety jo etukäteen neljä puomia, jotka oli asetettu soikion muotoisesti. Ratsuna oli Vanilla, joka oli alusta alkaen tosi tahmeen tuntunen ja koitin kovasti herätellä sitä heti alusta alkaen, mutta tuloksetta. Vanilla on normaalisti laiskahko, mutta keskiviikkona se oli kyllä superlaiska ja tahmee. Se oli ollut edellisellä tunnilla maastossa, joten laiskuus saattoi johtua myös siitä.

Soikio-reitin kaarevilla reiteillä hevonen piti tuoda suoristettuna puomille, jonka jälkeen se piti kääntää voltille, joka tehtiin soikion keskustasta poispäin. Käynnissä Vanilla toimi pätkittäin tosi kivasti, eikä keksinyt mitään typeryyksiä vaikka katsomossa olikin taas kuvaaja. Muistin välillä tarkistaa omat ranteet ja eipä tollanen ongelma yhdessä yössä kattoa, molemmat ranteet oli ihan vinksinvonksin tai vähintäänkin ulkokäsi. Oon huomannut, että mitä enemmän hevosta pitää ratsastaa eteen, sitä vähemmän muistan keskittyä omien käsien paikkaan. Jälkeenpäin kun katsoin kuvia kiinnitin huomion heti käsiin...



Saatiin muutamat onnistuneet suoristukset, mutta kun alettiin tekemään tehtävää harjotusravissa, tuntu samalla katoavan myös yhteys hevoseen. Soikion pitkillä sivuilla ravi säily suht reippaana, mutta muutaman kerran volteille mentäessä vauhti hidastu. Muutamien volttien jälkeen löydettiin taas jonkinlainen yhteinen sävel ja saatiin taas muutamat kivat pätkät. Alettiin nostamaan laukkaa soikion kaarevalla linjalla olevilta puomeilta joilta sitten ratsastettiin vähän isommat voltit laukassa. Hymy hyppäs korviin, kun annoin Vanillalle ekat laukka-avut. Silmänräpäyksessä sen laiskuus oli poissa ja tilalla oli vaan innokas pilkullinen otus.  Hevosen innokkuus tartui kuskiinkin, jolloin unohdin keskittyä tehtävään. Laukkat nous hyvin, mutta volttien viimeiset kaarteet jäivät useinmiten liian pieniksi, jolloin en saanut suoristettua tarpeeksi nopeasti. Lopputuloksena tultiin vinossa puomille ja tehtiin laukanvaihto. Muutamien kertojen jälkeen sain suoristettua Vanilla kunnolla puomille ja siirrettyä sen ajoissa raviin. Loppuverkassa yritin saada Vanillaa vähän venyttelemään ja kyllä sieltä muutamat venyttelypätkätkin tuli. Koska kyseessä on Vanilla, niin pitihän sen lopputunnista kytätä V:kin, joka oli ollut koko tunnin ajan katsomossa ottamassa kuvia. Höpsö.

Ollaan menty Vanillan kanssa paremminkin, mutta tänään ei nyt sujunut niin hyvin. Vaikka tunti ei niin hyvin mennytkään, oli oma fiilis tunnin jälkeen hyvä. Vanilla ei oo mikään automaatti ja sillä ei ehkä oo mikään ihanteellisin luonne, mutta ite oon tykänny siitä ihan alusta asti. Muutenkin tunnun tykkäävän vähän erikoisemmista hevosista, mitä sitä tyytymään tavallisiin, kun on näitä persoonallisempiakin yksilöitä.

Tämän edustavampia kuvia, ei tunnin jälkeen saatu kun pilkullinen halus kiireellä syömään. Mutta kattokaa nyt kun toinen on suloinen :3

Eilen kävin kuvailemassa Maiju ja Veetin estetreenejä ja huomenna herätys onkin jo ennen 5 kun tarkotus on  lähteä niiden mukaan Myrkkyyn kuvailemaan estekisoja ja auttelemaan.

Haluaisitteko että julkaisen kisoista otettuja kuvia täällä? 

Ens viikon tunti on poikkeuksellisesti siirtynyt maanantaille ja ens viikon sunnuntaina olis tarkotus startata kotipaikkakunnan estekisoissa. Olis myös tarkotus  käydä myös ratsastelemassa Flinkkiä. Tänään tein vielä jonkinverran muutoksia ulkoasuun, mutten edelleenkään tiedä olenko tyytyväinen lopputulokseen vai en, pientä muutosta voi siis vielä tapahtua. 

Ja tässä oon jo hetken aikaan miettinyt, että tykkäisittekö te lukijat jos tekisin kysymys- tai toivekuvapostauksen? Tulisiko teiltä kysymyksiä yms? 

Kumman haluaisit mielummin? Vastaa sivupalkissa olevaan kyselyyn ja vaikuta! 

Fyrreilyä.

Tuntuu että viikot vaa vierii eteenpäin ja mitään ei todellisuudessa kerkiä tekemään. 

Viime viikonloppuna olin nuorempien kanssa partioleirillä, eksymisestä, liiallisesta nauramisesta, muutamista haavoista, palovammoista selvisin leiristä hengissä ja täytyy myöntää että oli hauskaa, vaikka hieman väsyneenä sieltä kotiuduinkin. Tämä viikko on mennyt oikein hurahtaen ohi ja ens viikolla alkaakin koeviikko, jonka jälkeen lähden neljäksi päiväksi lappiin.

Keskiviikkona kävin tallilla ja pääsin menemään uudella suokilla, Fyrryllä, joka oli vasta toista kertaa tunnilla. Hoitaessa kaveri oli vähän tympääntyneen olonen eikä olisi malttanut seistä paikallaan. Ratsastaessa oli ihan ok; käynnissä ja ravissa oikominen olis Fyrryn mielestä kivaa, laukassa en kiinnittänyt oikomiseen niin paljon huomiota, koitin saada vaan siistejä nostoja, oikeen temmon ja olla valmistautunut mahdollisiin jekkuihin. 

Tunnilla mentiin siis hauskaa ja hyödyllistä tehtävää, joka ei kyllä ollu aivan helpoimmasta päästä. Pituushalkasijalle oli asetettu 4 estettä jokainen hieman vinottain. Ensimmäisen esteen jälkeen tehtiin heti voltti oikealle, jonka jälkeen hypättiin uusi este ja tehtiin voltti vasemmalle ja seuraavan esteen jälkeen taas oikealle. Kuulin että se on vähän arka hyppäämään, eikä sillä oo paljon hypätty, mutta Fyrry yllätti mut positiivisesti ja sain kyllä olla siihen tyytyväinen. 

Menohaluja oli paljon ja sainkin pidätellä ennen ensimmäistä estettä ja varsinkin esteen jälkeen, kun piti siirtyä voltille tein lähes aina liian voimakkaan pidätteen jonka takia ensimmäisellä voltilla Fyrry siirtyi raviin useammankin kerran. Loppuun tultiin kaikki neljä estettä, ilman voltteja.

Monen muun bloggaajan tavoin, olen menossa hevosmessuille. Menen itse messuille sunnuntaina, jolloin järjestetään myös hevosbloggaajien miitti klo 13 Pirkkahallin eteisaulassa, johon itse aion osallistua sekä myös lukijat on tervetulleita :)

Onko kuinka moni teistä lukijoista menossa tänä vuonna hevosmessuille? 

Kaiken karvaisia kavereita.

Viime perjantaina näin Kamun, sitä ennen olin nähnyt ponin viimeksi syyskuussa. Poni oli samanlainen kun mitä muistin, paitsi että karva oli kasvanut paikoittain aivan älyttömän pitkäksi arviolta varmaan 15cm pitkiä. Eli poni oli hieman karvasempi nyt kun mitä se oli meiltä lähtiessä. Pääsin käymään ponin selässä ja koitettiin ottaa perus ratsastuskuvien lisäksi vähän edustavampia kuvia, ponin mielestä olis ollut paljon hauskempaa mennä kaverin perään, kuin jäädä kuvattavaksi.

1.

2. poniherran mielipide siitä, kun kaveri lähti ja herran piti itse olla mannekiininä...

3.

4.

5.

6

7.

8.

Keskiviikkona hypättiin tunnilla ja menin jälleen Hessulla, enkä pistänyt yhtään pahakseni. Tykkään opetella ratsastamaan jotain tiettyä hevosta hyvin, kuin että opettelisin ratsastamaan muutamia hevosia ihan ok:sti. Tultiin pituushalkasijalle asetettuja puomeja ravissa ja osa puomeista nostettiin pikkuhiljaa ristikoiksi ja linjan päähän tehtiin lopuksi vielä pieni okseri. Hessulla oli kyllä hauska hypätä, mutta kuskilla ei ihan ollu homma hanskassa. Kun Hessulla oli niin paljon virtaa esteille, niin kun pidätin ristikoilla, en kunnolla myödännyt hypyn aikana tai jos myötäsin niin jalka sekä oma istunta olikin jotain muuta kun mitä pitäis. No, jos tästä pikkuhiljaa sais näitä iän ikuisia ongelmia hiottua pois.

Tänään kävin Flinkin luona. Menin käynti+ravi työskentelyä, laukaa otin vähän molempiin suuntiin liinan päässä. Tätä mä oon ottanut: mun alla kulki se mun tuntema Flinkki, joka oli rento ja kiva, mutta kuitenkin tietyistä asioista huomautti jollain tapaa, pään viskauksella yms. Laukassa vähän kokeili, mutta sekin oli pientä. Ratsastuksen jälkeen sekä kuski että hevonen oli tyytyväisiä, näitä lisää, kiitos !

Ilta menikin siinä, kun viimeinkin avasin koneen niin muistin, että mulla olis läjäpäin kuvia, mitä pitäis laittaa eteenpäin. Mutta täytyy myöntää etten voi laittaa kenellekään kuvia "raakana" (ellei sitten joku halua suoraa muistikortilta niiltä), eli mun pitää "esikäsitellä" kuvia aina vähän ennenkö saan laitettua kuvia muille. 

 Huomenna (sunnuntai)  avataan kisakaus ja suunnataan Saijan ja Flinkin kanssa estekisoihin. Vähän jännittää, mutta se kuuluu asiaan. Tän päivän ratsastuksien ansiosta voin lähteä hyvällä mielin kisoihin. Tavotteena ei oo sijottuminen, vaan lähetään hakemaan puhdasta rataa ja ennen kaikkea yhteistä kokemusta!

Toiveena olisi saada huomisesta jonkinlainen videopostaus, katsellaan mitä saan aikaseks :)  

Mistä kuvasta pidit eniten? 

Kisaatko? Oletko alottanut jo kisakauden?  

          



Epäonnistumista epäonnistumisen perään.

Tarkotus on ollut tulla postailemaan jo aikasemmin, mutta tuntuu ettei aika riitä koneella istumiseen. Oon tällä viikolla ollut kolmesti talleilemassa ja kaiken lisäksi oon yrittänyt lukea torstaina olleeseen englannin kokeeseen. Harmikseni joudun myös toteamaan sen, että uus puhelin on myös osasyyllinen siihen, etten aikasemmin oo blogia tullut päivittelemään. Nyt kun oon palannut taas älypuhelimen pariin, en jaksa aukaista konetta kun voin tehdä samat asiat puhelimellakin. Kaikki muut paitsi päivittää blogia, muokata kuvia tai editoida.

Keskiviikkona menin opistolle, koulutunnille. Ja pääsin taas menemään Hessulla (joka kerta tunnun tykästyvän tuohon ruunaan aina vain enemmän! ). Harjoteltiin ens viikon koulukisoihin ja tehtiin kolmikaarista ja pysähdyksiä.

Hessu oli alkukäynneissä ja - raveissa tosi kiva. Laukat otettiin uralla ja tehtiin päätyihin ympyrät, Hessuhan innostu ja kuski sai keskittyä ihan kunnolla teihin ja laukan tempoon, joka meinas joko karata liian reippaaks tai sitten oltais voita vaan ravata.  Laukkojen jälkeen tuntu että koko paketti olis lösähtäny vaan käsiin. Hessulla oli niin paljon virtaa, ettei olis malttanut kävellä. Kolmikaarisen välissä olevat suoristukset ei tuntunu onnistuvan yhtään ja ihmettelenkin miten ei keilattu siinä olleita tötsiä.

 Ravissa tehtiin samaa kolmikaarista ja tuntu, että hevonen olis kokoajan vaan juossut alta pois, enkä tuntunut saavan siihen minkäänlaista kontaktia. Yleensä helpposti istuttava ravi pompotti huomattavasti enemmän ylöspäin, kun Hessu ravas niin "tikittävästi". Kuitenkin omasta mielestä, ravissa kolmikaarinen onnistu paremmin, kuin käynnissä.

Mutta parempi vaan, että välillä menee huonomminkin. En halua, että heppa on aivan automaatti ja jos ei koskaan epäonnistu ei ne onnistumisetkaan tunnu enää niin hyviltä, kuin epäonnistumisen jälkeen.

Torstaina suuntasinkin koulun jälkeen katsomaan Flinkkiä ja pääsinkin ratsastamaan sillä. Tää meidän ratsastaminen on tällä hetkellä enemmän tällästä luottamuksen hakemista, kuin mitään kunnon treenaamista. Tän ratsastuksen jälkeen on multa mennyt vähän luottamusta Flinkkiin ja kun käyn kuitenkin sen verran harvoin tuolla tallilla niin sekään ei oo oppinu mua kunnolla tuntemaan. Myös kentättömyys tekee Flinkistä arvaamattomamman ja se taas saa mut varautuneemmaks. Eli pienistä hyvistä hetkistä pitää osata nauttia ja pikku hiljaa sitten vaatia lisää, kun eka saadaan vähän enemmän luottamusta.

Menin rennosti käyntiä ja ravia. Ekoissa raviin siirtymissä Flink nosti laukan, mutta ne oli täysin kuskin epämääräisten apujen syytä. Kun olin saanut Flinkin hyväks ja rennoks, ei paljoa tarvittu kun tuntu siltä, että alla olis ollut aivan eri hevonen. Siihen ei tarvittu kun junan kilkatusääni ja kova ääninen mopo, jonka seurauksena jännityin ja Flink käytti kaikkia häiriöntekijöitä hyväksi. Ihan kuin se olisi vaan halunnut kokeilla mua, niin kun se varmaan osittain tekikin.

Hetken päästä vaihdettiin paikkaa. laitettiin piuhat päähän (jotka oli alun perin tarkotuskin laittaa, mutta unohtu s:n kaulalle )  ja pääsinkin menemään paremman pohjan, sekä rauhallisemman ympäristön takia vähän paremmin ja löysin taas sen hyvän ja rennon hepan. Mutta sitten aivan yllättäen alko taas oma show, Flink hyppi ja pomppi yritti saada mua selästä alas. Lopuks S komenti mut selästä alas ja laitto F:n liinan päähän. Tässä vaiheessa huomasin että viereisen puukasan päällimmäisenä oleva puu vieri alemmas.

Oliskohan Flink voinu ottaa jostain tämän tapasesta kimmoketta ruveta riehumaan?

Lopuks otin vielä muutamat ravipätkät, että sain Flinkin rennoks ja lähdettiin tallille päin. Tallissa kuvasin sitten oman version Facebookissa pyörivistä hevoshaasteista. Haluatteko että laitan sen tänne blogin puolellekin? 

Tänään pääsin käymään Kamun luona, siitä tulossa myöhemmin postausta :3