WALES | elämäni parhaimpiin kokemuksiin lukeutuva matka.

Kotiuduin Walesista n. kuukausi sitten. Olo on vieläkin epätodellinen, en voi ymmärtää että lähdin - olin siellä - tulin pois. Koko reissu ja siihen kuuluvat muistot tuntuvat siltä kuin ne olisivat unta.

Reissu oli kokonaisuudessaan mahtava, vaikka se poikkesi maisemaa lukuunottamatta kaikista mielikuvista mitä olin ennättänyt luoda ennen reissua. Sain paljon uusia kansainvälisiä ystäviä, joiden kanssa pyrin pitämään yhteyttä, hienoja kokemuksia ja muistoja. Lisäksi onnistunut reissu kasvatti roimasti itsetuntoa ja teki musta taas astetta itsevarmemman. Reissu aiheutti myös lievää panikointia; koska en ollut aikaisemmin lentänyt ilman vanhempiani. Jälkeenpäin, kuulin, että myös kotona oltiin jännitetty lentomatkaa. Tämä ei toisaalta tullut yllätyksenä sillä äiti laittoi aina koneen vaihdon yhteydessä viestiä " onko kaikki OK? Löytykö oikee kone? " tms. Kaikki sujui kuitenkin ilman suurempaa säätöä ja nyt voisin hypätä vaikka heti uudestaan koneeseen, jos joku sponsoroisi vain lippuni. Yllättävää on, että vaikka Walesin reissusta ei ole vielä edes pitkä aika, minulla on jo seuraava ulkomaanmatka tiedossa, toki vasta keväällä 2016.

Hyvien muistojen takana ovat suurimmaksi osaksi, mielettömän ihanat isäntäperheet, nuorisovaihto-ohjaajat (/ leaderit?) sekä muut vaihto-oppilaat. Tietysti haluan kiittää myös erityisesti vanhempiani sekä Suomen 4H-liittoa, jotka tekivät tästä matkasta mahdollisen.

Vaihto-oppilas matka on jotain sellaista mitä ihmisen tulee kokea itse. Olen varma; jos minulle tulee toinen mahdollisuus lähteä vaihto-oppilaaksi, työssäoppimaan tms. ulkomaille, en epäile lähtöä hetkeäkään. Yläasteella Englannin kielen numeroni keikkuivat 6 tienoilla, nyt lukioon siirtymisen myötä joudun tosissaan taistelemaan itseni kursseista sekä luultavasti myös YO-kirjoituksista läpi. Tästä huolimatta, toteutin unelmani ja lähdin kokeilemaan siipiäni. Ja huomasin, että siipenihän kannattavat minua. Eli vaikka en ymmärtänytkään kaikkea mitä minulle kerrottiin tai en löytänyt kaikkia tarvittavia sanoja selittääkseni jotain asiaa, pärjäsin silti. Tulin ymmärretyksi, sain sanottua haluamani asiat sekä sain aikaan keskustelua, sain jopa kehuja hyvästä englanninkielestä.

Tälläinen kehu yllätti täysin.

En voi lopettaa matkani hehkuttamista ja haluan, että jokainen jolla on joskus mahdollisuus lähteä tai/ja jokainen jolla on vaihtomatka, työssäoppiminen tms unelmana; tarttuvat niihin ja lähtevät kokeilemaan. On elettävä unelmaansa, silloin kun se on mahdollista! En siis voi kuin suositella,

 jokaiselle vaihto-oppilas matkaa. Suomalaisten englanninkieli on niin hyvä, että myös huonommallakin kielellä pärjää varsinkin kun tekstiin lisää hieman elekieltä. Etenkin huonommalla englanninkielellä pärjää maissa, joissa ihmiset puhuvat äidin kielenään englantia.

Suosittelen kokeilemaan siipiään! Tälläiset matkat ovat mieltä avartavia kokemuksia. 

ESTEVALMENNUS | VALMENNUKSEN MAKUA

Viime viikon keskiviikkona lähdin koulusta 20min aikaisemmin, koska tarkoitus oli olla kentällä valmiina valmennukseen klo: 16:15. Olin kotona 15:35, jonka jälkeen kiskasin valmiiksi etsityt ratsastuskamat päälle ja kiiressä nappasin banaanin mukaan ennekö ampasin talliin.

 Niinkuin olin vähän epäillytkin, niin Flink oli nauttinut sateisen yön aiheuttamista mutakoista oikein urakalla. Tässä vaiheessa olin iloinen, että olin päättänyt lähteä koulusta hieman aikaisemmin.

 16:00 pääsin lähtemään ja kentällä sain huomata, ettei meillä oikeasti olisi ollut niin kiire kun ajattelin. Saavuin tallille niin muut olivat laittamassa vasta hevosia, eikä valmentajaa vielä näkynyt. Kävelytin Flinkkiä maastakäsin siihen asti kunnes valmentaja ja muut tulivat kentälle. 

Valmentaja oli tuttu ja ollaan F:n kanssa oltu aikaisemminkin kyseisen valmentajan valvovan silmän alla. Tämä oli ensimmäinen valmennus missä Flink oli alusta asti tosi rennon tuntuinen. Tutulla kentällä ja hevoskavereilla on iso merkitys.

Jälleen hyppytauko oli venynyt liian pitkäksi. Hevonen oli skarppina, mutta kuski haahuili omiaan. Eka hyppy tuli vähän yllättäen ja toisessa sekä muutamassa muussa hypyssä en malttanut odottaa ja  puskin hevosen esteelle. Tästä syystä löysin itseni kerran kiikkumasta Fn kaulalla ja sain valmeltajalta kommenttia:

                " Hyvin tasapainoteltu "

Tehtävänä oli tehdä c päädyn kulmaan voltti joka meni esteen edestä ja toisella kerralla suunnatakin voltin sijaan esteelle. Alkukankeuksien jälkeen uskalsin taivuttaa rohkeammin ja F taipui mukisematta. Laukassa jätettiin voltti pois, mutta kaarteessa piti muutaman kerran köyrästä. 

Niinkuin aina myös tällä kertaa ratsastettavuus parani loppua kohden ja valmennuksesta joi hyvä maku. Loppuun tultiin 7-8 esteen rataa (90cm). Ekan kierroksen sävellyksistä ja puskemisista otin opikseni ja viimeinen kierros meni ensimmäistä huomattavasti paremmin, vaikka loppua kohden F väsyikin ja nappasi muutamat puomit mukaan. Pudotuksista huolimatta jätetiin siihen, olihan neiti ollut muuten hyvä!

 Yllättävistä esteiden kyttäilystä huolimatta, yhtäkään kielto ei tullut. Kiitos kuvista Miljalle!

MILJOONA HEVONEN 2015 | lauantai

Poistin edellisen postauksen. Julkaisemisen jälkeen postaus pyöri paljon mielessä ja tauko ratkaisukaan ei tuntunut oikealta. Itseäni vartenhan pääasiassa blogia kirjoitan, vaikka valehtelematta kommentit ja lukijatkin ovat minulle tärkeitä ja piristävät päivää. En jaksa valitella jokaisen postauksen alussa hiljaisuutta ja sitä kuinka epäaktiivinen bloggaaja olen, mutten halua pitää virallisia taukoja tms. Joten päätin, että...

... päivittelen blogia silloin kun on asiaa.

Viime viikolla käytiin Flinkin kanssa este valmennuksessa, josta kirjoitan myöhemmin. Eilinen ja tämä päivä on kulunut valokuvauksen ja kuvanmuokkauksen parissa, koska vietin lauantai päivän Tuurissa. Oli hauska kuvata isompia kisoja, kun radalla näkyi moneen otteeseen tuttujakin naamoja! Etenkin tuttuja ihmisiä on ilo kuvata kisoissa, kun tietää, että kuvat päätyvät loppujen lopuksi oikeiden ihmisten silmien eteen. Viihdyn kisoissa ja näissäkin kisoissa näin ihmisiä joita en ole hetkeen nähnyt, oli mukava vaihtaa muutama sana heidän kanssaan. Jos koulujuttuja ei olisi jo nyt kertynyt näin isoa kasaa, yo-kirjoitusten ohella olisin varmasti viettänyt tämänkin päivän kisoissa. Harmittaa kun koulun takia, en perjantaina päässyt katsomaan kisoja kun silloin radalla näkyi useampikin tuttu!

Liitin postaukseen omasta mielestäni onnistuneimmat kuvat, loput kuvat näet niin halutessasi täältä!

EI KULTTUURISHOKKIA | JÄLLEEN KOTONA

Tämä viikko on sisältänyt paljon tekemistä: on grillattu,  uitu, käyty turvehoidossa, särkänniemessä sekä flowparkissa. Viikon aikana ollaan syöty kahdesti ravintolassa ja kotona nautittiin runsas itävaltalainen ruoka. Iltaisin ollaan myös jaksettu laulaa singstaria ja pelattu korttia. 

Tämä viikko on kulunut isäntäperheenä olemisena. 

Kun kotiuduin Walesista oli meille edellisenä päivänä tullut vaihto-oppilas Itävallasta. Oli mukava huomata, että vaikka olinkin kotiutunut englanti ei ollut kadonnut mihinkään. Sain jatkaa kielen puhumista ja sain huomata ettei viime kesään verrattuna, tänä kesänä tullut totaalista jäätymistä vaihto-oppilaan ja englannin kanssa. Kotiin tulo ei siis aiheuttanut minkäänlaista kulttuurishokkia.

Viime viikon aikana, tuli vietettyä vaihto-oppilaan lisäksi aikaa myös kahden siskon kanssa ja täytyy myöntää, että oli pitkästä aikaa kiva tehdä pidemmällä kaavalla niidenkin kanssa jotain. Tehdään turhan harvoin yhdessä mitään tälläistä. Koulut alkaa ja pikku hiljaa elämä kotonakin alkaa hiljenemaan, kun siskot muuttaa takaisin omaan kämppään ja jään porukoiden kanssa yksin kotiin.

Halusin tai en koulu ja abiturientti vuosi alkaa häämöttää jo turhan lähellä. Koulun alku tarkoittaa myös sitä, että ensimmäiset kirjoitukset ovat on pelottavan lähellä, enkä ole lähellekkään valmis ! Terveystiedon kirjat on pysynyt lähes tulkoonn poissa silmistä koko kesän, vaikka niiden kohtalo olisi pitänyt olla ihan päin vastainen.

Tästä päivästä yritin epätoivoisesti kuvata videopostausta, mutta se jäi lyhyeen. Aamun kuvasin, mutta kun kiire pukkasi päälle unohtui videoiden ottaminen. Kerhon pidon jälkeen, polkaisin Lehtimäelle (35km) ja käytiin Vilman kanssa nappailemassa rippikuvia. Oli mukava vierailla myös pitkästä aikaa opistolla. Hevoskatras sekä tilat olivat muuttuneet, mutta ilmapiiri ja ihmiset olivat samoja vanhoja. Se toi hymyn huulille.

Lisää rippikuvia voit katsoa täältä ->