FIGHT SONG | VIDEO

6 TÄHDEN ILLALLINEN | VIDEO

Mainitsin viime postauksessa 6 tähden illallisesta, joka toteutettiin yhdessä kaveriporukan kanssa. Nyt Marianna oli saanut videon valmiiksi ja ladattua youtubeen, joten päädyin jakaamaan kyseisen tapahtuman myös tänne blogiin. Ja  käykäähän tilailemassa Mariannan kanava youtubessa eli MARTYKANA

VIDEOPOSTAUS | SYYSLOMA

ratsastuspätkien kuvaus epäonnistui sen verran, ettei niistä pysty erottamaan varsinaista tehtävää... 

Viime postauksesta on jälleen melkein kuukausi. Ajattelin lyödä nyt useamman kärpäsen yhdellä iskulla ja tehdä videon, koska sitä on pyydetty ja viime viikkojen aikana en oo saanut uutta kuvamateriaaliakaan. Olen viime aikoina ollut muutekin paljon menossa mm. syysloma meni riparilla isosena, eilen vietettiin kavereiden kanssan 6 tähden illallista josta myöhemmin lisää ja tänään meillä on kauden ensimmäinen lentopallopeli.

Haluatteko jatkossa nähdä tämän tyylisiä videoita, jotta blogissa olisi myös ajankohtaista materiaalia? 

KAKUN TEOKSI MENI | VALMENNUS

Viime viikolla käytiin näyttäytymässä jälleen valmennuksessa - ja kunnon näyttäytyminenhän se sitten olikin. Uusi paikka ja "omaa" kenttää parempi pohja teki Flinkistä paljon reippaamman ja samalla F oli edestä normaalia raskaampi. Yllätyksekseni F ei kyttäillyt taloa maalaavaa miestä, kauempana häämöttäviä puupinoja tai kentän viertä menevää kissaa.  Mutta päin vastoin; F kyttäili omaa varjoonsa, porttia ja mikä pahinta, kyttäsi Tankki-ponin kusilätäkköä. Lätäkköä, joka osoittautui kuskille kohtalokkaaksi. Omassa ufomaailmassa kulkeva kuski ei osannut varautua lätäkköstä aiheutuvaan sivuloikkaan, joten horjahdin ja löysin itseni seisomasta Flinkin vierestä. Kyllä siinä vähän tuli naurahdettua; jos F nousee pystyyn tai pukittaa pysyn nykyään hyvin kyydissä, mutta kun se säikähtää jotain olematonta löydän itseni liian usein vierestä seisomasta. 

Itsenäisen alkuverkan jälkeen alettiin tulemaan puomeja, jotka oli asetettu neliön muotoon. Kulmissa hyvä asetus ja oikeiden teiden seuraaminen oli valttia, koska tarkoituksena oli kuitenkin saada hevonen suorana puomille. Pientä sähläystä lukuunottamatta puomit meni ihan ok. Muutaman kiekan jälkeen puomit muutettiin ristikoiksi ja F oli niillä tosi hyväntuntunen.  

Ristikot nostettiin pieniksi pystyiksi ja mentiin neliö molempiin suuntiin pari kertaa, jonka jälkeen alettiin tulemaan esteitä ratana. Eka pysty meni hyvin, mutta seuraavasta esteestä - joka oli portti - en voi sanoa samaan. Olin jälleen puskemassa Flinkkiä liikaa esteelle ja samalla olin siis itse menossa esteelle liikaa, enkä muistanut odottaa. Lisäksi F kyttäs hieman porttia. Kieltohan siitä tuli ja löysin jälleen itseni muualta, kuin hevosen selästä. Tultiin uudelleen ja kielettiin toistamiseen, mutta olin tällä kertaa varautunut siihen. Lähestyttiin porttia ravissa ja mentiin nätisti yli. Valmentajan suusta kuulu vain kommentti, joka pitäisi varmaan toteuttaa: 

Eiköhän nyt oo jo kakun paikka, kun kahdesti tulit saman tunnin aikana alas? 

Jatkettiin tehtävää ja seuraavana oli okseri, jolle myös tehtiin kielto. Muistan itse hieman epäröineen tätä estettä, koska mielessä oli vielä hetki sitten tapahtunut kielto ja tippuminen. Lisäksi videota katsellessani, huomasin, että räplään kokoaja jotain ohjalla, enkä ole yllättynyt näin jälkikäteen varsinkaan miksi Flink kielsi okserille. Tulessamme esteitä toisin päin otettiin vielä yksi kielto portille, mutta muuten meni ihan ok, vaikkakin F oli tosi vahva edestä. Valmennuksen aikana oli mukava huomata, että portti tuotti vaikeuksia myös muillekin ja 1/5 taisi hypätä okserin ensimmäisellä yrityksellä. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin ! 

Tippumisesta hauskaa teki vielä se, että tulomatkalla oltiin naapuritallin tytön kanssa juuri puhuttu siitä, kuinka olen aina valmennuksessa tippumaisillani tai tipun, mutta yksin mennessä en juuri koskaan enää tule selästä alas! Lisäksi aina silloin, kun on kuvaaja niin mikään ei onnistu niin hyvin, kuin mitä silloin kun ei ole kuvaajaa saatavilla. Samoja tuntemuksia? 

Kuvista ja videoista kiitokset Vilmalle ! 

Riimulla | esteitä

Koska suitsitilaus ei ole vielä saapunut perille, niin viimeisen viikon ratsastukset on koostunut pääasiassa maastossa höntsäilystä, koska riimulla on hieman turhauttava yrittää mitään vakavamielisempää Flinkin pälyillessä kokoajan muulle. Flink myös tuntuu ottavan rennon höntsäily fiiliksen, kun suitsien sijaan ratsastus tapahtuukin riimulla. Mutta viikonloppuna höntsäily jätettiin päiväksi tauolle ja lähdettiin kentälle hyppäämään. Myös Flinkin omistaja tuli kentälle ja suunnittelikin meille tehtävän.

 

"Flinkin ravi tuntu eilen muuten vähän omituiselta..." 

F on viime päivinä ollut rento ja energinen! Innokkuuden ja pienen kettuilun on voinut huomata kevyestä takapäästä ja hevosen pään totaalisesta katoamisesta jalkojen väliin. Hyppypäivää edeltävänä päivänä kiinnitin erityisesti huomiota Flinkin raviin, joka tuntu jollain tapaa erilaiselta kun normaalisti. Selästä päin koitin ravia tiirailla ja vielä ratsastuksen jälkeenkin tutkin jalat huolella sekä juoksin F:n rinnalla, mitään normaalista poikkeavaa en kuitenkaan havainnut. Hyppypäivänä tuli sitten puheeksi epätavallinen ravi. Kävellessäni ja hieman ravaillessani tallilta kentälle tajusin, että miksi ravi tuntuu erilaiselta kuin yleensä:

Flink ravaa ilman suitsia niin lunkisti ja rennosti, kuin tietäen ettei tarvitse tänään paiskia sen ihmeellisemmin töitä. 

Vaikka viikon verran F:llä on jo menty pelkällä riimulla, vasta viikkoa myöhemmin koin tämän ahaa-elämyksen. Olen maastoillessa mennyt paljon enemmän nyt ilman satulaa, eikä silloin F ole niin rento. Lisäksi viimeisen viikon aikana Flinkin omistaja on käynyt useamman kerran liikuttelemassa neitiä, omien menojeni ja koulukiireiden takia. On kuitenkin mukava huomata, että epätavallinen ravi on tässä tapauksessa positiivinen, eikä todellakaan negatiivinen asia. Uusien suitsien saapuessa, täytyy muistaa lisätä riimulla ratsastelu ihan kunnollisiinkin ratsastusreeneihin! 

Videosta näkee, että isommilla esteillä, isoissa hypyissä, oma istunta kärsii aika pahasti. Mutta jossen koskaan hyppää isompia esteitä, en koskaan opi todennäköisesti istumaan selässä yhtään sen paremmin. Täytyy myös sen verran sanoa puolustukseksi, tuosta istunnasta, että Flink oli joko menopäällä tai sitten ei ottanut eteenpäin pyytäviä apuja vastaan. Tuolloin ei ollut tarjolla sitä "normaalia tempoa", joten esteiden välissä keskittyin enemmän tempoon kuin omaan jalkaan, joka hypyissä sitten heilahti turhan taakse. 

Videossa näkyy myös muutama kielto isommalle esteelle. Muutaman kerran tultiin okseria edeltävä ristikko liian isosti, jolloin okseri tuli vähän yllättäen vastaan ja hyppy tuli tosi juureen. Näistä hypyistä F nappas puomin mukaan ja itse kaadoin jalalla tolpan, jonka jälkeen F:stä tuli vähän epävarmempi. Ennen kieltoja olis mun pitäny osata tsempata Flinkkiä paremmin, että se olis uskaltanut mennä ne uudestaan. Sain kuitenkin F:n menemään vielä kerran okserin, jonka jälkeen oli hyvä lopettaa. 

Onko teistä lukijoista joku päässyt jo kentälle hyppäämään? 

Hevoset-messut 2015 | lauantai 19.4

Tämän postauksen kirjoittaminen ja viimeistely on venynyt luvattoman kauan... Editointiohjelma on pidemmän aikaan pistänyt erikoisempien videoiden teossa enemmän tai vähemmän hantti, jonka takia postauksen julkaisu on venynyt.

Kun pahin hevosmessupostaus vyöry on mennyt ohi, niin ehkä joku jaksaa kurkata tämän postauksen läpi.

Eli myös tänä vuonna päädyin jo lähes tulkoon perinteeksi muodostuneille Hevosmessuille, monen muun bloggaajan tavoin. Itse olin messuilla vain lauantai päivän ja se riitti kyllä hyvin. Messuille lähdin oman ja naapuri seuran yhteisessä kyydissä klo: 07:30 ja perillä oltiin 10 aikoihin. Olin ohjelmaan perehtynyt jonkin verran ja nähtäviksi näytöksiksi valikoituivat: maastoesteklinikka ja estekisat. Tarkoitus oli osallistua myös avajaistilaisuuteen ja satulan sovitus näytökseen, mutta toinen näistä meni sivusuun, kun unohduin kiertelemään kojuja ja avajaistilaisuutta en löytäny E-hallista.

Olin messuilla mukana blogipassilla..

... ja en voi muuta sanoa, kun että minusta on hienoa, että bloggaajille tarjotaan tälläinen mahdollisuus. Toivottavasti kaikki blogipassilla messuilla olijat ovat osanneet käyttää passia oikein, että myös tulevina vuosina bloggaajille olisi tarjolla tälläinen mahdollisuus. Tälläisen yhteistyön jälkeen kirjoittaa mielellään postauksen Hevosmessuista.

Messuilla etsin käsiini myös Hemprefinen ständin, jossa vietin suhteellisen paljon aikaa vaihtaen yrittäjien kanssa muutaman sanan ja ottaen muutavan kuvan, isäni tekemää lehtijuttua varten. Koska meillä on aikaisempaa kokemusta hamppukuivikeestä niin mietin postauksen kirjoittamista kyseisestä aiheesta.

Olisiko täällä innokkaita lukijoita, jos kertoisin oman mielipiteeni?

Kaikin puolin messut olivat tänäkin vuonna todella kivat, toki eivät ehkä yltäneet viime vuotisten messujen tasolle. Messuilla en törmännyt huippuhyviin tarjouksiin, enkä katsomossa saanut samanlaista tunne-elämystä, kuin viime vuonna. Plussana viime vuodesta oli laajennettu katsomo! Näillä näkymin olen menossa messuille myös ensi vuonna. Messuilta mukaan tarttui vain sininen huopa, joka vilahti edellisessä postauksessa. 



Esteitä | + pieni hammasongelma

Hyppykertojen väli oli jälleen venynyt turhan pitkäksi, ja nyt vihdoin päästiin hyppäämään. Matkalla kentälle Flink vaikutti energiseltä ja kyttäilikin kaikkea sellaista mitä normaalisti tuskin edes huomaa. Kentälle päästyä oli Flinkin ylimääräinen energia jo aika hyvin purettu ja jäljelle jäi perus reipas hevonen. Laukassa sain pyytää paljon normaalia enemmän eteenpäin, koska ei sisältänyt haluttua tarmokkuutta. Kenttä oli hieman epätasainen ja raskas, joten uskaltaisin väittää, että kentän pohjalla oli osa syynsä siinä, miksi jouduin pyytämään hevosta enemmän eteenpäin. Eiköhän kenttä lanaamisen myötä muutu taas paremmaksi! 

Alkuun tulin pääty-ympyrällä pystyä ja sain kyllä todeta aika pian, ettei se ollut tauon jälkeen ehkä paras mahdollinen ratsastustie. Muutamissa ensimmäisissä hypyissä ohjat valuivat käsistä ja unohdin valmistella tiet huolellisesti, jolloin suoritus esteelle jäi vähän viime tippaan. F kuitenkin hyppäsi kuuliaisesti yli. Pienen skarppauksen jälkeen saatiin muutamat ihan ok:t hypyt ympyrällä olevalle pystylle.

Se vaati ratsastajaa olemaan huolellisempi

Pääty pystyn jälkeen, tultiin linjaa. Muutamat linjan hypyistä lähti sen verran kaukaa, etten osannut varautua niihin, koska odotin vielä yhtä askelta. Tällöin jäin hypyssä jälkeen ja Flink kiskas ohjat itelleen. Kuitenkin kun paikat rupes löytymään paremmin ja opin ennakoimaan paremmin, hypyt onnistu luonnollisesti paremmin. Tämän jälkeen tulin vielä okserin yksittäisenä muutaman kerran. Kun hypyt siihen onnistuivat lisäsin siihen vielä pitkällä sivulla olevan pystyn.

taidonnäyte. 

Postauksen kuvista ja videosta kiitos Evelle!

Eilen Flink oli extempore raspauksessa, kun lähitallille oli vapautunut yks raspausaika. Itse en koulun takia ennättänyt Flinkkiä sinne viemään mutta kaveri ja Flinkin omistaja onneks saivat hoidettua sen! Iso kiitos!

 Nyt täytyy huokaista helpotuksesta, että raspaus oli nyt eikä kuukauden päästä niin kuin oli vähän puhetta, Flinkin hampaat oli hyvät, mutta alaetuhampaat olivat todella kuluneet. Ehkä jo kuukauden päästä alahampaat olis voinut olla jo niin kuluneet, että F olis ruvennu reagoimaan hampaista aiheutuvaan kipuun.. Tästä syystä kuolaimet jäävät tästä lähtien hyllylle ja tilalle hankitaan kuolaimettomat tai hackamoret, sekä hätävaraks hankitaan synteettinen kuolain. Keskustelin Flinkin omistajan kanssa asiasta, niin kävi ilmi, ettei synteettistä kuolainta voi pysyvään käyttöön hankkia koska F tuhoaa sellaset kuolaimet aika reippaasti. 

Flink | vuosipäivä

Tuntuu epätodelliselta ajatella, että Flink on ollut meillä jo pian vuoden. Vuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea ja niin monenlaisia tunteita surusta, ärräpäihin ja nauruun. Mutta kertaakaan en ole katunut sitä, että otin Flinkin ylläpitoon.

Kun Flink saapui meille 22.5.2014, muistan taluttaneeni hevosta ensimmäistä kertaa kotona hieman ristiriitaisten tunteiden kanssa. Tammi-maaliskuussa (2014) Flink ei vielä ollut meillä, mutta olin kuitenkin alkanut ratsastamaan Flinkillä enemmän. Tuo oli sellaista aikaa jolloin teki mieli iskeä hanskat tiskiin lopullisesti. Mistään ei tullut mitään ja löysin itseni useammin kuin kerran maankamaralta. Luottamus hevosta kohtaan valui kuin sormien välistä, ensimmäistä kertaa koko hevostaipaleeni aikana oikeasti pelkäsin tippumista ja olin myös todella turhautunut jatkuvaan tippumiseen. Lopulta päädyin tilanteeseen, jossa jokainen pienempi pukki, köyry, pystyyn hyppääminen, sivupotku tms. sai palan nousemaan kurkkuun ja halun vain pysäyttää "hullu hevonen" ja hypätä selästä alas.

Takaraivossa kummitteli pelko, mutta en silti halunnut olla luovuttaja.

Vaikka pelko kummittelikin takaraivossa, tahto jatkaa ja oppia oli sitä suurempi. Mielessä kummitteli myös se, että tiesin, että ratsastaessa voisi käydä myös huonosti. Silti löysin jostain tahtoa ja halua nousta uudestaan ja uudestaan tuon hevosen selkään. Kukaan ei koskaan pakottanut!

Kun luottamus oli karissut viimeistä pisaraa myöten pois, alkoi sen uudelleen kokoaminen pienistä asioista. En pelännyt hoitaessa, mutta selkään noustessa jännityin ja mietin kuinkakohan monta kertaa tulen tänään tippumaan. Alkuun ratsastin liinassa käynnissä ja ravissa. Kun aloin ratsastamaan Flinkillä jälleen itsenäisesti menin vain käyntiä, jonka lisäksi otin myös todella lyhyitä ravipätkiä.  Jopa se kun Flink lähti "hypähtäen" reippaaseen raviin  sai mun kropan valmistautumaan tippumiseen sekä sai mut hidastamaan vauhdin käyntiin mahdollisimman nopeasti. Jos Flink jäi kyttäämään jotakin, annoin anteeksi ja istuin selässä aivan hiljaa, enkä tehnyt mitään, koska en halunnut Flinkin tekevän mitään tyhmää. Kun viimein uskalsin pyytää sitä jälleen liikkumaan niin vain kerran se kokeili, että onko pakko. Aivan kun olisi koittanut pelotella mua.

Pikkuhiljaa lisäsin ravipätkien pituuksia ja pukit yms jäivät vähemmälle. Ensimmäisellä laukkakerralla luottamuksen karisemisen jälkeen S laittoi muistaakseni pyynnöstä Flinkille piuhat. Menin ilman liinaa ja Flink toimi ihan hyvin käynnissä ja ravissa. Aluksi laukassa se toimi hyvin, mutta lopulta alkoi kuitenkin riehumaan ja halusin vain tulla selästä alas. Tulin alas ja S juoksutti Flinkkiä muutaman kierroksen liinassa, jonka jälkeen hyppäsin uudestaan selkään ja muutaman raviympyrän jälkeen otin laukkaa liinassa. Pieniä pään heilutteluja lukuunottamatta laukka sujui ihan hyvin.

Kevät jatkui luottamusta kasvatellen ja startattiin kolmissa kisoissa, joissa pärjättiin vaihtelevalla menestyksellä. Vaikka täydellistä luottamusta meille ei kevään aikana ollut vielä kasvanut, halusin Flinkin meille ylläpitoon ja halusin oppia tuntemaan sen paremmin ja kasvattaa meidän välistä luottamusta.

Alun perin Flinkin tuli olla meillä vain n. 3kk, mutta tässä sitä ollaan vielä vuodenkin jälkeen yhdessä, molemmat yhtenä kappaleena.

Videosta haluan sanoa sen verran, että videon tekstit on tarkoin mietittu ja materiaali on menneeltä vuodelta. Lisäksi Vegas teki muutamat omat välähdykset tuonne väliin, mutta koneen vedellessä muutenkin viimeisiään, en jaksanut enää muokata uudestaan videota, jonka kanssa on muutenkin ollut lieviä ongelmia.

Hevosmessuista on tulossa postausta, kunhan ennätän vain saada sen valmiiksi!

Jätäthän kommentin ja kerrot mielipiteesi tästä postauksesta, kiitos!

myday | kuvina

Heräsin puol 9 aikoihin kun aurinko paistoi iloisesti mun huoneeseen. En nousut kuitenkaan heti vaan jäin loikoilemaan vielä joksikin aikaa sänkyyn niin kuin vapaapäivinä on tapana. Iskä oli käynyt ruokkimassa Flinkin ja vienyt sen ulos jo aikaisemmin, joten mun ei tarvinnut kiirehtiä sen takia sängystä ylös. 

  (molemmat kuvat ovat viikontakaisia, koska unohdin kuvata aamupalan ja koiranulkoiluttamisen )

Kun vihdoin sain itseni ylös sängystä menin tekemään aamupalaa, samalla selailin puhelimella sosiaalisen median uudelleen läpi, siinä toivossa että 5min aikana, joku olisi lisännyt uuden instagramiin tai päivittänyt tilanssa facebookissa. Aamupalan jälkeen menin herättelemään aamu-unisen Siirin, jonka kanssa lähdettiinkin herättelyn jälkeen lenkille. Siiri ei oo kyllä koskaan parhaimmillaan aamulenkeillä...

Lenkkeilyn jälkeen n. 9:45 aloin väsäilemään banneria Evelle. Sen kanssa vierähtikin pieni tovi ja joskus 12:00 jälkeen sain viimein viimeisteltyä ja lähetettyä sen. Bannerin valmistumisen jälkeen jäin vielä selailemaan eri blogeja ja muokkailin parit kuvat. 

Kun olin kokenut istuvani koneella tarpeeksi, kävin keittiössä tiirailemassa näkyiskö mahdollisia trulleja missään ja harmikseni jouduin pettymään. Naapurissa asuvat lapset taitaa olla jo liian isoja muuntautumaan noidiksi tms. Käväisin nopeasti pihalla napsimassa itselle muutamat pajunkissat ja rupesin koristelemaan muutaman niistä. Mitä pääsiäinen olis ilman trulleja? - Siiri joutui jälleen mun mannekiiniksi ja pääsi esittämään trullia parhaansa mukaan. 

Syödessäni ruoan kävin samalla aikaisemmat kuvat läpi ja karsin niistä huonot pois. Jonka jälkeen muokkasin parhaimpia otoksia. Kun sain syötyä ja muokattua haluamani kuvat käväisin jälleen pihalla; tällä kertaa käväisin etsimässä varastosta meidän lumilaudat ja muut laskettelukamppeet, seuraavan päivän himos-reissua varten. Olisin halunnut lähteä ratsastamaan, mutta kouluvelvollisuudet kutsuivat ja avasin tallin oven sijaan filosofian kirjan, edessä häämöttävän koeviikon takia. Talliin lähdin vasta 7 jälkeen ja olin sisällä 9 aikoihin. 

   

 " Voisiks pistää vauhtia niihin iltasapuskohin, ennenkö tuun täältäkin ylitte? " 

Tallin jälkeen söin iltapalaa. Oon pahasti koukussa vampyyri päiväkirjoihin, joten ei tule yllätyksenä, että katsoin kolme jaksoa netflixistä, ennenkö menin nukkumaan. 

Tällänen rentopäivä. Toivottavasti teilläkin on ollu rentoja vapaapäiviä! 

Tähtihetkiä

Niin kuin monessa muussakin koulussa myös meidän koulullamme vanhojentanssi musiikkien tahtiin tanssahtelivat niin kauniit tytöt kuin komeat pojatkin. Edellis vuosista poiketen, olin itse tänä vuonna yksi niistä onnekkaista tytöistä, joka sai pukea päälleen kauniin kimaltelevan mekon ja päästä näyttämään katsojille kaiken sen mitä viimeisten viikkojen aikana olimme oppineet !

Tunnelma oli huikea ja ilta oli ohi aivan liian nopeasti.

Meidän lukiossa perinteitä vaalitaan hyvin ja ne  tulevat vahvasti esille. Ehdoton suosikkini näistä perinteistä on vanhojentanssit ! Varsinkin nyt kun pääsin itse kokemaan ne. On hullua ajatella kuinka kauan kyseistä juhlaa järjestettiin ja joka oli lopulta ohi yhdessä hujauksessa. Mutta se oli sen arvoista! Vanhojentanssit kasvattivat minua ja varmasti monia muita ihmisinä. Samalla meidän wanhojen yhteishenki kasvoi aivan suunnattomasti. Tää porukka on täyttä kultaa!

Tanssimme siis torstaina meidän vanhojentanssit. Pienistä sähläyksistä huolimatta nautin joka sekunnista. Vanhojen puheen ja oman tanssin jälkeen olo oli haikea, mutta onnellinen. Siinä vaiheessa ei kyyneleet olleet kaukana. Tanssien jälkeen, siirryimme Mesikämmeneen syömään ja viettämään mukavaa iltaa. Kävellessäni muutaman ystäväni kanssa Mesikämmeneen olin yhtä hymyä ja nautin onnellisuuden tunteesta. En voinut käsittää, että vanhojentanssit tosiaan olivat ohi.

Perjantaina tanssimme ensiksi koko porukan kanssa ylä-asteella ja sen jälkeen jakaannuimme kolmeen porukkaan. Osa lähti tanssimaan vanhainkodeille ja kaksi porukkaa lähti kiertämään naapuri paikkakuntia. Illalla suurinosa porukasta lähti ansaitusti viettämään rennon viikonlopun Himokselle. Minä mukaan lukien. Vietin yhdet elämäni huikeimmat 4 päivää tämän porukan kanssa ! Kiitos.

Voisin elää nämä päivät milloin tahansa uusiksi

Ajatus siitä, että tämä porukka tulee vuoden päästä hajoamaan, hirvittää vähän, mutta meillä on vielä aikaa. Pääsemme yhdessä kokemaan vielä varmasti paljon kaikkea. En ole koskaan ollut hyvä koulussa,  mutta muiden tsemppauksen ansiosta olen jaksanut lukiota. Alunperinhän vahvin syy siihen miksi lähdin ylipäätänsä lukioon olivat nimenomaan nämä perinteet ja ystävät, jotka lukioon menivät. Vuosi sitten kaduin hieman päätöstäni lähteä lukioon, mutta nyt en kadu sitä enää hetkeäkään.

Meillä on tällä viikolla koeviikko ja perjantaina lähden jälleen riparille isoseksi ja olen siellä koko hiihtoloman. Hiihtoloman aikana ystäväni ja iskä hoitavat Flinkin. Yritän parhaani mukaan saada pikkuhiljaa tännekin kunnollisia ja tavallisia heppapostauksia, mutta ilman uusia ratsastuskuvia tms, en niitä tule tekemään.

Mitä pidit meidän omasta tanssista? 

Muut ratsailla

  Viime postauksen jälkeen, en ole saanut ajankohtaista materiaalia eikä aikaakaan liiemmin ole irronnut koneella istumiseen. 

Viime perjantaina laitoin siskon ratsastamaan Flinkillä. Emmi oli viimeksi ratsastanut Kamulla viime kesänä, joten viime ratsastuskerrasta oli jo aikaa ja kuulemma se myös tuntui jaloissa. Flink oli nätisti, muutaman kerran kiskas päätä alemmas muttei muuten tehnyt mitään ihmeellistä. Hymyssä suin tuli kuski kotiin ja hevonen oli tyytyväisen olonen.

 Perjantaina kerkesin sen  verran olemaan koneella, että kehittelin itselle oman vesileiman ( jonka voi havaita muutamista kuvista ), jota tuskin tulen hirveästi käyttämään blogin puolella; lähinnä vain kisakuviin alan laittamaan vesileiman.

 Launtaina Flink vietti vapaata, sillä itse olin aamupäivän tampereella ja illaksi menin S luo viettämään tyttöjen iltaa. Sunnuntaina ratsastin F:n kentälle ja verkkailin sitä siinä, kunnes Netta tuli ja pääs kokeilemaan Fää. Netalta löytyy sen verran huumoria sekä asenne  Flinkkiä kohtaan oli muutenkin kohdallaan, niin ei muutamat pukit menoa sen ihmeellisemmin häirinny.

 Kotiin päin ratsastaessa juteltiin niitänäitä ja kävi ilmi, että Netalla oli lievät ennakkoluulot F:ää kohtaan mm se että se riehuis kokoajan. Netta kuitenkin yllätty positiivisesti ! Ei Flink mikään hullu oo, sen kanssa touhuillessa pitää vaa muistaa pitää huumori mukana ! :)

Muutama viikko takaperin, sain myös editoitua pitkästä aikaa kunnon videota:
( laitathan mutterista laatua paremmaksi! )

Sellaset pikaiset kuulumiset meistä. Syysloman oon jälleen isosena (10.10 - 17.10 ), joten Maiju & Saija hoitaa Flinkin liikutuksen. Leirin jälkeen, lauantaina 18.10, olis tarkotus startata Flinkin ja mun ensimmäiset koulukisat ja samalla osallistua seuramestaruuksiin, jotka samalla ovat viimeiset seuramestaruudet junnuna.

Tämä viikko menee kisoihin valmistautuessa sekä pakkaillessa, joten hirveästi aikaa ei koneella istumiselle liukene, mutta luonnoksiin olen muutaman postauksen saanut kirjoiteltua valmiiksi. Jos toivepostaus-ideoita löytyy niin niitä saa aina laittaa tulemaan ja pyrin niitä toteuttelemaan. Lisäilin blogin sivupalkkiinkin "tulossa" - palkin, josta voi kätevästi seurailla mitä on tulossa !

Mitä mieltä olet? Onko tulossa-palkki turha vai onko kiva tietää etukäteen mitä on tulossa?

Entä mitä tykkäsit videosta? 

Maastoesteratsastusta.

Viimein en ollut se joka seisoo maankamaralla kamera kädessä katsoen kadehtivana kun muut hyppäävät maastoesteitä. Vihdoin pääsin itse kokeilemaan !

Viime Torstaina mulla oli koulun jälkeen aika kiireinen aikataulu, iskä oli tulossa kopin kanssa kotiin joskus tunnin päästä ja siinä ajassa mun piti syödä, vaihtaa, vaatteet ja laittaa heppa lastauskuntoon. No niinhän siinä kävi, etten ollut valmis vielä kun iskä tuli. Olin justiin kerinnyt lähteä koiran kanssa lenkille, kunnes huomasin että iskä on jo tulossa. Vaihdettiin osia ja iskä lähti koiran kanssa lenkille ja itse suuntasin talliin laittamaan Flinkkiä. 

Vähän yli viis päästiin lähtemään, suuntana siis naapuripaikkakunnan maastoesteet. Ensimmäistä kertaa maastoesteillä oon ollut vuonna 2010, jolloin olin Bellan kanssa maastoestevalmennuksessa. Sen jälkeen "virallisia" maastoesteitä en oo mennyt, enkä ikinä uskonu pääseväni näille isommille maastoesteille. 

Maastoesteiden vieressä on motocross-rata, jossa sattui olemaan muutama mopo. Niiden takia verkkailin poikkeuksellisesti hiekkamontussa, enkä metsässä. Fllä oli virtaa ja se oli aluks vähän jännittynyt, mutta rentoutu jokseenkin kun alettin ravailemaan. Otettiin muutamia pienempiä hyppyjä ennenkö siirryttiin varsinaisiin maastoesteisiin. F toimi älyttömän kivasti ja koitti vähän ennakoida taas laukkoja, imi esteelle ja teki muutamia iloköyryjä. Kerran pukitti muutaman kerran, kun otin liian ison pidätteen. 

Ensimmäisille esteille otettiin aina yhdet kiellot, virhe taas kuskissa joka ei ratsastanut tarpeeks. Onneks "opin" ratsastamaan ja kiellot väheni melkein loppui kokonaan. Vesiesteellä olis pitänyt olla aluksi raippa mukana, koska vesipeto-Flink totes, ettei vedestä voi juosta vaan läpi. Vaikka kuinka yritin nii avut meni kuuroille korville ja F pysähtyi leikkimään vedellä - mitä enemmän annoin pohkeita sitä tarmokkaammin se vettä kauho ! 

Päivän saldoksi jäi tyytyväinen kuski ja hevonen, yksi kadonnut buutsi. Tyytyväisyys vähän laimeni kyllä lastattaessa, kun liina antoi periksi ja Flink ymmärsi olevansa irti. Tottakai se käytti tilaisuutta hyväks ja lähti tutkimaan maastoja. Kyllä siinä vaiheessa tuli muutama turhautumisesta johtuva huokaus, kun hevonen ei ota kuuleviin korviinsa vihellyksiä tai sangon kahistelua; tuntu koventavan vaan vauhtiaan ja katos metsään. S soitti sitten läheisen tallin omistajalle että meiltä on hevonen irti ja ite lähdin etsimään hevosta jalan. Lopulta iskä otti mut kyytiin ja S soitti ja kerto Flinkin sijainnin. Virolainen jukuripää nainen ei ollut kiinnostunut tunneilla olevista hevosista vaan oli lähtenyt vielä pidemmälle katselemaan maisemia - luuli varmaan olevansa todellinen preeriaponi - Tallinomistaja oli saanut F:n kiinni lentokoneiden varalaskupaikalla. Kun iskän kanssa päästiin paikalle, tallinomistaja oli lähtenyt jatkamaan tunnin pitoa ja S piteli hevosta. Lopulta päästiin lähtemään kotiin. Isokiitos tallinomistajalle, joka oli heti valmis auttamaan ! 

Mutta näin se näköjään menee. Jos ratsastaessa kaikki menee Flinkin kanssa hyvin, niin sen jälkeen tapahtuu jotain suunnitelmista poikkeavaa. 

Koeviikko pukkaa päälle, mutta koitan tällä viikolla saada julkaistua tilannekatsaus-postauksen, kun nyt on tullut jonkinverran kyselyitä siitä koska Flink lähtee.