Epäonnistumista epäonnistumisen perään.

Tarkotus on ollut tulla postailemaan jo aikasemmin, mutta tuntuu ettei aika riitä koneella istumiseen. Oon tällä viikolla ollut kolmesti talleilemassa ja kaiken lisäksi oon yrittänyt lukea torstaina olleeseen englannin kokeeseen. Harmikseni joudun myös toteamaan sen, että uus puhelin on myös osasyyllinen siihen, etten aikasemmin oo blogia tullut päivittelemään. Nyt kun oon palannut taas älypuhelimen pariin, en jaksa aukaista konetta kun voin tehdä samat asiat puhelimellakin. Kaikki muut paitsi päivittää blogia, muokata kuvia tai editoida.

Keskiviikkona menin opistolle, koulutunnille. Ja pääsin taas menemään Hessulla (joka kerta tunnun tykästyvän tuohon ruunaan aina vain enemmän! ). Harjoteltiin ens viikon koulukisoihin ja tehtiin kolmikaarista ja pysähdyksiä.

Hessu oli alkukäynneissä ja - raveissa tosi kiva. Laukat otettiin uralla ja tehtiin päätyihin ympyrät, Hessuhan innostu ja kuski sai keskittyä ihan kunnolla teihin ja laukan tempoon, joka meinas joko karata liian reippaaks tai sitten oltais voita vaan ravata.  Laukkojen jälkeen tuntu että koko paketti olis lösähtäny vaan käsiin. Hessulla oli niin paljon virtaa, ettei olis malttanut kävellä. Kolmikaarisen välissä olevat suoristukset ei tuntunu onnistuvan yhtään ja ihmettelenkin miten ei keilattu siinä olleita tötsiä.

 Ravissa tehtiin samaa kolmikaarista ja tuntu, että hevonen olis kokoajan vaan juossut alta pois, enkä tuntunut saavan siihen minkäänlaista kontaktia. Yleensä helpposti istuttava ravi pompotti huomattavasti enemmän ylöspäin, kun Hessu ravas niin "tikittävästi". Kuitenkin omasta mielestä, ravissa kolmikaarinen onnistu paremmin, kuin käynnissä.

Mutta parempi vaan, että välillä menee huonomminkin. En halua, että heppa on aivan automaatti ja jos ei koskaan epäonnistu ei ne onnistumisetkaan tunnu enää niin hyviltä, kuin epäonnistumisen jälkeen.

Torstaina suuntasinkin koulun jälkeen katsomaan Flinkkiä ja pääsinkin ratsastamaan sillä. Tää meidän ratsastaminen on tällä hetkellä enemmän tällästä luottamuksen hakemista, kuin mitään kunnon treenaamista. Tän ratsastuksen jälkeen on multa mennyt vähän luottamusta Flinkkiin ja kun käyn kuitenkin sen verran harvoin tuolla tallilla niin sekään ei oo oppinu mua kunnolla tuntemaan. Myös kentättömyys tekee Flinkistä arvaamattomamman ja se taas saa mut varautuneemmaks. Eli pienistä hyvistä hetkistä pitää osata nauttia ja pikku hiljaa sitten vaatia lisää, kun eka saadaan vähän enemmän luottamusta.

Menin rennosti käyntiä ja ravia. Ekoissa raviin siirtymissä Flink nosti laukan, mutta ne oli täysin kuskin epämääräisten apujen syytä. Kun olin saanut Flinkin hyväks ja rennoks, ei paljoa tarvittu kun tuntu siltä, että alla olis ollut aivan eri hevonen. Siihen ei tarvittu kun junan kilkatusääni ja kova ääninen mopo, jonka seurauksena jännityin ja Flink käytti kaikkia häiriöntekijöitä hyväksi. Ihan kuin se olisi vaan halunnut kokeilla mua, niin kun se varmaan osittain tekikin.

Hetken päästä vaihdettiin paikkaa. laitettiin piuhat päähän (jotka oli alun perin tarkotuskin laittaa, mutta unohtu s:n kaulalle )  ja pääsinkin menemään paremman pohjan, sekä rauhallisemman ympäristön takia vähän paremmin ja löysin taas sen hyvän ja rennon hepan. Mutta sitten aivan yllättäen alko taas oma show, Flink hyppi ja pomppi yritti saada mua selästä alas. Lopuks S komenti mut selästä alas ja laitto F:n liinan päähän. Tässä vaiheessa huomasin että viereisen puukasan päällimmäisenä oleva puu vieri alemmas.

Oliskohan Flink voinu ottaa jostain tämän tapasesta kimmoketta ruveta riehumaan?

Lopuks otin vielä muutamat ravipätkät, että sain Flinkin rennoks ja lähdettiin tallille päin. Tallissa kuvasin sitten oman version Facebookissa pyörivistä hevoshaasteista. Haluatteko että laitan sen tänne blogin puolellekin? 

Tänään pääsin käymään Kamun luona, siitä tulossa myöhemmin postausta :3