Kotiuduin Walesista n. kuukausi sitten. Olo on vieläkin epätodellinen, en voi ymmärtää että lähdin - olin siellä - tulin pois. Koko reissu ja siihen kuuluvat muistot tuntuvat siltä kuin ne olisivat unta.
Reissu oli kokonaisuudessaan mahtava, vaikka se poikkesi maisemaa lukuunottamatta kaikista mielikuvista mitä olin ennättänyt luoda ennen reissua. Sain paljon uusia kansainvälisiä ystäviä, joiden kanssa pyrin pitämään yhteyttä, hienoja kokemuksia ja muistoja. Lisäksi onnistunut reissu kasvatti roimasti itsetuntoa ja teki musta taas astetta itsevarmemman. Reissu aiheutti myös lievää panikointia; koska en ollut aikaisemmin lentänyt ilman vanhempiani. Jälkeenpäin, kuulin, että myös kotona oltiin jännitetty lentomatkaa. Tämä ei toisaalta tullut yllätyksenä sillä äiti laittoi aina koneen vaihdon yhteydessä viestiä " onko kaikki OK? Löytykö oikee kone? " tms. Kaikki sujui kuitenkin ilman suurempaa säätöä ja nyt voisin hypätä vaikka heti uudestaan koneeseen, jos joku sponsoroisi vain lippuni. Yllättävää on, että vaikka Walesin reissusta ei ole vielä edes pitkä aika, minulla on jo seuraava ulkomaanmatka tiedossa, toki vasta keväällä 2016.
Hyvien muistojen takana ovat suurimmaksi osaksi, mielettömän ihanat isäntäperheet, nuorisovaihto-ohjaajat (/ leaderit?) sekä muut vaihto-oppilaat. Tietysti haluan kiittää myös erityisesti vanhempiani sekä Suomen 4H-liittoa, jotka tekivät tästä matkasta mahdollisen.
Vaihto-oppilas matka on jotain sellaista mitä ihmisen tulee kokea itse. Olen varma; jos minulle tulee toinen mahdollisuus lähteä vaihto-oppilaaksi, työssäoppimaan tms. ulkomaille, en epäile lähtöä hetkeäkään. Yläasteella Englannin kielen numeroni keikkuivat 6 tienoilla, nyt lukioon siirtymisen myötä joudun tosissaan taistelemaan itseni kursseista sekä luultavasti myös YO-kirjoituksista läpi. Tästä huolimatta, toteutin unelmani ja lähdin kokeilemaan siipiäni. Ja huomasin, että siipenihän kannattavat minua. Eli vaikka en ymmärtänytkään kaikkea mitä minulle kerrottiin tai en löytänyt kaikkia tarvittavia sanoja selittääkseni jotain asiaa, pärjäsin silti. Tulin ymmärretyksi, sain sanottua haluamani asiat sekä sain aikaan keskustelua, sain jopa kehuja hyvästä englanninkielestä.
Tälläinen kehu yllätti täysin.
En voi lopettaa matkani hehkuttamista ja haluan, että jokainen jolla on joskus mahdollisuus lähteä tai/ja jokainen jolla on vaihtomatka, työssäoppiminen tms unelmana; tarttuvat niihin ja lähtevät kokeilemaan. On elettävä unelmaansa, silloin kun se on mahdollista! En siis voi kuin suositella,
jokaiselle vaihto-oppilas matkaa. Suomalaisten englanninkieli on niin hyvä, että myös huonommallakin kielellä pärjää varsinkin kun tekstiin lisää hieman elekieltä. Etenkin huonommalla englanninkielellä pärjää maissa, joissa ihmiset puhuvat äidin kielenään englantia.
Mulla oli englannin kielen suhteen menneisyydessäni ihan sama tilanne kuin sulla! Vielä yläasteellakin jos satuin kasin saamaan kokeesta, en tiennyt kumpi oli yllättyneempä - minä vai opettaja. Lukiossa nostin numeroni skaalaan 8-9 oikeastaan mahtavan opettajani ansiosta, joka pystyi jollain maagisella tavalla kasvattamaan oppilaiden itseluottamusta ja kannustamaan englannin kieleen panostamiseen. Upein hetki kuitenkin oli, kun englannin prelistä saadun B'n jälkeen kirjoitin sitten varsinaisessa tulikokeessa Eximian, joka ei montaa pistettä jäänyt Laudaturista. Upea hetki niin minulle kuin opettajallekin. Itse uskon, että suunnitelmani jättää Suomi ja lähteä Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan motivoivat niin tietoisesti kuin sitten tiedostamattakin niin paljon, että pistin ihan mahdottoman tsempin päälle - aloin käyttämään kieltä muutenkin kuin vain ylioppilaskirjoituksiin päntätessä.
VastaaPoistaOn oikeastaan aika surullista, miten paljon meille Suomen koulutusinstituutiot painottavat vain kieliopin merkitystä. Mä olen täällä saannut niin paljon kommenttia siitä, kuinka "posh" olen, kun puhun näiden mielestä kovin hienostellen. Sitten taas toisaalta se kommunikointi, sanasto ja jossain määrin myös pronounciation jäävät aivan liian vähälle huomiolle. En sano, etteikö kielioppi olisi tärkeää - etenkin yliopistossa ja akateemista tekstiä tuottaessa on ihan järjetön etu, että pystyy kirjoittamaan tyylipuhtaasti - mutta toisaalta se ei kauheasti lämmitä, jos ei uskalla muuten suutaan avata.
Oot niin oikeassa myös tuosta, että suomalaisilla on oikeasti hyvä kielitaito. Vaikka osalla onkin vahva suomiaksentti, kieli on ymmärrettävää ja sanasto usein myös sitä luokkaa, että moni kalpenee sen rinnalla. Ja on itse hienoa huomata, kuinka oma kielitaito kehittyy päivä päivältä. Mulla esimerkiksi oli siis hyvinkin vahva englanti ennen Skotlantiin tuloa, osaksi sen takia että olin jo puoli vuotta englannin kielellä opiskellut ja lukiossa tsempannut, mutta täällä mulle tästä kielestä on tullut niin vahva, että moni luulee sitä mun native kieleksi (tai vaihtoehtoisesti olen tanskalainen tai hollantilainen. :D) Ajattelen nykyään myös oikeastaan kaiken englanniksi, mikä on välillä vähän pysäyttävääkin huomata.
Ihana lukea sun kokemuksista Walesissa, pakko itsekin kyllä suunnata sinne heti kun sopiva väli tulee! Oletko ajatellut muuten hakeutua tänne tai jonnekin muualle ulkomaille töihin/opiskelemaan tulevaisuudessa?
Kiitos huikeesta kommentistas ja mukava kuulla että tykkäsit lukee walesin kokemuksia! "Fakta osio" oli täysin totta. Suomalaisissa kouluissa on niin korkea taso englannin kielen suhteen, että tosi moni luulee olevansa älyttömän surkea tämän kielen kanssa, mutta todellisuudessa kun sen kielen kanssa pärjää ulkomailla! Vaikka aluks olinkin vähän epävarma, niin nyt oon sata varma että tuun ymmärretyks ulkomailla jos niin haluan.
PoistaTulevaisuus on auki, mutta uskoisin että lähden ainakin työssäoppimaan ulkomaille ja olen pitkään miettinyt, että haluaisin myös työskennellä ulkomailla. Tuskin koskaan tulen opiskelemaan ulkomailla, mutta töihin tuleminen ei ole niin epätodennäköistä. Jos muutan ulkomaille, en tiedä onko Wales se paikka minne menen vai menenkö sinne minne "tuuli vie" sen näen sitten :)
Kun olin Walesissa olin välillä hollantilainen, tanskalainen, sveitsiläinen tai ruotsalainen, mutten koskaan suomalainen. Ja jo tuon kahden viikon aikana aloin ajattelemaan kaikkea englanniksi.
Ja suosittelen ehdottomasti Walesissa poikkeamista! Ehkä itse eksyn joskus Skotlantiin :)
PoistaOli varmasti uskomattoman mielenkiintoinen ja mahtava reissu! Ehkä sitä vielä itsekin joskus uskaltaa... Joskus :D
VastaaPoistahttp://perfect-pony.blogspot.fi/
Jos mielenkiintoo löytyy tarpeeks niin kyllä se uskalluskin jostain tulee, viimeistään siinä vaiheessa kun löytää itsensä lentokentältä :)
Poista