Talvihorroksesta toipuminen

Oon tuijottanut koneen näyttöä jo kauan ja kirjoittanut lauseen jos toisenkin, mutta aina kuitenkin oon päätynyt pyyhkimään sen mitä oon kirjottanut. Lopulta löydän itseni taas katsomasta  vain koneen näyttöä. Haluaisin kirjoittaa, mutta järkevää tekstiä ei synny eikä uusia kuvia ei ole. Huomaan myös että lukijoista on hävinnyt muutama, mutta tiedän että olen sen itse aiheuttanut. Kuka epäaktiivista blogia tykkäisi lukea. 

Lumet on sulaa kovaa vauhtia ja pikkuhiljaa talvi alkaa väistyä kesän tieltä. Talven väistyessä myös Flinkin ja mun talvihorroksen on aika päättyä. Talvikarva vaihtuu kesäkarvaan, toppavaatteet pestään ja piilotetaan kaappeihin, ratsastus alkaa muuttua tavotteellisemmaksi, reenit monipuolisimmiksi, päivät pitenevät ja energiaa tuntuu olevan aikaista enemmän. Myös blogin olisi aika herätä talvikoomastaan henkiin. Ajattelin ryhdistäytyä. Ajattelin ryhdistäytyä useammankin asian suhteen. Mutta varon haukkaamasta liian isoa palaa ja koitan olla kuluttamatta itseäni loppuun. 

Tällä viikolla, keskiviikkona, päästiin pitkästä aikaa lähtemään kentälle. Pohja oli vielä hieman raskas, koska edellisenä päivänä kentälle oltiin tuotu uutta hiekkaa, mutta sitä ei vielä oltu ennätetty lanaamaan kunnolla. Mutta hätähousuisena ihmisenä, kentälle oli pakko päästä, vaikka pohja oli tietoisesti vähän raskas. Löysin taas lisää motivaatiota ratsastusta kohtaan, mutta samalla tajusin, että reeneistä saisi varmasti paljon enemmän irti jos suunnittelisin päivän ratsastuksen. Päätön ratsastus satunnaisine ratsastusliikkeineen ei luultavasti tuota sitä parasta lopputulosta. Sen sijaan, että ajattelen mielessäni " no tää oli ihan ok suoritus ", pitäis opetella muistamaan "se oli ok, mutta hiotaampa sitä vielä ja tehäämpä vielä useempi kerta ". Harjoitukset tarvitsevat toistoja, jotta ne voisivat onnistua mahdollisimman hyvin. 

Näin talvihorroksen jälkeen en usko että enemmän suunnitelluista ja monipuolisimmista ratsastuksista olisi haittaa. Se vois olla yks motivoiva asia, joka pitäisi samalla ratsastuksen kivana asiana niin hevosellekin, kuin ratsastajalle. 

Kentällä ratsastus oli lähinnä muistelua siitä, mitenkäs sitä kouluratsastusta nyt mentiinkään. Ratsastus painottui siihen, että sain Flinkin kuulolle ja keskittymään, samalla myös tarkoitus oli saada sitä pikku hiljaa taipumaankin. Pätkittäin F toimi tosi kivasti, mutta suurimmaksi osaksi ratsastus oli sitä "ihan ok"-menemistä. Ratsastuksessa oli selvä vivahde muutaman kuukauden kouluratsastustauosta. 

Mitä haluaisit nähdä meidän blogissa? 

ideoita tulemaan!