Flink | vuosipäivä

Tuntuu epätodelliselta ajatella, että Flink on ollut meillä jo pian vuoden. Vuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea ja niin monenlaisia tunteita surusta, ärräpäihin ja nauruun. Mutta kertaakaan en ole katunut sitä, että otin Flinkin ylläpitoon.

Kun Flink saapui meille 22.5.2014, muistan taluttaneeni hevosta ensimmäistä kertaa kotona hieman ristiriitaisten tunteiden kanssa. Tammi-maaliskuussa (2014) Flink ei vielä ollut meillä, mutta olin kuitenkin alkanut ratsastamaan Flinkillä enemmän. Tuo oli sellaista aikaa jolloin teki mieli iskeä hanskat tiskiin lopullisesti. Mistään ei tullut mitään ja löysin itseni useammin kuin kerran maankamaralta. Luottamus hevosta kohtaan valui kuin sormien välistä, ensimmäistä kertaa koko hevostaipaleeni aikana oikeasti pelkäsin tippumista ja olin myös todella turhautunut jatkuvaan tippumiseen. Lopulta päädyin tilanteeseen, jossa jokainen pienempi pukki, köyry, pystyyn hyppääminen, sivupotku tms. sai palan nousemaan kurkkuun ja halun vain pysäyttää "hullu hevonen" ja hypätä selästä alas.

Takaraivossa kummitteli pelko, mutta en silti halunnut olla luovuttaja.

Vaikka pelko kummittelikin takaraivossa, tahto jatkaa ja oppia oli sitä suurempi. Mielessä kummitteli myös se, että tiesin, että ratsastaessa voisi käydä myös huonosti. Silti löysin jostain tahtoa ja halua nousta uudestaan ja uudestaan tuon hevosen selkään. Kukaan ei koskaan pakottanut!

Kun luottamus oli karissut viimeistä pisaraa myöten pois, alkoi sen uudelleen kokoaminen pienistä asioista. En pelännyt hoitaessa, mutta selkään noustessa jännityin ja mietin kuinkakohan monta kertaa tulen tänään tippumaan. Alkuun ratsastin liinassa käynnissä ja ravissa. Kun aloin ratsastamaan Flinkillä jälleen itsenäisesti menin vain käyntiä, jonka lisäksi otin myös todella lyhyitä ravipätkiä.  Jopa se kun Flink lähti "hypähtäen" reippaaseen raviin  sai mun kropan valmistautumaan tippumiseen sekä sai mut hidastamaan vauhdin käyntiin mahdollisimman nopeasti. Jos Flink jäi kyttäämään jotakin, annoin anteeksi ja istuin selässä aivan hiljaa, enkä tehnyt mitään, koska en halunnut Flinkin tekevän mitään tyhmää. Kun viimein uskalsin pyytää sitä jälleen liikkumaan niin vain kerran se kokeili, että onko pakko. Aivan kun olisi koittanut pelotella mua.

Pikkuhiljaa lisäsin ravipätkien pituuksia ja pukit yms jäivät vähemmälle. Ensimmäisellä laukkakerralla luottamuksen karisemisen jälkeen S laittoi muistaakseni pyynnöstä Flinkille piuhat. Menin ilman liinaa ja Flink toimi ihan hyvin käynnissä ja ravissa. Aluksi laukassa se toimi hyvin, mutta lopulta alkoi kuitenkin riehumaan ja halusin vain tulla selästä alas. Tulin alas ja S juoksutti Flinkkiä muutaman kierroksen liinassa, jonka jälkeen hyppäsin uudestaan selkään ja muutaman raviympyrän jälkeen otin laukkaa liinassa. Pieniä pään heilutteluja lukuunottamatta laukka sujui ihan hyvin.

Kevät jatkui luottamusta kasvatellen ja startattiin kolmissa kisoissa, joissa pärjättiin vaihtelevalla menestyksellä. Vaikka täydellistä luottamusta meille ei kevään aikana ollut vielä kasvanut, halusin Flinkin meille ylläpitoon ja halusin oppia tuntemaan sen paremmin ja kasvattaa meidän välistä luottamusta.

Alun perin Flinkin tuli olla meillä vain n. 3kk, mutta tässä sitä ollaan vielä vuodenkin jälkeen yhdessä, molemmat yhtenä kappaleena.

Videosta haluan sanoa sen verran, että videon tekstit on tarkoin mietittu ja materiaali on menneeltä vuodelta. Lisäksi Vegas teki muutamat omat välähdykset tuonne väliin, mutta koneen vedellessä muutenkin viimeisiään, en jaksanut enää muokata uudestaan videota, jonka kanssa on muutenkin ollut lieviä ongelmia.

Hevosmessuista on tulossa postausta, kunhan ennätän vain saada sen valmiiksi!

Jätäthän kommentin ja kerrot mielipiteesi tästä postauksesta, kiitos!

Ennen ja nyt

Tutustuin Flinkkiin kunnolla 2009(?) vuoden lopulla ja sen jälkeen näin Flinkkiä sillon tällöin. Reilu vuoden verran kuljin junalla satunnaisesti Flinkin kotitallilla vuokrailemassa muita hevosia ja auttelemassa Saijaa. Ensimmäisestä ratsastuskerrasta en muista mitään, enkä tarkalleen muista koska ensimmäisen kerran Flinkin selkään oon kiivennyt, mutta pitkän aikaan kävin vaan hoitelemassa. Koskaan ei tullut sellaista pakottavaa tarvetta päästä Flinkin selkään, olin tyytyväinen kun sain katsoa kentän laidalta kun S ratsasti ja elätellä toivoa siitä että saattaisin saada jonkinlaisen pukituskuvan tai muuten hienon kuvan sen ratsastuksen aikana.

Jatkoin satunnaista käymistä Flinkin luona sekä muiden hevosten vuokrailua (siihen aikaan taisin kyllä vuokrailla pääasiassa risteytysponia Kekeä). Välillä hoitelin S:n hevosia kun hän oli itse reissussa ja sitten joskus eräänä päivänä kiipesin selkään.

Keväällä 2011 aloin miettiä ylläpitohevosen ottoa, mutta nuoren iän ja ei-hevosihmis vanhempien takia ylläpitohevosta oli erittäin vaikea löytää. Kerran kuitenkin tallilla ollessa, tuli ylläpitohevonen puheeksi ja pian S olikin jo tarjonnut mulle Flinkkiä ja Eikkaa ylläpitoon. Molemmat hevosista saapuivat meille toukokuussa 2011 ja muuttivat 3kk päästä S:n mukana Tampereelle. Pitkästä välimatkasta huolimatta kävin aika usein katsomassa tätä kolmikkoa, joka lopulta lisääntyi yhdellä Oliverin synnyttyä.

Tampereella ollessaan hepat vaihtoivat tallia ja Flink oli ylläpidossa reilu vuoden ajan. Flinkin ollessa toisella tytöllä ylläpidossa se oli muuttunut paljon. Muutoksen huomasin etenkin silloin kun Flink muutti 2013 vuoden lopussa kotipaikkakunnalleni ja mulla oli mahdollisuus päästä katsomaan sitä useammin. Sillon opiskelin yläasteen sijasta lukiossa ja kävin vielä ratsastustunneilla, joten aika mitä vietin Flinkin seurassa oli aika lyhyt siihen nähden kuinka paljon se olisi voinut olla. Ratsastus tuntui olevan yhtä kokeilua; pukittelua, pystyynhyppimistä ja sen sellaista. Tippumis saldo oli tällöin suuri. Monesti lähdin pala kurkussa tallilta ja luottamus tätä hevosta kohtaan horjui rajusti.

                 Mihin "oikea" Flink oli kadonnut? 

Pikku hiljaa pienillä edistysaskelilla alettiin rakentamaan luottamusta takaisin. Aluksi ratsastin vain käynnissä ja kokeilin pieniä pätkiä ravissa. Ajatus laukasta hirvitti, en luottanut siihen että pysyisin selässä jos Flink tekisi jotain typerää. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ja pian uskalsin käynnin ja ravin lisäksi ottaa laukkaa. Ja aika yllättäen löysin itseni pian Flinkin ja mun ensimmäisistä estekisoista, tuloksena puhdas rata ( sijoituksesta ei ole muistikuvaa ). Jälkeenpäin olen kuullut muutamia kommentteja siitä miten olen uskaltanut ratsastaa saatika kisata Flinkillä. 

Flink on ensimmäinen hevonen, jolla ratsastaminen on jossain vaiheessa hirvittänyt.

Kaikesta huolimatta halusin ottaa Flinkin meille kesäksi ylläpitoon. Ja en kadu sitä. Flinkin tullessa meille ratsastus onnistui toisena päivänä tosi hyvin, mutta seuraavana päivänä mietin minkälaisen hevosen oon ittelleni ottanu ylläpitoon ja usein löysinkin itseni maankamaralta. Vuosi takaperin meidän meno oli enemmänkin hammasten kiristelyltä kuin työn teosta nauttimista, kummankin osalta. Nykyään molemmat nauttii siitä mitä tehdään ja se kyllä näkyy ulospäinkin. Toki epäonnistumisia ja huonoja päiviä tulee edelleenkin, mutta olen oppinut suhtautumaan niihin paremmin ja ovat nekin kuitenkin vähentyneet.

Olen oppinut myös lukemaan tätä hevosta enemmän sekä kehittynyt sen ansiosta ratsastajana. 

Kuvia postaukseen tuli aika reilusti, mutta mitä mieltä olet postauksesta kokonaisuutena? 

Haluaisitko nähdä meidän kehityksen videolla? 

Ernest Sower 2010-2013 | muutamia kauniita sanoja

Eikka ei siis enää ole kaverin omistuksessa, syytä en valitettavasti aio kertoa. Olin Eikan kanssa tekemisissä alkuajoista aina loppuun asti välillä tiiviimmin ja välillä vähän harvemmin, mutta silloin kun sen kanssa touhusin jotain nii se tuntui kuin Eikka olisi ollut oma. Sama tunne tulee Flinkin kanssa touhutessa, vaikka sen kanssa se ehkä on vielä voimakkaampi.
 

 

Noin kolme vuotta tunsin tämän mielettömän hienon orin ja niihin vuosiin mahtuu ilon hetkiä, naurua, ärsyyntyneisyyttä, surua ja kyyneleitä; kaikki kuitenkin sellaisia muistoja, joita en halua enkä aio hävittää. Nyt vasta muutama viikko sitten ja tänään kuvia ja videoita selaillessa tajusin kunnolla, että tässä on taas yksi hevonen joka on opettanut mulle aivan mielettömästi koulupuolella ja perusasioissa sekä myös ihan kaikessa muussa hevosen hoitoon liittyvissä asioissa.

 

Kesällä 2011 molemmat hepat, sekä Flink että Eikka oli mulla kotona ylläpidossa. Olin miettinyt jo pidemmän aikaa ylläpitohevosta, mutta vanhemmat ei oikein innostunut siitä, että ottaisin jonkun vieraan hevosen ylläpitoon. Heppojen omistajan, Saijan kanssa tuli puheeksi ylläpito ja tuumasi että antaisi hevoset heti ylläpitoon, jos meillä olis ollut paikka ja aikaa niille. Lähdettiin viemään asiaa eteenpäin ja 7.5.2011 Eikka saapui meille, Flink tuli viikkoa myöhemmin 14.5.2011. Muistan kuinka iloinen olin ja miten uskomattomalta tuntui, kun omassa pihassa seisoi kaksi hevosta. Samana kesänä Eikka astu Flinkin ja keväällä 2012 syntyi hassu varsa, Oliver

Mutta nyt, uskon että tulen näkemään Eikkaa vielä, en tiedä koska mutta sen näkee myöhemmin. Tein jo muutama viikko sitten Eikasta muistovideon ja tänään kokosin kolmen vuoden ajalta ratsastuspätkiä, tosin 2012 vuodelta en löytänyt yhtään ratsastuspätkää, koska Eikka oli silloin kesän ylläpidossa ja syksyisin/keväisin en kerinyt koulun takia käymään Saijan luona oikeastaan paljo mitään. Tarkoitus oli tehdä video vain omaksi iloksi, mutta sitten rupesin miettimään tarkemmin, Eikka tulee aina pysymään mulle yhtenä tärkeänä hevosena ja tuun aina välittämään ja muistamaan sen. Vaikka tieto siitä, että Eikka lähtee sai minut itkemään osasin ottaa ilon irti viimeisistä yhteisistä hetkistä ja tiedän ettei tarvitse murehtia, Eikka on hyvissä käsissä.
 

miten tästä eteenpäin?

 

Hevosten lähdöstä on kulunut pian kuukausi.
 

Aikaa on nyt paljon enemmän ja välillä sitä tuntuu olevan liikaakin. Vaikka koulu viekin paljon aikaa, välillä toivon että hevoset olisivat vielä meillä. Olen muutaman viikon viettänyt hevosetonta aikaa ja nauttinut kavereiden seurasta, pelkästä oleilusta, myöhään nukkumisesta yms. Kahden viikon tauon jälkeen ratsastin ensimmäistä kertaa Tampereella. Olo oli vähän kummallinen kun pääsin Flinkin tynnyrimalliseen selkään.

 

 

 

Ratsastus ei muutu satunnaiseksi, vaan jatkan tunneilla tulevalla viikolla.

 

Olen iloinen kun pystyin näin keskenkaiken jatkamaan tunteja. Minulla on motivaatiota oppia uutta !

Mielenkiintoista nähdä pääsenkö jatkamaan tunteja saman ratsastuksenopettajan tunneilla, joilla olen reilu kolme vuotta käynyt ( toki eri ryhmän kanssa) vai pääsenkö uuden opettajan opetettavaksi, joka omalla tavallaan olisi hyvä asia. Eri opettajat kiinnittävät huomiota eri asioihin. Minulle ei ole väliä kenen opetuksessa olen. Kaikkien opetustyylissä ja opettajissa on hyviä sekä huonoja puolia !

 

 

 

Tänä syksynä/talvena olisi tarkotus käydä muutamissa valmennuksissakin ! Tallin kisoihin aion osallistua mahdollisuuksien mukaan ja saatan mahdollisesti päästä kisaamaan myös Flinkillä, mutta se jää nähtäväksi.

 

Mutta pääasia on saada jatkaa ratsastusta ja kehittyä ratsastajana !

 

 

2009 >

tein videon ratsastustaipaleestani; tiedän omat virheet ja sen takia käynkin tunneilla ja pyrin korjaamaan ne. Varsinkin esteitä hypätessä istunta on aivan hirvee, tavotteena oliskin parantaa sitä tän vuoden aikana sitä ! ja oppia pitämää se jalka paikallaa aina, kun välillä pohkeita antaessa se valahtaa huomattavan paljon taaksepäin niikun muutamista clipeistä voi huomata.
ei riittänyt hermot ladata hd laatuna eikä kokonäytöllä, joten kestäkää..


... ehkä mä eikkaakin opin joku päivä ratsastamaan ( useemmassa clipissä mm. viimesessä ).