Ennen ja nyt

Tutustuin Flinkkiin kunnolla 2009(?) vuoden lopulla ja sen jälkeen näin Flinkkiä sillon tällöin. Reilu vuoden verran kuljin junalla satunnaisesti Flinkin kotitallilla vuokrailemassa muita hevosia ja auttelemassa Saijaa. Ensimmäisestä ratsastuskerrasta en muista mitään, enkä tarkalleen muista koska ensimmäisen kerran Flinkin selkään oon kiivennyt, mutta pitkän aikaan kävin vaan hoitelemassa. Koskaan ei tullut sellaista pakottavaa tarvetta päästä Flinkin selkään, olin tyytyväinen kun sain katsoa kentän laidalta kun S ratsasti ja elätellä toivoa siitä että saattaisin saada jonkinlaisen pukituskuvan tai muuten hienon kuvan sen ratsastuksen aikana.

Jatkoin satunnaista käymistä Flinkin luona sekä muiden hevosten vuokrailua (siihen aikaan taisin kyllä vuokrailla pääasiassa risteytysponia Kekeä). Välillä hoitelin S:n hevosia kun hän oli itse reissussa ja sitten joskus eräänä päivänä kiipesin selkään.

Keväällä 2011 aloin miettiä ylläpitohevosen ottoa, mutta nuoren iän ja ei-hevosihmis vanhempien takia ylläpitohevosta oli erittäin vaikea löytää. Kerran kuitenkin tallilla ollessa, tuli ylläpitohevonen puheeksi ja pian S olikin jo tarjonnut mulle Flinkkiä ja Eikkaa ylläpitoon. Molemmat hevosista saapuivat meille toukokuussa 2011 ja muuttivat 3kk päästä S:n mukana Tampereelle. Pitkästä välimatkasta huolimatta kävin aika usein katsomassa tätä kolmikkoa, joka lopulta lisääntyi yhdellä Oliverin synnyttyä.

Tampereella ollessaan hepat vaihtoivat tallia ja Flink oli ylläpidossa reilu vuoden ajan. Flinkin ollessa toisella tytöllä ylläpidossa se oli muuttunut paljon. Muutoksen huomasin etenkin silloin kun Flink muutti 2013 vuoden lopussa kotipaikkakunnalleni ja mulla oli mahdollisuus päästä katsomaan sitä useammin. Sillon opiskelin yläasteen sijasta lukiossa ja kävin vielä ratsastustunneilla, joten aika mitä vietin Flinkin seurassa oli aika lyhyt siihen nähden kuinka paljon se olisi voinut olla. Ratsastus tuntui olevan yhtä kokeilua; pukittelua, pystyynhyppimistä ja sen sellaista. Tippumis saldo oli tällöin suuri. Monesti lähdin pala kurkussa tallilta ja luottamus tätä hevosta kohtaan horjui rajusti.

                 Mihin "oikea" Flink oli kadonnut? 

Pikku hiljaa pienillä edistysaskelilla alettiin rakentamaan luottamusta takaisin. Aluksi ratsastin vain käynnissä ja kokeilin pieniä pätkiä ravissa. Ajatus laukasta hirvitti, en luottanut siihen että pysyisin selässä jos Flink tekisi jotain typerää. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ja pian uskalsin käynnin ja ravin lisäksi ottaa laukkaa. Ja aika yllättäen löysin itseni pian Flinkin ja mun ensimmäisistä estekisoista, tuloksena puhdas rata ( sijoituksesta ei ole muistikuvaa ). Jälkeenpäin olen kuullut muutamia kommentteja siitä miten olen uskaltanut ratsastaa saatika kisata Flinkillä. 

Flink on ensimmäinen hevonen, jolla ratsastaminen on jossain vaiheessa hirvittänyt.

Kaikesta huolimatta halusin ottaa Flinkin meille kesäksi ylläpitoon. Ja en kadu sitä. Flinkin tullessa meille ratsastus onnistui toisena päivänä tosi hyvin, mutta seuraavana päivänä mietin minkälaisen hevosen oon ittelleni ottanu ylläpitoon ja usein löysinkin itseni maankamaralta. Vuosi takaperin meidän meno oli enemmänkin hammasten kiristelyltä kuin työn teosta nauttimista, kummankin osalta. Nykyään molemmat nauttii siitä mitä tehdään ja se kyllä näkyy ulospäinkin. Toki epäonnistumisia ja huonoja päiviä tulee edelleenkin, mutta olen oppinut suhtautumaan niihin paremmin ja ovat nekin kuitenkin vähentyneet.

Olen oppinut myös lukemaan tätä hevosta enemmän sekä kehittynyt sen ansiosta ratsastajana. 

Kuvia postaukseen tuli aika reilusti, mutta mitä mieltä olet postauksesta kokonaisuutena? 

Haluaisitko nähdä meidän kehityksen videolla? 

Kimalteleva hanki

Kaunis kirkas pakkaspäivä; pitkään aikaan en ole ollut toimettomana tälläisinä päivinä joten nyt viimein sain tartuttua kameraan ja lähdettyä ottamaan Flinkistä kuvia kauniissa lumisessa maisemassa. Tarkoitus oli ottaa samantapaisia kuvia kuin ylhäällä, mutta nämä kuvat jäivät ainoiksi rauhallisemmiksi kuviksi. Näiden kuvien jälkeen Flink aloitti lumirallin ja rallitti menemään. Lumi vain pölisi ja auringonsäteet saivat sen kimaltelemaan kauniisti.

Flink on ollut ylläpidossa meillä reilu 7kk, mutten ole aikaisemmin saanut omasta mielestäni ikuistettua siitä näin kivoja kuvia. Ehkä vihdoin Flinkkikin rupee ymmärtämään kivojen kuvien päälle, tai ainakin niin saa toivoa !

Nousiko kuvista joku ehdottomaksi ykköseksi? 

Liikunta on painottunut maastoiluun ja välillä ollaan muisteltu jotain kouluratsastusliikkeitäkin maastossa mennessä, mutta pääasiassa ollaan otettu rennosti. Vanhaintanssit, himos ja kaikenmaailman tapahtumat lähestyvät kovaa vauhtia ja olen päättänyt vasta tämän jakson jälkeen alkaa palailemaan kunnolla koulu/esteratsastuksen pariin, ellei nyt mitään ihmeempiä tapahdu. Pidempi maastoilujakso, ei tee kummallekkaa pahaa. Motivaatio pidemmän maastoilujakson jälkeen on todennäköisesti suurempi, kuin mitä meillä on vielä ollut. Tai ainakin toivon niin. 

Mitä mieltä olet uudesta ulkoasusta? 

Uudenvuoden hiihtoratsastusta

Joulu, vuodenvaihdos ja nyt uusi vuosi avoinna uusille kokemuksille, muistoille, tuttavuuksille ja kaikelle mahdolliselle. 

Itse vietin uuden vuoden pienellä kaveriporukalla mökillä. Sitä ennen kaverit tulivat meille ja kokeiltiin pulkka-ja hiihtoratsastusta. Edellisyön pulssakelin takia, hyvät hiihtispohjat olivat vähissä, hiekan pilkottaessa auratun tien pohjalla. Pienipätkä läheisestä hiekkatiestä oli kuitenkin sen verran lumenpeitossa että pulkkaratsastus onnistui. 

Ennen meille tuloa Flinkillä on tietääkseni menty kerran pulkkaratsastusta, kentällä. Meillä ollessaan Flink oli uudenvuoden-pulkista kerran vetäny suksia, mutta hiihtäjä pulan takia se hiihtiskerta jäi vain lyhyeksi kokeiluksi, mutta silti onnistui hyvin. Hetan avustuksella laitetiin Flinkille valjaat päälle ja totuteltiin pulkkaan, ensiksi vain perässä kävellen samalla vetäen pulkkaa ja sitten istumalla kyytiin.

 

En ollut ajatellut aivan loppuun asti, pitäessä Flinkille edellisenä päivänä vapaapäivän, koska eilen virtaa löyty jopa vähän liiaksikin asti ja tällähetkellä olen itse hieman jumissa paikasta jos toisestakin. Vähäisen lumen vuoksi pulkasta kuului iso ääni, joka oli haastavin tekijä. Hetan tullessa jonkinaikaa pulkalla perässä vaihdettiin sekä kuski, että kulkuväline. Päädyttiin kokeilemaan suksia pellolle. Luonnollisesti lumessa suksista ei kuulunut ääntä juuri ollenkaan ja aremmatkin hiihtäjät uskaltautu suksille, kun ei tarvinnut pelätä kaatumista. Flinkin ilmeestä huomasi myös, että sillä oli mukavempaa pellolla, kuin tiellä.

Lumi sulaa melkein silmissä, talo hiljenee väestä ja koulu jatkuu huomenna, joten näillä näkymin pulkka/hiihtoratsastukset jäävät ainakin meidän osalta tähän, ellei lunta tule lisää. 

 Miltä sun uus vuos näytti? Jäikö jonkin asia erityisesti mieleen? 

Haluaisitko lukea blogista, tulevan vuoden tavotteista? 

Hyvää Uutta Vuotta 2015 !