FIGHT SONG | VIDEO

MEIDÄN TARINAN UUSI SIVU

Niin kuin edellisessä postauksessa jo hieman vihjailin on meillä Flinkin kanssa hieman erilainen viikko takana päin.  Flink muutti viikko sitten meiltä kotoa 5 hevosen tallille. Muuttoa oltiin mietitty jonkin aikaa jo iskän kanssa, koska talven tullen heppahommat kotona muuttuvat jälleen raskaammiksi lumen, pimeyden ja kylmyyden takia. Lisäksi tämä pimeys oli vienyt multa motivaation heppailua kohtaan ja se vaikutti myös Flinkkiin. Tein vain ne pakolliset tallihommat ja kärsin huonosta omastatunnosta. Pimeys oli vienyt mun voimavarat. Musta tuntui, ettei mulla ollut aikaa lähteä liikuttamaan F:ää, vaikka todellisuudessa aikaa olisi ollut pidempäänkin lenkkiin. Ja viimeisten viikkojen aikana mulla on ollut normaaleista viikoista poikkeavia menoja, joten iskä on joutunut välillä hoitamaan hevosen. Parin viikon ajan liikutin Flinkkiä vain 3krt/viikossa ja lenkit tein pääasiassa ilman satulaa kävellen.

Kun tämän kuun alussa olin toisella tallilla lomittamassa ja samaan aikaan kyseisellä tallilla oli valmennus menin mielenkiinnosta katsomaan sitä. Kun istuin katsomossa ja katselin valmennusta, ymmärsin että meidän on Flinkin kanssa päästävä mukaan taas valmennuksiin, kisoihin yms. Haluan päästä taas kehittymään, eikä kehittyminen onnistu yksin pimeässä ratsastaessa. Kun lähdin tallilta kotiin ja otin asian iskän kanssa puheeksi. Vaikka iskä ei mikään true hevosmies olekkaan, niin sain ymmärtäväisen ja myöntyväisen vastauksen. Myös äiti suostui tähän pienen epäröinnin jälkeen. 

Tarvitsin vain potkun persauksille ja sain taas motivaationi takaisin.

Laitoin tutulle lähitallille viestin torstaina ja sunnuntaina oli muutto. Flink on tutustunut muiden hevosten kanssa hyvin, paitsi lauman johtajan. F jää usein yksin, kun johtajaponi häätää sen tai muut hevoset jotka yrittävät sen luokse. Mutta uskon että F pääse mukaan laumaan, kunhan muut huomaisivat ettei se ole uhka muulle laumalle.

Motivaation kasvu on ollut huima, sillä nyt voisin olla tallilla kokoajan. Vaikka tallilla olo vie omanaikansa, niin minua ei haittaa se. En ole joutunut luopumaan muista harrastuksistani tms, kunhan suunnittelen päiviä hieman etukäteen niin mulla on hyvin aikaa tehdä kaikki se mitä haluan tehdä. Tallille on mukava mennä, kun tietää, ettei tarvitse aina olla siellä yksin, eikä ole pakko ratsastaa pimeässä tai maastossa. Ja koska F ei ole täyshoidossa saan jatkaa tallitöidenkin tekoa, joten en tunne olevani "taakka" tallilla. Olin muuttopäivänä hieman ahdistunut ja ristiriitainen, tuntui siltä kun olisin pettänyt jonkun, toistelin itselleni että tämä on oikea ratkaisu.

Nyt viikon aikana tämä ahdistus on häipynyt ja oon viihtynyt tallilla tosi hyvin. Luultavasti ahdistus tuli siitä, että ensimmäistä kertaa hevonen josta oon vastuussa asuu toisen ihmisen tallissa. Ahdistuksen tilalle on vaihtunut tietynlainen helpotus ja enää toivon vain että Flink pääsee kunnolla osaksi laumaa. 

ESTEVALMENNUS | VALMENNUKSEN MAKUA

Viime viikon keskiviikkona lähdin koulusta 20min aikaisemmin, koska tarkoitus oli olla kentällä valmiina valmennukseen klo: 16:15. Olin kotona 15:35, jonka jälkeen kiskasin valmiiksi etsityt ratsastuskamat päälle ja kiiressä nappasin banaanin mukaan ennekö ampasin talliin.

 Niinkuin olin vähän epäillytkin, niin Flink oli nauttinut sateisen yön aiheuttamista mutakoista oikein urakalla. Tässä vaiheessa olin iloinen, että olin päättänyt lähteä koulusta hieman aikaisemmin.

 16:00 pääsin lähtemään ja kentällä sain huomata, ettei meillä oikeasti olisi ollut niin kiire kun ajattelin. Saavuin tallille niin muut olivat laittamassa vasta hevosia, eikä valmentajaa vielä näkynyt. Kävelytin Flinkkiä maastakäsin siihen asti kunnes valmentaja ja muut tulivat kentälle. 

Valmentaja oli tuttu ja ollaan F:n kanssa oltu aikaisemminkin kyseisen valmentajan valvovan silmän alla. Tämä oli ensimmäinen valmennus missä Flink oli alusta asti tosi rennon tuntuinen. Tutulla kentällä ja hevoskavereilla on iso merkitys.

Jälleen hyppytauko oli venynyt liian pitkäksi. Hevonen oli skarppina, mutta kuski haahuili omiaan. Eka hyppy tuli vähän yllättäen ja toisessa sekä muutamassa muussa hypyssä en malttanut odottaa ja  puskin hevosen esteelle. Tästä syystä löysin itseni kerran kiikkumasta Fn kaulalla ja sain valmeltajalta kommenttia:

                " Hyvin tasapainoteltu "

Tehtävänä oli tehdä c päädyn kulmaan voltti joka meni esteen edestä ja toisella kerralla suunnatakin voltin sijaan esteelle. Alkukankeuksien jälkeen uskalsin taivuttaa rohkeammin ja F taipui mukisematta. Laukassa jätettiin voltti pois, mutta kaarteessa piti muutaman kerran köyrästä. 

Niinkuin aina myös tällä kertaa ratsastettavuus parani loppua kohden ja valmennuksesta joi hyvä maku. Loppuun tultiin 7-8 esteen rataa (90cm). Ekan kierroksen sävellyksistä ja puskemisista otin opikseni ja viimeinen kierros meni ensimmäistä huomattavasti paremmin, vaikka loppua kohden F väsyikin ja nappasi muutamat puomit mukaan. Pudotuksista huolimatta jätetiin siihen, olihan neiti ollut muuten hyvä!

 Yllättävistä esteiden kyttäilystä huolimatta, yhtäkään kielto ei tullut. Kiitos kuvista Miljalle!

Esteratsastusta | tauolta palailua

Blogissa on tapahtunut ulkoasu muutos ja täytyy sanoa, että tykästyin Oonan tekemään banneriin aivan älyttömästi, se on just eikä melkein sen näköinen kun mitä uudelta bannerilta halusin! 

Ajattelin, että jätän tauon jälkeiset perinteiset valitus-sepustukset välistä ja hyppään suoraan asiaan. Pitkästä aikaa sain kaverin ja kuvaajan mukaan kentän laidalle ja Flinkin kyytiin, kun Vilma sai järkättyä itsellensä kyydin meille. Vilman näkemisestä sekä myös kentällä olemisesta oli kulunut taas jokunen tovi, mutta nyt tuli tätäkin asiaa hieman paikkailtua. Suuntana oli siis kenttä ja esteet. 

Vilma ratsasti alkuun ja samalla verrytteli Flinkin, joten kun itse nousin selkään sain pienen tuntuman haun jälkeen alkaa heti hyppäämään. Flink oli energinen ja jos pidin liikaa vastaan, enkä antanut sen mennä niin aikalailla välittömästi F protestoi asiaa pienellä köyryllä/takapään pukkaamisella.

 

Toisena asiana, joka toi vähän haastetta hyppäämiseen, oli se että Flinkki ei malttanut pitää päätä ylhäällä ja sain välillä pelätä, että se kompastuu vielä ison päänsä kanssa ennen estettä, kun en saanut sitä ylös. Kuitenkin kompastuminen jäi vaan oman mielikuvituksen tuotteeksi, eikä niin todellisuudessa käynyt, muutama juuree tullut tai muuten epäonnistunut hyppy kyllä johtui ehkä välillä vähän etupainoisuudesta. Alkuun tulin jonkinlaista tehtävää, mutta loppussa halusin vielä tulla muutaman kerran trippelin. 

Muutamien päivien aikana ratsastus on ollut pientä pakko pullaa, eikä se oo tuonut sitä aikasempaa hyvänmielen tunnetta, mutta tämän päivän onnistumisten myötä ratsastus tuntuu taas mukavemmalta asialta. Pitäis vain koittaa pitää ratsastus mahdollisimman monipuolisena niin sekä kuski, että hevonen olisivat tyytyväisiä!  

Miten meni niinku noin omasta mielestä? 

 Nyt on takataskussa muutamia postaus-ideoita, niin eiköhän tääkin blogi ala palailemaan aktiivisten blogien joukkoon. Vaikka vajaa kuukauden tauko, ei loppupeleissä hirmu pitkä ole, niin silti se on aiheuttanut hieman harmaita hiuksia, koska innostusta olisi, mutta kuvat / videot puuttuvat. 

Flink | vuosipäivä

Tuntuu epätodelliselta ajatella, että Flink on ollut meillä jo pian vuoden. Vuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea ja niin monenlaisia tunteita surusta, ärräpäihin ja nauruun. Mutta kertaakaan en ole katunut sitä, että otin Flinkin ylläpitoon.

Kun Flink saapui meille 22.5.2014, muistan taluttaneeni hevosta ensimmäistä kertaa kotona hieman ristiriitaisten tunteiden kanssa. Tammi-maaliskuussa (2014) Flink ei vielä ollut meillä, mutta olin kuitenkin alkanut ratsastamaan Flinkillä enemmän. Tuo oli sellaista aikaa jolloin teki mieli iskeä hanskat tiskiin lopullisesti. Mistään ei tullut mitään ja löysin itseni useammin kuin kerran maankamaralta. Luottamus hevosta kohtaan valui kuin sormien välistä, ensimmäistä kertaa koko hevostaipaleeni aikana oikeasti pelkäsin tippumista ja olin myös todella turhautunut jatkuvaan tippumiseen. Lopulta päädyin tilanteeseen, jossa jokainen pienempi pukki, köyry, pystyyn hyppääminen, sivupotku tms. sai palan nousemaan kurkkuun ja halun vain pysäyttää "hullu hevonen" ja hypätä selästä alas.

Takaraivossa kummitteli pelko, mutta en silti halunnut olla luovuttaja.

Vaikka pelko kummittelikin takaraivossa, tahto jatkaa ja oppia oli sitä suurempi. Mielessä kummitteli myös se, että tiesin, että ratsastaessa voisi käydä myös huonosti. Silti löysin jostain tahtoa ja halua nousta uudestaan ja uudestaan tuon hevosen selkään. Kukaan ei koskaan pakottanut!

Kun luottamus oli karissut viimeistä pisaraa myöten pois, alkoi sen uudelleen kokoaminen pienistä asioista. En pelännyt hoitaessa, mutta selkään noustessa jännityin ja mietin kuinkakohan monta kertaa tulen tänään tippumaan. Alkuun ratsastin liinassa käynnissä ja ravissa. Kun aloin ratsastamaan Flinkillä jälleen itsenäisesti menin vain käyntiä, jonka lisäksi otin myös todella lyhyitä ravipätkiä.  Jopa se kun Flink lähti "hypähtäen" reippaaseen raviin  sai mun kropan valmistautumaan tippumiseen sekä sai mut hidastamaan vauhdin käyntiin mahdollisimman nopeasti. Jos Flink jäi kyttäämään jotakin, annoin anteeksi ja istuin selässä aivan hiljaa, enkä tehnyt mitään, koska en halunnut Flinkin tekevän mitään tyhmää. Kun viimein uskalsin pyytää sitä jälleen liikkumaan niin vain kerran se kokeili, että onko pakko. Aivan kun olisi koittanut pelotella mua.

Pikkuhiljaa lisäsin ravipätkien pituuksia ja pukit yms jäivät vähemmälle. Ensimmäisellä laukkakerralla luottamuksen karisemisen jälkeen S laittoi muistaakseni pyynnöstä Flinkille piuhat. Menin ilman liinaa ja Flink toimi ihan hyvin käynnissä ja ravissa. Aluksi laukassa se toimi hyvin, mutta lopulta alkoi kuitenkin riehumaan ja halusin vain tulla selästä alas. Tulin alas ja S juoksutti Flinkkiä muutaman kierroksen liinassa, jonka jälkeen hyppäsin uudestaan selkään ja muutaman raviympyrän jälkeen otin laukkaa liinassa. Pieniä pään heilutteluja lukuunottamatta laukka sujui ihan hyvin.

Kevät jatkui luottamusta kasvatellen ja startattiin kolmissa kisoissa, joissa pärjättiin vaihtelevalla menestyksellä. Vaikka täydellistä luottamusta meille ei kevään aikana ollut vielä kasvanut, halusin Flinkin meille ylläpitoon ja halusin oppia tuntemaan sen paremmin ja kasvattaa meidän välistä luottamusta.

Alun perin Flinkin tuli olla meillä vain n. 3kk, mutta tässä sitä ollaan vielä vuodenkin jälkeen yhdessä, molemmat yhtenä kappaleena.

Videosta haluan sanoa sen verran, että videon tekstit on tarkoin mietittu ja materiaali on menneeltä vuodelta. Lisäksi Vegas teki muutamat omat välähdykset tuonne väliin, mutta koneen vedellessä muutenkin viimeisiään, en jaksanut enää muokata uudestaan videota, jonka kanssa on muutenkin ollut lieviä ongelmia.

Hevosmessuista on tulossa postausta, kunhan ennätän vain saada sen valmiiksi!

Jätäthän kommentin ja kerrot mielipiteesi tästä postauksesta, kiitos!

Ralliponi

Viime viikolla käväistiin kahtena päivänä vielä viimeisiä kertoja (ellei se takatalvi todella iske... ) hankireenejä. Lämpimien päivien ja kylmien öiden aikaansanoksena hangen pinta oli hieman kovettunut. Laukkaaminen hangessa oli  Flinkille huomattavasti helpompaa kuin ravaaminen ja aina kun Flink sai mahdollisuuden niin se nostikin laukan. Koska laukkaaminen oli hevoselle huomattavasti helpompaa, niin katsoin Flinkin laukkayrityksiä vähän läpi sormien ja annoin hevosen välillä päättää askellajin.

Toisena päivänä itse peltoilut jäivät vähän vähemmälle kun huomasin että peltotie on sen verran paremmassa kunnossa. Ratsastus siis painottui edestakaiseen menoon pienellä peltotiellä, jossa myös oli vielä sopivasti lunta.  Raskaan pohjan takia en kumpanakaan päivänä ratsastanut kauaa. Toisena päivänä Flinkin omistaja tuli kuvailemaan ja ylipuolen vuoden tauon jälkeen löysi itsensä taas Flinkin selästä. Nyt S alkaakin käymään ainakin kerran viikossa ratsastelemassa Flinkillä.

Koska itse teksi jäi lyhyeksi, toivottavasti kuvat puhuivat puolestaan.

Talvihorroksesta toipuminen

Oon tuijottanut koneen näyttöä jo kauan ja kirjoittanut lauseen jos toisenkin, mutta aina kuitenkin oon päätynyt pyyhkimään sen mitä oon kirjottanut. Lopulta löydän itseni taas katsomasta  vain koneen näyttöä. Haluaisin kirjoittaa, mutta järkevää tekstiä ei synny eikä uusia kuvia ei ole. Huomaan myös että lukijoista on hävinnyt muutama, mutta tiedän että olen sen itse aiheuttanut. Kuka epäaktiivista blogia tykkäisi lukea. 

Lumet on sulaa kovaa vauhtia ja pikkuhiljaa talvi alkaa väistyä kesän tieltä. Talven väistyessä myös Flinkin ja mun talvihorroksen on aika päättyä. Talvikarva vaihtuu kesäkarvaan, toppavaatteet pestään ja piilotetaan kaappeihin, ratsastus alkaa muuttua tavotteellisemmaksi, reenit monipuolisimmiksi, päivät pitenevät ja energiaa tuntuu olevan aikaista enemmän. Myös blogin olisi aika herätä talvikoomastaan henkiin. Ajattelin ryhdistäytyä. Ajattelin ryhdistäytyä useammankin asian suhteen. Mutta varon haukkaamasta liian isoa palaa ja koitan olla kuluttamatta itseäni loppuun. 

Tällä viikolla, keskiviikkona, päästiin pitkästä aikaa lähtemään kentälle. Pohja oli vielä hieman raskas, koska edellisenä päivänä kentälle oltiin tuotu uutta hiekkaa, mutta sitä ei vielä oltu ennätetty lanaamaan kunnolla. Mutta hätähousuisena ihmisenä, kentälle oli pakko päästä, vaikka pohja oli tietoisesti vähän raskas. Löysin taas lisää motivaatiota ratsastusta kohtaan, mutta samalla tajusin, että reeneistä saisi varmasti paljon enemmän irti jos suunnittelisin päivän ratsastuksen. Päätön ratsastus satunnaisine ratsastusliikkeineen ei luultavasti tuota sitä parasta lopputulosta. Sen sijaan, että ajattelen mielessäni " no tää oli ihan ok suoritus ", pitäis opetella muistamaan "se oli ok, mutta hiotaampa sitä vielä ja tehäämpä vielä useempi kerta ". Harjoitukset tarvitsevat toistoja, jotta ne voisivat onnistua mahdollisimman hyvin. 

Näin talvihorroksen jälkeen en usko että enemmän suunnitelluista ja monipuolisimmista ratsastuksista olisi haittaa. Se vois olla yks motivoiva asia, joka pitäisi samalla ratsastuksen kivana asiana niin hevosellekin, kuin ratsastajalle. 

Kentällä ratsastus oli lähinnä muistelua siitä, mitenkäs sitä kouluratsastusta nyt mentiinkään. Ratsastus painottui siihen, että sain Flinkin kuulolle ja keskittymään, samalla myös tarkoitus oli saada sitä pikku hiljaa taipumaankin. Pätkittäin F toimi tosi kivasti, mutta suurimmaksi osaksi ratsastus oli sitä "ihan ok"-menemistä. Ratsastuksessa oli selvä vivahde muutaman kuukauden kouluratsastustauosta. 

Mitä haluaisit nähdä meidän blogissa? 

ideoita tulemaan! 

Motivaation kasvu.

Jo pidemmän aikaa musta on tuntunu siltä, että mun silmissä ratsastus on menettänyt vähän hohtoaan. Se johtuu ainoastaan siitä, että näin pidemmän maastoilukauden aikana en oo kokenut sellasta tunnetta, että maastohumputtelusta olis mulle mitään hyötyä kun kuitenkin haluan kehittyä tämän lajin parissa. Kun meillä ei ole koppia ja iskä on päivät töissä, niin maneesille lähtö ei koskaan onnistu.
Eilen kuitenkin sain yllättäen viestin naapuritallilta, jossa kysytiin että lähdenkö maneesille hyppäämään. Näin koeviikon keskellä kaikki mikä vain ei liity lukemiseen kuulostaa hyvältä ja näin maastoilun ohella ajatus siitä, että pääsisi maneesille hyppäämään sai mut tarttumaan puhelimeen ja vastaavan viestiin myöntävästi.
Jo kuljetussuojia laittaessa F vaikutti hermostuneelta ja näytti tietoiselta siitä et nyt lähetään jonnekin. Lumien tippuminen rytinällä katolta alas, ei parantanut tilannetta yhtään. Hermoilu jatku vielä sillonkin, kun kyyti saapui pihaan. Vielä vajaa puolivuotta sitten meillä oli ongelmia lastauksessa, mutta nyt kun ollaan päästy naapuritallin rekalla kulkemaan jonkinverran on ongelmatkin lastauksessa vähentynyt, vaikkakin vieläkin on aina se pieni jännitys, että suostuuko F tulemaan kyytiin vai ei. Kun pitelin narun päässä hermostunutta Flinkkiä, jota ei hetkeen oltu lastattu niin olin lähes tulkoon varma, ettei se kyllä ekalla rekkaan mene. Flink kuitenkin yllätti ja käveli suoraan rekkaan.
Maneesilla käytiin aluksi rakentamassa 8 esteen rata, jonka jälkeen purettiin hevoset. Flink jatkoi omaa hössötystään vielä maneesilla. Selkään noustessa hössötyksestä ei ollut enää mitään jäljellä. Verryttelyn jälkeen tultiin 60-70cm korkusia esteitä. Lopuksi tultiin vielä 80-90cm esteitä. Mitään varsinaista tehtävää en tullut vaan tuo hyppykerta oli lähinnä mielenvirkistykseksi. Flinkillä oli paljon virtaa ja olin lähes tulkoon varma, että perä lentää viimeistään vähän jyrkemmissä kurveissa, mutta koko tunnin aikana perä ei lentänyt kertaakaan vaan maalailin turhaan piruja seinille.

Ratsastuksen jälkeen huomasin, että olin löytänyt ratsastukseen uutta motivaatiota

Ratsastuksesta jäi kyllä tosi hyvä fiilis ja oon ilonen, että meillä on mahdollisuus saada välillä kyytiä muuallekin. Meillä olis ollu mahdollisuus päästä ensi viikon perjantainakin estevalmennukseen, mutta koska kotiudun samana päivänä vasta riparilta taitaa valmennus jäädä meidän osalta. Videota katsellessa huomasin kyllä, kuinka valmennus taikka tunti ei olisi pahitteeksi. Myötäys näyttää olemattomalta ja ratsastaessa tuntui oikea kevennyskin olla vähän hakusessa.

Kiitokset kuskille ja seuralaisille, sekä Evelle kiitos videoista !  

Ennen ja nyt

Tutustuin Flinkkiin kunnolla 2009(?) vuoden lopulla ja sen jälkeen näin Flinkkiä sillon tällöin. Reilu vuoden verran kuljin junalla satunnaisesti Flinkin kotitallilla vuokrailemassa muita hevosia ja auttelemassa Saijaa. Ensimmäisestä ratsastuskerrasta en muista mitään, enkä tarkalleen muista koska ensimmäisen kerran Flinkin selkään oon kiivennyt, mutta pitkän aikaan kävin vaan hoitelemassa. Koskaan ei tullut sellaista pakottavaa tarvetta päästä Flinkin selkään, olin tyytyväinen kun sain katsoa kentän laidalta kun S ratsasti ja elätellä toivoa siitä että saattaisin saada jonkinlaisen pukituskuvan tai muuten hienon kuvan sen ratsastuksen aikana.

Jatkoin satunnaista käymistä Flinkin luona sekä muiden hevosten vuokrailua (siihen aikaan taisin kyllä vuokrailla pääasiassa risteytysponia Kekeä). Välillä hoitelin S:n hevosia kun hän oli itse reissussa ja sitten joskus eräänä päivänä kiipesin selkään.

Keväällä 2011 aloin miettiä ylläpitohevosen ottoa, mutta nuoren iän ja ei-hevosihmis vanhempien takia ylläpitohevosta oli erittäin vaikea löytää. Kerran kuitenkin tallilla ollessa, tuli ylläpitohevonen puheeksi ja pian S olikin jo tarjonnut mulle Flinkkiä ja Eikkaa ylläpitoon. Molemmat hevosista saapuivat meille toukokuussa 2011 ja muuttivat 3kk päästä S:n mukana Tampereelle. Pitkästä välimatkasta huolimatta kävin aika usein katsomassa tätä kolmikkoa, joka lopulta lisääntyi yhdellä Oliverin synnyttyä.

Tampereella ollessaan hepat vaihtoivat tallia ja Flink oli ylläpidossa reilu vuoden ajan. Flinkin ollessa toisella tytöllä ylläpidossa se oli muuttunut paljon. Muutoksen huomasin etenkin silloin kun Flink muutti 2013 vuoden lopussa kotipaikkakunnalleni ja mulla oli mahdollisuus päästä katsomaan sitä useammin. Sillon opiskelin yläasteen sijasta lukiossa ja kävin vielä ratsastustunneilla, joten aika mitä vietin Flinkin seurassa oli aika lyhyt siihen nähden kuinka paljon se olisi voinut olla. Ratsastus tuntui olevan yhtä kokeilua; pukittelua, pystyynhyppimistä ja sen sellaista. Tippumis saldo oli tällöin suuri. Monesti lähdin pala kurkussa tallilta ja luottamus tätä hevosta kohtaan horjui rajusti.

                 Mihin "oikea" Flink oli kadonnut? 

Pikku hiljaa pienillä edistysaskelilla alettiin rakentamaan luottamusta takaisin. Aluksi ratsastin vain käynnissä ja kokeilin pieniä pätkiä ravissa. Ajatus laukasta hirvitti, en luottanut siihen että pysyisin selässä jos Flink tekisi jotain typerää. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ja pian uskalsin käynnin ja ravin lisäksi ottaa laukkaa. Ja aika yllättäen löysin itseni pian Flinkin ja mun ensimmäisistä estekisoista, tuloksena puhdas rata ( sijoituksesta ei ole muistikuvaa ). Jälkeenpäin olen kuullut muutamia kommentteja siitä miten olen uskaltanut ratsastaa saatika kisata Flinkillä. 

Flink on ensimmäinen hevonen, jolla ratsastaminen on jossain vaiheessa hirvittänyt.

Kaikesta huolimatta halusin ottaa Flinkin meille kesäksi ylläpitoon. Ja en kadu sitä. Flinkin tullessa meille ratsastus onnistui toisena päivänä tosi hyvin, mutta seuraavana päivänä mietin minkälaisen hevosen oon ittelleni ottanu ylläpitoon ja usein löysinkin itseni maankamaralta. Vuosi takaperin meidän meno oli enemmänkin hammasten kiristelyltä kuin työn teosta nauttimista, kummankin osalta. Nykyään molemmat nauttii siitä mitä tehdään ja se kyllä näkyy ulospäinkin. Toki epäonnistumisia ja huonoja päiviä tulee edelleenkin, mutta olen oppinut suhtautumaan niihin paremmin ja ovat nekin kuitenkin vähentyneet.

Olen oppinut myös lukemaan tätä hevosta enemmän sekä kehittynyt sen ansiosta ratsastajana. 

Kuvia postaukseen tuli aika reilusti, mutta mitä mieltä olet postauksesta kokonaisuutena? 

Haluaisitko nähdä meidän kehityksen videolla?