KAKUN TEOKSI MENI | VALMENNUS

Viime viikolla käytiin näyttäytymässä jälleen valmennuksessa - ja kunnon näyttäytyminenhän se sitten olikin. Uusi paikka ja "omaa" kenttää parempi pohja teki Flinkistä paljon reippaamman ja samalla F oli edestä normaalia raskaampi. Yllätyksekseni F ei kyttäillyt taloa maalaavaa miestä, kauempana häämöttäviä puupinoja tai kentän viertä menevää kissaa.  Mutta päin vastoin; F kyttäili omaa varjoonsa, porttia ja mikä pahinta, kyttäsi Tankki-ponin kusilätäkköä. Lätäkköä, joka osoittautui kuskille kohtalokkaaksi. Omassa ufomaailmassa kulkeva kuski ei osannut varautua lätäkköstä aiheutuvaan sivuloikkaan, joten horjahdin ja löysin itseni seisomasta Flinkin vierestä. Kyllä siinä vähän tuli naurahdettua; jos F nousee pystyyn tai pukittaa pysyn nykyään hyvin kyydissä, mutta kun se säikähtää jotain olematonta löydän itseni liian usein vierestä seisomasta. 

Itsenäisen alkuverkan jälkeen alettiin tulemaan puomeja, jotka oli asetettu neliön muotoon. Kulmissa hyvä asetus ja oikeiden teiden seuraaminen oli valttia, koska tarkoituksena oli kuitenkin saada hevonen suorana puomille. Pientä sähläystä lukuunottamatta puomit meni ihan ok. Muutaman kiekan jälkeen puomit muutettiin ristikoiksi ja F oli niillä tosi hyväntuntunen.  

Ristikot nostettiin pieniksi pystyiksi ja mentiin neliö molempiin suuntiin pari kertaa, jonka jälkeen alettiin tulemaan esteitä ratana. Eka pysty meni hyvin, mutta seuraavasta esteestä - joka oli portti - en voi sanoa samaan. Olin jälleen puskemassa Flinkkiä liikaa esteelle ja samalla olin siis itse menossa esteelle liikaa, enkä muistanut odottaa. Lisäksi F kyttäs hieman porttia. Kieltohan siitä tuli ja löysin jälleen itseni muualta, kuin hevosen selästä. Tultiin uudelleen ja kielettiin toistamiseen, mutta olin tällä kertaa varautunut siihen. Lähestyttiin porttia ravissa ja mentiin nätisti yli. Valmentajan suusta kuulu vain kommentti, joka pitäisi varmaan toteuttaa: 

Eiköhän nyt oo jo kakun paikka, kun kahdesti tulit saman tunnin aikana alas? 

Jatkettiin tehtävää ja seuraavana oli okseri, jolle myös tehtiin kielto. Muistan itse hieman epäröineen tätä estettä, koska mielessä oli vielä hetki sitten tapahtunut kielto ja tippuminen. Lisäksi videota katsellessani, huomasin, että räplään kokoaja jotain ohjalla, enkä ole yllättynyt näin jälkikäteen varsinkaan miksi Flink kielsi okserille. Tulessamme esteitä toisin päin otettiin vielä yksi kielto portille, mutta muuten meni ihan ok, vaikkakin F oli tosi vahva edestä. Valmennuksen aikana oli mukava huomata, että portti tuotti vaikeuksia myös muillekin ja 1/5 taisi hypätä okserin ensimmäisellä yrityksellä. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin ! 

Tippumisesta hauskaa teki vielä se, että tulomatkalla oltiin naapuritallin tytön kanssa juuri puhuttu siitä, kuinka olen aina valmennuksessa tippumaisillani tai tipun, mutta yksin mennessä en juuri koskaan enää tule selästä alas! Lisäksi aina silloin, kun on kuvaaja niin mikään ei onnistu niin hyvin, kuin mitä silloin kun ei ole kuvaajaa saatavilla. Samoja tuntemuksia? 

Kuvista ja videoista kiitokset Vilmalle ! 

Esteratsastusta.

Puolitoista viikkoa sitten, löydettiin tie taas esteratsastuksen pariin. Ensimmäistä kertaa koko kesänä, Flink käveli kiltisti kentälle, sapelihammastiikerit ja vihreetmiehet tais olla kesälomalla? 

Alkuun Flink oli rento ja kiva, mut jossain vaiheessa ei hermo enää riittänytkään pikkuesteille ja työnteko ei enää olis huvittanutkaan vaan virtaa löytyi kaikeen muuhun, kuin työntekoon. Löysin itseni taas maankamaralta, jonka seurauksena päästettiin se juoksemaan kentälle. Pienen irtojuoksuttelun jälkeen, työnteko alkoi sujua paremmin  ja saatiin muutamat tosi kivat hypyt, mutta aika paljon - varsinkin pienemmille esteille - tuli sukkulahyppyjä.

Itse en missään huippuvireessä ollut. Pieni tauko esteratsastuksesta näkyi heti. En päässyt hyppyihin kunnolla mukaan ja jalat seikkaili välillä liian takana. Tällä viikolla koitan päästä hyppäämään, vaikka tälle viikolle luvatut kelit eivät ole ehkä ne parhaimmat. 

Pahoittelut lyhyestä ja myöhästyneestä tekstistä sekä yhdeltä esteeltä otetuista kuvista. 

Edellisen postaukseen sain kommenttia, kuvien mustista reunoista. Huomasin itsekin, että etteivät ne hirveästi silmää miellytäneet. Muutin muokkaustapaa ja kysyisinkin nyt että onko tämä parempi tapa? 

Videon editointia.

Flinkki tullaan alkuviikosta kengittämään ja sitten aletaankin palailemaan pikkuhiljaa treenailun pariin. Sain viikko sitten valmiiksi alla olevan videon, joka näkyy myös Youtuben puolella julkisesti. Ajattelin julkaista sen täällä bloginkin puolella, kun täällä on viime aikoina ollut vähän hiljaisempaa.

Monien epäonnistumisien ohella ollaan kuitenkin koettu enemmän positiivisiä asioita !

Toivonkipinä.

viime päivinä oon syönyt hyvin, lenkkeillyt ja juhlinut ihan liikaa! 

Riparin aikana ja sen jälkeen F:n liikunta on ollut aika kevyttä, taluttelua ja kevyttä maastoilua.

Eilen harjatessa syttyi pieni toivonkipinä, kun harjatessani kumisualla huomasin selässä olevan sarkoidin lähteneen harjauksen myötä. Saijan tuoma rasva oli tehnyt tehtävänsä ja sarkoidi on nyt ihonmyötäinen, eikä se aiheuta nyt niin paljon päänvaivaa. Vaikka sarkoidi oli madaltunut, en vielä uskaltanut ottaa satulaa käyttöön.

Lähdettiin ilosesti reippaalle maastoreissulle. Heti ensimmäisissä raveissa huomasin, että F:llä on paljon energiaa mutta se sai vaan suupielet nousemaan yhä korkeemmalle. Laukatessa F vetäs pään alas ja jatko laukkaamista niin, mutta kun se huomas etten tullukkaan alas niin se nosti pään ja jatko matkaa. Käännyttiin pienelle metsälammelle, jossa käytiin sitten kahlailemassa. Kuuman päivän jälkeen hevonen tuntu nauttivan vedestä aivan mielettömästi ja olin niin onnellinen siinä vaiheessa, etten voinut kun nauraa.

Kotimatkalla nauru loppu lyhyeen...

viimesen laukan nostaminen oli multa pieni virhe.

Halusin ottaa vielä pellolla yhden lyhyen laukkapätkän, kun päästiin pellolle nostin laukan ja kaikki oli vielä hyvin. Muutaman askeleen jälkeen F köyräs ja veti pään alas - jolloin menetin ohjat  -  jonka jälkeen liikkuminen muistutti enemmän aropupuilua, kun laukkaamista. Hevonen siis kirjaimellisesti pomppi tasajalkaa eteenpäin -  innokuudesta ja tais siinä samalla olla vähän pilkettä silmäkulmassa. Pomppujen aikana pompin itse tahtomattani eteenpäin, siinä vaiheessa tajusin että tässä ei käy hyvin. Flink kuitenkin nosti päänsä, mutta samassa pompussa pomppasin sen kaulalle, jonka huomatessaan  veti pään vauhdilla alas ja lensin suoraan naamalleni pellon pohjalle...


Noustessa yläselkää sekä niskoja särki, nenästä ja alahuulesta vuoti verta sekä suussa maistu multa ja veri. Flink seisoi vieressä viattoman näkösenä ja ihmetteli miten olin siihen ilmestynyt. Onneksi kotiin ei ollut pitkä matka niin se taittu nopeesti jalan. Tallille päästyä heitin hevosen nopeesti karsinaan ja hain pakkasesta ittelleni jtn kylmää, tässä tapauksessa puolukkapussin ja länttäsin naamaan. Kylmästä huolimatta alahuuli ja leuka turpos vähän, mutta onneks turvotus laski yön aikana. Tajusin myös, että kypärä taitaa olla entinen.

Eilen poikkeuksellisesti ratsastaessa käytin laseja, jotka kävin etsimässä tänään. Kuten ajattelin saan sanoo hyvästit niille. Tällä hetkellä tein pikakorjauksen niihin - sähköteipillä, koska ei löytynyt muuta. Jos tästä oppineena hankkisin ittelleni piilarit. Positiivinen asia tässä on se, että mun on ollut tarkotuskin hankki uudet lasit, joten tää ei ollut niin kova menetys.

Tulin niin häijysti alas, että olis voinut käydä pahemminkin. Kypärän lippa ja kypärä muutenkin pelasti mut pahimmalta turmelulta. Joten muistakaa käyttää kypärää !

Mutta nyt uskallan jo elätellä toiveita siitä, että päästäänkin vielä ratsastamaan säännöllisemmin, jos vain sarkoidi pysyy ihonmyötäisenä. 

Kun mikään ei tunnu onnistuvan.

Laiskuus, virtapiikki, häslä oli avainsanat sunnuntain ratsastuksessa. Ilma oli tarkotus olla pilvinen ja viileämpi, mutta yllättäen ilma muuttu päinvastaiseksi. Ensimmäistä kertaa mentiin kentälle ilman ns. vetoapua eli mentiin siis yksin. S:n kyseli tarviinko koutsaria ja tulikin sitten pitämään meille puomitreeniä.

 Matka kentälle kesti normaalia pidempään, koska yksin kertasesti rullaluistelija, auton takana kykkivä ihminen ja kiljahtelevat lapset oli liian jänniä, jolloin käveleminen oli F:n mielestä mahdotonta. Jos pyysin kävelemään, veti F pienimuotoisesti herneen nenään ja lähti ravaamaan, jos hidastin ihan vähän se pysähty. Sama toistu useemman kerran. 

Kentällä oma moottori rupes hyytymään jo sen verran, ettei päästy ees aina eteenpäin. Tultiin pariin kertaa ravissa ja laukassa kaarevalla linjalla olleet puomit, tarkotuksena saada hepasta lyhyt ja terävä. Laukassa valuttiin aina viimesellä puomilla ulospäin, ravissa meni paremmin. F oli pätkittäin tosi kiva.

Laukanvaihtoja tehtäessä ei omaa virtaa enää tuntunut olevan. Kun ruvettiin puhumaan raipasta ja sen hausta, niin F:llä naksahti virolaisflinkki nappula päälle, tuloksena kaahotusta ja häsläämistä. Lisäks F pukitteli jonkin verran, keskittyen kaikkeen muuhun. Justiin kun olin S:lle kerinny sanomaan, että kyl mä nykyään paremmin pysyn pukeissa tms. kyydissä, niin tulin yllättäen alas kun F pukitti samalla tyylillä kuin viime estekisoissa. Meeidän meno tais näyttää välillä enemmän länkkärimeininkiltä, kun kouluratsastukselta kun F pukitti ja kiskas multa ohjat kädestä ja jatko laukkaa pää alhaalla. Loppuun otettiin muutama hyppy laineelle.

En muista koska olis viimeks jäänyt noin huono maku, jostain treeneistä. 

Postauksia on tulossa, mutta niiden tekeminen on venynyt. Viime viikolla serkku tuli meille 4 päiväks ja tällä viikolla kaveri on ollut meillä, perjantaina alkaa työt mutta yritän keritä tännekin !

Viimeinen ratsastustunti

Tällä viikolla oli tämän kevään viimeiset ratsastustunnit, ennen kesälomaa. Hyvä näin, koska tulevan viikon keskiviikkona starttaa koeviikko, sekä Flink siirtyy torstaina mulle ylläpitoon. Kevään viimeinen tunti ei mennyt omalta osalta ihan nappiin, mutta silti tunnilta lähdettiin hymyssä suin. Viimenen tunti oli odotetusti "hölläilytunti" ilman satulaa ja ratsuna oli Fyrry.

Alkuun mentiin pujottelu tehtävää ravissa sekä laukassa, sen jälkeen tultiin pientä ristikkoa. Heti alusta asti Fyrry oli innokas ja liikku reippaasti. Sain jopa varotteluja siitä että voi vetässä laukassa pään alas ja pukittaa.

 Alotettiin tulemaan ristikkoa oikeessa kierroksessa ja Fyrry oli niin innoissaan että olin itekin koko ajan suu virneessä, myös sen jälkeen kun vaihdettiin suuntaa. Tultiin este vasemmassa kierroksessa ja kun edelliseen kierrokseen oli mennyt niin hyvin niin en odottanut mitään sen ihmeempiä, edes varoitteluista huolimatta. Esteellä oma istunta vähän horjahti, muttei ihan kamalasti, mutta Fyrry käytti senkin hyväkseen, heti alastulon jälkeen se kiskas pään voimalla jalkojen väliin, samalla hetkellä se otti myös muutaman askeeleen taaksepäin, siinä vaiheessa näin vaan maneesinpohjan ja kuperkeikalla tömähdin takamukselleni. Hevonen katto ihan hölmistyneenä, kun istuin maassa suu virneessä. Reippaasti uudestaan selkään ja samantien este uudestaan, Fyrry koitti samaa vielä uudestaan mut osasin valmistautua paremmin ja sain pään ylös. Siinä vaiheessa pyydettin toista ratsukkoa siirtymään maneesin toiseen päähän, jolloin Fyrryn ei tarvis mennä yksin sinne päin. No siihen loppu hepan tiputtamisyritykset ja hypättiin taas nätisti ilman ylimääräsiä pään viskelyitä.

Nyt tätä postausta kirjotellessa vasta rupesin tajuamaan kuinka monta kertaa oon jo tän vuoden puolella tippunut. Nyt pitää ruveta skarppaamaan ja ettiä jostain alitajunnasta  ne vähäsetkin apinointitaidot, jolla sitten pysytään siellä hevosen kyydissä.

Sain myös vihdoin omiiinkäsiin, jo jonkin aikaa sitten ostamani kisatakin.  Kyseisen takin ostin siis käytettynä ja siskoni kävi noutamassa sekä sovittamassa sitä, joten vähän "riskillä" ostin sen, koska en päässyt itse sovittamaan. Takki oli muuten sopivan kokoinen, mutta vyötäröltä, se olis voinut olla hieman kapeampi, mutta menee se noinkin. Varsinaisestihan, en takkia tällä hetkellä tarvitse, koska en tule hankkimaan aluelupaa tälle kaudelle, kisahevosen puuttuessa. Tietysti harmittaa, kun kerkisin jo asiasta innostumaan, mutta aina ei kaikki mene niin kun ois suunnitellut. Katsotaan, josko ens kaudelle löytäisin kisakumppanin !

Vielä kaipaisin toivekuva-ideoita. Kyseisen postauksen pyrin toteuttamaan kesäloman alussa !
Postaukseen pääset tästä!

Viime viikolla tallille mentäessä kuulin myös Vanillan myymisestä. Olo oli haikea sekä samalla hetkellä iski myös suunnaton ikävä. Onneksi tieto siitä, että se on kotiutunut ja toiminut siellä hyvin sai olon vähän paremmaks. Toivottavasti tuun törmäämään kyseiseen hevoseen vielä mutkan jos toisenkin kautta. Monen mieleen ei se hevonen ollut, mutta mun sydämmen se vei heti.



Epäonnistumisista otetaan opiksi

-Aina ei mee niin kun olis suunnitellut - 

Starttasin tänään vanhan seurani estekisoissa 80cm. Aamu meni niin kun oltiin S:n kanssa suunniteltu, olin sovitusti varttiavaille 10 valmis ja lähdettiin meiltä suoraan tallille. Aloin harjaamaan Flinkkiä samalla, kun S letitti harjan. Puoli yhentoista aikaan ruvettiin ihmettelemään miksei kuskia + vetoautoa kuulu, kisat kuitenkin alkoivat jo 11, mutta menin ite vasta viimesessä luokassa. Lopujenlopuksi tajuttiin, että kuski oli tehny meille oharit. Ei siinä kauheen kauaa voinu manata ja aika nopeesti hypättiinkin autoon ja matkalla soitin iskälle, että napataan sen auto, jotta päästään kisapaikalle, pienen vastahakosuuden jälkeen se suostu lainaamaan autoo. Kello oli tällön n.11:15. Soittelin matkalla myös M:lle ja pyysin kysymään, voidaanko mut siirtää luokan viimeseks.

Iso kiitos tallin omistajalle, joka oli sillä välin kun oltiin hakemassa toista autoo hakenut kopin tallille ja laittanut Flinkin muuten lastauskuntoon !

Kisapaikalla oltiin joskus vähän ennen 12 ja toinen luokka oli justiin loppumassa. Ei siis myöhästyttykään niin paljon, kun mitä luultiin. Maksujen jälkeen kävin opettelemassa rataa ja vaihoin muutaman sanan kavereiden kanssa ja sit lähettiinkin laittamaan heppa kuntoon. Radan kävelyn jälkeen huomasin, että mun toisen chapsin vetskari on menny rikki... Sillä välin ku verkkailin nii S oli loihtinutki jostain jesaria ja vedettiin ne sit sillä kiinni. 

Verkassa F oli tosi energinen, eikä sitä tarvinnut patistella, otettiin molempiin suuntiin muutama hyvä hyppy ja sit jäätiin oottelemaan omaa vuoroa. Meidän osalta rata pääty aika lyhyeen...Ensimmäisen esteen jälkeen meidän vauhti vähän kiihty, tarkotuksena oli kääntää laineelle, mutta käännöksessä F teki sivupotkupukin, vetäs pään alas, sekos vähän jaloissaan - tässä vaiheessa olin ite jo kaulalla - ja nous vielä pikkasen pystyyn, ihan kuin pistääkseen kaiken mun syyks. Kaikki tuli aika puun takaa, enkä pysynyt kyydissä. Meidät siis hylättiin. Näissä kisoissa, ei kyllä sääkään sallinu.

Radan jälkeen suoraan verryttelyalueelle ja hyppäsin siellä sitten muutaman kerran 90cm. Sielläkin F veti ekan hypyn jälkeen aika ison pukin, jonka seurauksena lensin ite varmaan puolimetriä ilmaan ja varmaan olisin siinä rytäkässä tullu alaskin, jos neiti olis päättäny vetää pään alas. Sen jälkeen tultiin sit 2-3 hyppyä niin että saatiin hyvät hypyt, ilman minkäänlaista sikailua. Jatkossa pitää muistaa ottaa esteen jälkeen enemmän heppaa kii, jos se on yhtä energine kun tänään. 

Mutta niin kun mun Eve mainittikin niin F päätti pitää mut maantasalla, ettei vaan tuo viime kisojen voitto nousis päähän. 

Epäonnistumisista otetaan opiks ja ens kisoissa päästään - toivottavasti - menemään paremmin. Jotku asiat pitää vaan opetella kantapään kautta. Elisalle iso kiitos kuvista ! Huomenna lähdenkin Elisan seuraks klinikalle. Niin ja tässä laskeskelin, että Flink tulee meille 18pvä:n päästä ja sit päästään kunnolla treenailee! Tän kevään viimenen ratsastustunti on 14pvä.

Onko kenenkään muun kisasuoritusta hylätty tippumisen takia?

Epäonnistumista epäonnistumisen perään.

Tarkotus on ollut tulla postailemaan jo aikasemmin, mutta tuntuu ettei aika riitä koneella istumiseen. Oon tällä viikolla ollut kolmesti talleilemassa ja kaiken lisäksi oon yrittänyt lukea torstaina olleeseen englannin kokeeseen. Harmikseni joudun myös toteamaan sen, että uus puhelin on myös osasyyllinen siihen, etten aikasemmin oo blogia tullut päivittelemään. Nyt kun oon palannut taas älypuhelimen pariin, en jaksa aukaista konetta kun voin tehdä samat asiat puhelimellakin. Kaikki muut paitsi päivittää blogia, muokata kuvia tai editoida.

Keskiviikkona menin opistolle, koulutunnille. Ja pääsin taas menemään Hessulla (joka kerta tunnun tykästyvän tuohon ruunaan aina vain enemmän! ). Harjoteltiin ens viikon koulukisoihin ja tehtiin kolmikaarista ja pysähdyksiä.

Hessu oli alkukäynneissä ja - raveissa tosi kiva. Laukat otettiin uralla ja tehtiin päätyihin ympyrät, Hessuhan innostu ja kuski sai keskittyä ihan kunnolla teihin ja laukan tempoon, joka meinas joko karata liian reippaaks tai sitten oltais voita vaan ravata.  Laukkojen jälkeen tuntu että koko paketti olis lösähtäny vaan käsiin. Hessulla oli niin paljon virtaa, ettei olis malttanut kävellä. Kolmikaarisen välissä olevat suoristukset ei tuntunu onnistuvan yhtään ja ihmettelenkin miten ei keilattu siinä olleita tötsiä.

 Ravissa tehtiin samaa kolmikaarista ja tuntu, että hevonen olis kokoajan vaan juossut alta pois, enkä tuntunut saavan siihen minkäänlaista kontaktia. Yleensä helpposti istuttava ravi pompotti huomattavasti enemmän ylöspäin, kun Hessu ravas niin "tikittävästi". Kuitenkin omasta mielestä, ravissa kolmikaarinen onnistu paremmin, kuin käynnissä.

Mutta parempi vaan, että välillä menee huonomminkin. En halua, että heppa on aivan automaatti ja jos ei koskaan epäonnistu ei ne onnistumisetkaan tunnu enää niin hyviltä, kuin epäonnistumisen jälkeen.

Torstaina suuntasinkin koulun jälkeen katsomaan Flinkkiä ja pääsinkin ratsastamaan sillä. Tää meidän ratsastaminen on tällä hetkellä enemmän tällästä luottamuksen hakemista, kuin mitään kunnon treenaamista. Tän ratsastuksen jälkeen on multa mennyt vähän luottamusta Flinkkiin ja kun käyn kuitenkin sen verran harvoin tuolla tallilla niin sekään ei oo oppinu mua kunnolla tuntemaan. Myös kentättömyys tekee Flinkistä arvaamattomamman ja se taas saa mut varautuneemmaks. Eli pienistä hyvistä hetkistä pitää osata nauttia ja pikku hiljaa sitten vaatia lisää, kun eka saadaan vähän enemmän luottamusta.

Menin rennosti käyntiä ja ravia. Ekoissa raviin siirtymissä Flink nosti laukan, mutta ne oli täysin kuskin epämääräisten apujen syytä. Kun olin saanut Flinkin hyväks ja rennoks, ei paljoa tarvittu kun tuntu siltä, että alla olis ollut aivan eri hevonen. Siihen ei tarvittu kun junan kilkatusääni ja kova ääninen mopo, jonka seurauksena jännityin ja Flink käytti kaikkia häiriöntekijöitä hyväksi. Ihan kuin se olisi vaan halunnut kokeilla mua, niin kun se varmaan osittain tekikin.

Hetken päästä vaihdettiin paikkaa. laitettiin piuhat päähän (jotka oli alun perin tarkotuskin laittaa, mutta unohtu s:n kaulalle )  ja pääsinkin menemään paremman pohjan, sekä rauhallisemman ympäristön takia vähän paremmin ja löysin taas sen hyvän ja rennon hepan. Mutta sitten aivan yllättäen alko taas oma show, Flink hyppi ja pomppi yritti saada mua selästä alas. Lopuks S komenti mut selästä alas ja laitto F:n liinan päähän. Tässä vaiheessa huomasin että viereisen puukasan päällimmäisenä oleva puu vieri alemmas.

Oliskohan Flink voinu ottaa jostain tämän tapasesta kimmoketta ruveta riehumaan?

Lopuks otin vielä muutamat ravipätkät, että sain Flinkin rennoks ja lähdettiin tallille päin. Tallissa kuvasin sitten oman version Facebookissa pyörivistä hevoshaasteista. Haluatteko että laitan sen tänne blogin puolellekin? 

Tänään pääsin käymään Kamun luona, siitä tulossa myöhemmin postausta :3 

Lyödään viisaat päät yhteen

Lauantai-iltana näin pitkästä aikaa Saijaa ja se pyytelikin mua kattomaan Flinkkiä seuraavana päivänä, mulla ei ollu muita suunnitelmia nii lupauduin sitten tallille sunnuntaiks. Sunnuntai menikin loppujen lopuks rennosti harjaillessa hepat, heppojen pienen karkureissun jälkeen.

Tänään (maanantai) meno olikin pikkasen villimpää, mutta nauruilta ei kuitenkaan säästytty. Koska edellisen päivän suunnitelmat meni vähän uusiksi hevosten karkaillessa, niin tänään päästiin nousemaan ihan ratsaille asti. Saija meni eka, koska Flinkillä ei uudessa paikassa oltu muuta kun kävelty, et jos se on vähän pinkee.  

Flink kulki pätkittäin tosi kivan näkösesti Saijalla, mutta tuuli sekä lähellä menevä raviponi sai sen vähä pinkeeks. Jotain pientä pukkia ja pomppimista sieltä tuli, mutta se oli vasta pientä. Kun itse nousin selkään ja koitin olla niin rentona kun pienessä kohmeessa pystyin, niin jonkin aikaa meni ihan OK:sti, mutta kuitenkin F oli aikalailla kokoajan jännittynyt ja teki pieniä pomppuja. Heti kun pyysin ravailemaan, niin alko Flinkin oma show ja en oikein tiennyt enää miten päin olisi pitänyt istua. Kolme kertaa taisin tulla alas kakskertaa jaloilleni ja kerran takamukselle, jonka jälkeen Flinkkis lähtikin kotia. Saija nousi tallilla sitten vielä selkään ja kävi kävelemässä.

Mitään vakavempaa ei onneksi sattunut,  toinen poski on vaan vähän turvoksissa sekä yks mustelma siinä, kun lyötiin päämme muutaman kerran yhteen. Mutta tosiasiahan on, että tuossa olis voinut käydä pahasti, se on fakta. Aluksi homma nauratti, mutta loppua kohden homma alko vakavoitumaan. Videosta vielä sen verran, että Flinkki ei todellakaan ole aina tollanen, uusi paikka, tuuli, raviponi ja se että mun liian kauas jäävä pohje ( joka ärsyttää Flinkkiä paljon..), ei ollut tänään ihan täydellinen yhdistelmä! Kielenkäyttö videolla, ei oo ihan sitä kauneinta, pahoittelut.

kultaisen keskitien etsiskelyä

 

Katselin junan ikkunasta ohi kiitäviä maisemia ja mietin tulevia päiviä, mitä kaikkea niihin mahtuisikaan.

 

  

 

Syysloma on hurahtanu hetkessä. Lähdin sunnuntai aamuna junalla tampereelle, josta Saija sitten haki Lempäälään. Illalla käytiin heppojen kanssa käyntimaasto, jonka jälkeen meidän oli tarkotus mennä ravailla ja laukkailla rennosti sänkkärillä.  Molemmilla hevosilla oli mielettömästi virtaa, se kyllä näky ja tuntu ! Eikka viskeli päättään, pukitteli ja sai Saijan kiljahtelemaan. Sit Flink innostu myös, mut otti vähän kuitenkin rauhallisemmin. Flinkin kanssa oltiin vähän kauempana ja aattelin ravata takasi päin, mut F päätti toisin nosti laukan ja veti pään jalkojenväliin veti jumalattoman pukin, lensin suoraan hartioille ja siitä tein kuperkeikan. Flink ei jääny miettimään vaan ampas suoraan tallille, mikä ei sinänsä ollu yllätys. Pahemmin ei sattunu, mutta vatsalihakset sekä posket oli nauramisesta kipeet. En kesän aikana tippunu ku kerran...

Flink palautti mut kirjaimellisesti maantasalle.

 

 

Maanantaina ratsastus meni vähän myöhäseks. Tarkotus oli ratsastaa hepoilla valosan aikaan sänkkärillä, mutta lähdettiin kuitenkin vasta hämärän aikaan ratsastamaan. Hepoilla ei onneks ollu ihan niin paljon virtaa ku edellisenä päivänä.

 







 

  

 

Tiistaina ratsastin Eikan. Koitin saada sen hyväks ja Saija heitti vähän neuvoja, pienten taistelujen jälkeen heppa rupes kulkee ihan kivasti. Harjottelin muuten vaan KN:ää ja tulin sen loppuun muutaman kerran. Ratsastuksen jälkeen oli ihan ok olo. Kerrankin tuli olo, että oon saattanu kehittyä, ku heppa kulki nyt kivemmin ku keväällä ! Eikan jälkeen harjailtiin Oliver ja käytiin ottamassa siitä vähän sänkkärillä kuvia, jonka jälkeen päästettiin kentälle, se on niin hieno poika !

 

 

Keskiviikko oli sellanen tehopäivä, ettei toista ! Aamutallin jälkeen käytiin heppojen kanssa kävelemässä maastossa ilman satulaa ja rakennettiin kentälle esteitä. Jo ennen Flinkin selkään pääsemistä tiesin että on taas apinakoulutuksen aika, ensinnäkin Flinkillä oli niin paljon virtaa ja se ilmotti heti jos tein jotain väärin tai liian voimakkaasti sekä pellolla tönöttävät esteet muistuttivat ilmeisesti jonkin sortin sapelihammastiikeriä ? Kerran kun kommensin Flinkkiä pienten oikuttelujen takia, se veti herneen nenään, pukitti isosti ja kiskas pään ala, seurauksia ei oo vaikea päätellä. Sekunnissa hartiat ja pää iskeyty maahan ja säikähys kulki lävitse. Tippuminen ei oo pitkiin aikoihin ottanut niin kipeetä. Nousin istumaan ja manasin hevosen, vaikka syy oli ratsastajan sekä päätin etten tipu enää, en suostu  t i p p u m a a n ! Ratsastus alko luistamaan paljon paremmin, vaikka Flinkin pieniä protesteja vielä tulikin, mutta olin päättänyt tippumisen jälkeen pysyväni selässä sen jälkeen myös keskityin ratsastamiseen niin hyvin kuin pään jomotukselta pystyin. Mut oli kivaa ja heppa oli innoissaan, ihan hyvä mieli jäi vaikka tipuinkin.

Eikan kanssa ratsastetiin KN-special kisamielessä. Ja meni omasta mielestä hyvin ja ion niin ylpee tosta oripojasta !

 

Torstaina ratsastelin Eikan kentällä hyväks käynnissä ja ravissa, koitin saada painon takajaloille ja saada hepan kunnolla töihin. Kokosin käynnin niin lyhyeks ja otin välillä reippaampia pätkiä. Ravi ei saanut olla reippaan ja lyhyen välimuoto vaan jompikumpi. Tässä en ihan onnistunut, mutta Eikka ei oo koskaan ollut niin hyvä ! Laukat otettiin sänkkärillä, huippua !

Tarkotus oli lähteä iltajunalla takaisin Etelä-Pohjanmaalle, mutta tulin myöhässä asemalle ja en kerinnyt ostamaan lippua ja tajusin, että parempi ostaa vain seuraavan päivän junaan lippu, koska juna on jo lähdössä. Kun pääsin takasin lempäälään ratsastin Flinkin yksikseni kevyesti kentällä sateessa. Vaikka sade oli kylmää ja sai sormet kohmeisiksi, nautin ratsastuksesta ja sateen äänistä.

 

Ensi viikolla jatkan tunteja !