Mielivirkeänä.

Jälleen yksi ripari takana ja uusia kokemuksia rikkaampana. Kotiin päästyä olo oli samanlainen, kun kesäriparin jälkeen; helpottunut, tyhjä ja haikee. On jännä huomata kuinka viikossa tuntemattomista ihmisistä voi tulla tulla jollain tapaa niin läheisiä.

Mulla oli muutama postaus valmiina luonnoksissa, mutten saanut niitä julkaistuksi koska jouduin ottamaan vanhan nokian käyttöön, samsungin sanoessa sopimuksensa irti. Eli tässä nyt ootellaan että saisin samsungin huollosta.

Loma meni siis riparilla, jota ennen ajattelin että loman jälkeinen viikko on ihan normaali ja rento. Maanantaina kuitenkin tajusin, että oon jälleen onnistunut ahtaamaan mun viikon täyteen kaikenlaista. Eli ylimääräistä aikaa koneelle ei juuri ole, joten tämä jääköön tämän viikon postaukseksi. Itseasiassa mua ei haittaa vaikka mun viikot on viime aikoina ollu aika täysiä, se on itseasias aika kivaa, siihen asti; kun ei yöunista tarvitse varastaa tunteja, että kerkiää tekemään kaiken tai että joku rupea valittamaan siitä, että on kokoajan menossa.

Riparia ennen kerroin seuramestaruuskisoista, joihin meidänkin oli tarkotus mennä. Kyseiset kisat jouduttiin kuitenkin perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi, enkä itseasiassa riparin ohella saanut aikaiseksi ilmottautuakaan kisoihin. Näin jälkeenpäin oon tosi ilonen, että kisoja jouduttiin siirtämään. Riparia edeltävänä viikkona S tuli vähän koutsailemaan meitä kentälle ja koin pieniä ahaa-elämyksiä. Otettiin myös mielenvirkistykseksi muutamat hypyt. Myöhemmin videoita katsoessa tajusin, että nyt kiireenvilkkaan pitäis lähtee hyppäämään kunnolla !

Tällä viikolla oon kyllä saanu huomata, että F keksii kyllä kaikkee ihmisten päänmenoks. Tällä viikolla oon kahdesti hakenu sen naapurin pellolta. Torstaina ne oli naapurin pässin kanssa tehny lähempää tuttavuutta ja rallitellu ympäri peltoo. Tänään naapuri tuli jälleen kertomaan, että F on niiden pellolla. Koskaan ei oo tarvinnut olla huolissaan siitä (*koputtaa puuta), että F on karannu koska se ei tästä lähialueelta lähde minnekkään, mutta tottakai haen sen heti takaisin kun kuulen sen karkureissuista.

 Se tässä on hauskaa, etten ymmärrä miten F onnistuu aina sillon lähtemään karkuteille, kun olisin ite lähdössä justiin jonnekin mm. tänään olin lähdössä pitämään kerhoa ja tapani mukaan olin jälleen jo valmiiksi myöhässä. Siinä vaiheessa kun naapuri tuli kertomaan Flinkistä niin ei hirveesti naurattanut, mutta kun pääsin pellolle ja kohtasin F:n viattoman katseen, en voinu olla virnuilematta. Ihan hömelö.

Nyt kiikarissa olisi muutamat lähialueen kisat, mutta täytyy katsella kuinka saadaan kyytejä järkkäiltyä!

Minä muiden silmin 1/3

Oon jo pitkään miettinyt tämän postauksen tekoa ja nyt viimein sain kysyttyä muutamia kavereitani kirjoittamaan teksin musta. Tarkoitus oli alun perin laittaa kaikki tekstit samaan postaukseen, mutta kun sain ensimmäisen tekstin Maijulta, niin teksti määrä yllätti kyllä positiivisesti ja taidan jakaa nämäkin postaukset useampaan osaan. Tekstiä lukiessa, hymy nous korviin ja muutaman kerran tuli naurahdettuakin. Jotkin kohdat olivat päässyt unohtumaan, mutta palautuivat nopeasti mieleen !

Toivottavasti joku jaksaa tämän lukea. Mitä tykkäsit tälläisestä postauksesta?

About me/ miten me tunnetaan: Hei kaikki, oon Maiju, 17- vuotias turvallisuusalan opiskelija. Elli pyys mua tekemään tän ”Elli muiden silmin” – jutun ja oon tosi otettu siitä.  Tutustuin Elliin vähän ennen yläastetta, tallilla tietysti. Elli tais siihen aikaan olla aika alotteleva tunneilla kävijä, itsehän olin jo omistanut hevoseni Veetin vajaan pari vuotta.  Ellistä muodostui nopeasti hyvänpäivän kaveri ja yläasteen alkaessa vielä vähän parempikin kaveri.  Taidettiin Ellin kanssa olla sellainen kauhukakaraduo, jonka juttuja muut seuras vähän kauhunsekaisin tuntein vierestä. Ei meinaan ollut harvinainen näky, että painittiin koulun käytävällä (välillä vähemmän ja välillä enemmän tosissaan) tai jahdattiin toisiamme pihalla. Kyllä, yläasteella…

 Meillä oli myös sama lempiopettaja, joka opetti meille uskontoa, köksää ja liikuntaa 7-luokan. Tää kyseinen opettaja tuli kuitenkin raskaaksi 8-luokan syksyn jälkeen ja jäi sairasloman kautta äitiyslomalle. Me kuitenkin päätettiin, että hitto vie, mehän nähdään tätä opettajaa vielä koska se on niin huipputyyppi. Niimpä etupäässä Elli, mutta myös minä alettiin elättelemään toivoa, että voitais jonkun syyn takia tulla käymään tän opettajan luona. Elli heitti kerran välitunnilla ihan vitsinä, että ”me tullaan sun miehen luo TETtiin!” Tämän opettajan miehellä siis on lypsykarjatila ja ajateltiin, että mikäs olis sen hienompi syy päästä heille. Noh, opettaja oli sitten kotona puhunut miehelleen ja tämä oli ilmeisen myönteinen ajatukselle.

Seuraavaksi oli kaikista kamalin osuus, eli tälle itse lypsykarjatilan omistajalle soittaminen ja TET-paikasta kysyminen. Jahkattiin ja jahkattiin sitä ja loppujen lopuksi oltiin meillä suunnittelemassa paperille mitä sanon puhelimessa. Kirjoitin tarkasti paperille kaikki mitä sanoin, tein jopa ”koesoiton” Ellille toiselle puolelle taloa, että mitä sanon :D Siitähän ei sitten tullut mitään ja itse soittokin oli aika eksoottinen kokemus. Istuin sängyllä ja valtavan jännityksen vallassa soitin kuin soitinkin tälle miehelle. Ja mitä tekee Elli, makaa sängyn alla äänittämässä koko puhelun.. XD Sen jälkeen olin niin helpottunut, mutta pirun kiukkunen tälle pikku perkeleelle joka oli päässyt kuin koira veräjästä ja vielä äänittänyt mun onnetonta takeltelua!

Noh, saatiin kuin saatiinkin viikon harjoittelupaikka hyisessä helmikuun pakkassäässä tuolta navetalta. Se oli kyllä ikimuistoinen kokemus. Ensimmäiset navetat kuljin kuin Ellin varjona ja sohin jokaista lähelle eksyvää elikkoa varmuuden vuoksi p*skakolalla, ettei ne vaan tulisi mun päälle. Oltiin varmaan aika sähläreitä ja melkoinen älämölökaksikko, mutta oltiin me varmaan jonkunlainen vaikutuskin niihin tehty, koska saatiin kyseiseltä navetalta kesätyöpaikka! Oltiin siellä 6 viikkoa lomittamassa kesällä 2012, siitä taitaa olla jotain alkeellista postauksenpoikastakin mun pienessä blogissa.

 Tuona kesänä opin ihan tajuttomasti Ellistä ja ylipäätään siitä, miten eletään toisen, täysin erilaisen ihmisen kanssa. Asuttiin siis meidän kesämökillä, josta oli muutaman kilometrin matka navetalle. Herättiin joka arkiaamu 5.20, muutamaa myöhästymisaamua lukuun ottamatta. Haha, en voi olla nauramatta kun muistelen muutamaa viimetingan herätystä.. :”D

Ellillähän on/oli ihan päinvastaiset aamurutiinit kuin mulla. Se halus, että valoja ei laiteta päälle ja minä taas halusin kaikki valot päälle, että heräisin. Noh, me sitten muutaman vaikean aamun jälkeen järjestettiin niin, että toinen meni keittiöön syömään pimeässä ja toinen laittoi valot päälle olohuoneeseen, jossa nukuttiin. Sitten taas vaihdettiin toisinpäin ja jostain kumman syystä tultiin aika hyvin toimeen koko ajan! Olihan meillä tietysti muutamia mykkäkouluja, mutta kelpo suoritus muuten. Parasta aikaa, ei voi muuta sanoa!

Ysiluokan syksy oli sellaista draamailun aikaa, ettei ikinä. Kaveriporukat vaihtuivat aika radikaalisti ja taisin jäädä ”ylimääräiseksi” ihmiseksi, joka olis kuitenkin halunnut johonkin porukkaan. Noh, järjestin sitten ikävyyksiä haukkumalla yhden ihmisen ihan maan alle ja täten onnistuin jäädyttämään välini myös Elliin ja muihin meidän luokkalaisiin tyttöihin. Olin itsetuntoni kanssa ihan maassa eikä me tosiaankaan oltu kovin kehuttavissa väleissä Ellin kanssa. Jostain syystä se kuitenkin vähän niin kuin sivuutti mun typeryydet ja oltiin kuitenkin talleilla ihan hyvissä väleissä. Ysiluokalta päästessäni olin helpottunut, mutta toisaalta jäin hirveästi kaipaamaan Elliä ja erästä toista tyttöä, jotka autto mut itse aiheuttamistani vaikeuksista pois.

Ysiluokan jälkeen kesällä oltiin jälleen samassa työpaikassa. Siellä meidän kaverisuhde oli varmaan aika neutraali. Oltiin kuitenkin vähän ehkä sellaisella tunnustelemisasteella, että miten tästä nyt jatkettaisiin. Kävin muutaman kerran ratsastamassa Ellin ylläpitohevosta ja –ponia ja nähtiin muutaman kerran muissakin merkeissä.

Ammattikoulun aloittaessani Elli otti varovasti yhteyttä, että josko alettais käymään lenkillä iltaisin. Itse suostuin, totta kai. Mikäs sen parempaa kuin saada tilaisuus nähdä yläasteaikaista kaveria ja saada samalla liikuntaa. Saatiin purkaa tuntojamme uusista kouluista ja kaveriporukoista, se oli jollain tavalla helpottavaa. Lenkkeily jäi talven kovimmilla pakkasilla, mutta taas keväällä jatkettiin satunnaisesti.  Viime kesänä nähtiin harvakseltaan, loppukesästä käytiin kerran ottamassa aurinkoa.

 Viime viikolla käytiin Seinäjoella kahteen otteeseen, ensin Hööksin avajaisissa ja shoppailemassa ja sitten elokuvissa katsomassa If I Stay. Seinäjoella puhuttiin kyllä kaikkea maan ja taivaan välillä, mikä oli tosi jees pitkän ajan jälkeen. Reissujen jälkeen Elli laittoi viestiä, että on tosi kiva, että ollaan pysytty kavereina ja voidaan edelleen nähdä. Ja niin on munkin mielestä. Tää muutaman viestin ketju sai mut jotenkin tosi hyvälle tuulelle ja oli tavallaan viimeinen helpotuksen huokaus mulle, että Elli on antanu mun vanhat typeryydet anteeksi ja haluaa olla kaveri. Kiitos < 3

Lopuksi vielä Ellistä vähän muita mietteitä. Ensinnäkin, tää tyttö on aikuistunut ihan tajuttomasti yläasteelta lähtemisen jälkeen. Se ei enää harrasta mykkäkouluja ja haluaa oikeesti selvittää asiat puhumalla, mikä on mun mielestä yks aikuistumisen merkki. Toiseks, se on paras kuvaaja ja oikeastaan tituleeraan sitä mun hovikuvaajaksi. Elli on melkein kaikkien valmennusten ja kisojen ”allround” tyyppi, joka ei nirsoile hevosenhoitotehtävissä ja kuvaa mitä intohimoisimmin. Elli on myös yleensä se porukan järjestelmällisin ja ollaan esimerkiksi suurin piirtein samaa mieltä alkoholinkäytöstä. Sen aineen harkittua käyttöä myös arvostan ystävissäni. Kuuntelen aina ihaillen Ellin selityksiä elokuvista ja välillä hävettää myöntää, etten tiedä niistä puoliakaan. On kuitenkin ihailtavaa, että joku jaksaa esim. ottaa niin paljon selvää yhdestä elokuvasta ja on siitä niin innoissaan. Ellin ansioista lähdettiin Seinäjoellekin eläviin kuviin.

Ratsastajana Elli on hevosta kuunteleva hurjapää, joka ei pelkää mennä uudelleen kyytiin vaikka olisi äsken tippunut päälleen peltoon. Lisäksi se olis kova kisailemaan ja välillä ihan säälittää, kun sopivia kisoja tai ratsua ei löydy. Mutta eiköhän se tästä, kun F jää vielä vuodeksi Ellin käyttöön! J  Elli osaa myös ottaa ohjeita vastaan ja yrittää varmasti parantaa ratsastustaan joka kerta. Joskus ehkä soisin hänelle ratsastaessa lisää keskittymiskykyä, mutta meillä kaikilla on heikkoutemme.

Kiitos ja anteeksi tästä romaanista, kolminkertainen hurraa-huuto Ellinooralle! Hurraa, hurraa, hurraa! [ tähän vielä blogin osoite, jos jotakuta kiinnostaa: http://maijuandthediamonds.blogspot.fi/ ]

Kiitokset Maijulle, joka jaksoi uhrata kallisarvoista aikaansa ja kirjoitella kyseisen teksin !

Muut ratsailla

  Viime postauksen jälkeen, en ole saanut ajankohtaista materiaalia eikä aikaakaan liiemmin ole irronnut koneella istumiseen. 

Viime perjantaina laitoin siskon ratsastamaan Flinkillä. Emmi oli viimeksi ratsastanut Kamulla viime kesänä, joten viime ratsastuskerrasta oli jo aikaa ja kuulemma se myös tuntui jaloissa. Flink oli nätisti, muutaman kerran kiskas päätä alemmas muttei muuten tehnyt mitään ihmeellistä. Hymyssä suin tuli kuski kotiin ja hevonen oli tyytyväisen olonen.

 Perjantaina kerkesin sen  verran olemaan koneella, että kehittelin itselle oman vesileiman ( jonka voi havaita muutamista kuvista ), jota tuskin tulen hirveästi käyttämään blogin puolella; lähinnä vain kisakuviin alan laittamaan vesileiman.

 Launtaina Flink vietti vapaata, sillä itse olin aamupäivän tampereella ja illaksi menin S luo viettämään tyttöjen iltaa. Sunnuntaina ratsastin F:n kentälle ja verkkailin sitä siinä, kunnes Netta tuli ja pääs kokeilemaan Fää. Netalta löytyy sen verran huumoria sekä asenne  Flinkkiä kohtaan oli muutenkin kohdallaan, niin ei muutamat pukit menoa sen ihmeellisemmin häirinny.

 Kotiin päin ratsastaessa juteltiin niitänäitä ja kävi ilmi, että Netalla oli lievät ennakkoluulot F:ää kohtaan mm se että se riehuis kokoajan. Netta kuitenkin yllätty positiivisesti ! Ei Flink mikään hullu oo, sen kanssa touhuillessa pitää vaa muistaa pitää huumori mukana ! :)

Muutama viikko takaperin, sain myös editoitua pitkästä aikaa kunnon videota:
( laitathan mutterista laatua paremmaksi! )

Sellaset pikaiset kuulumiset meistä. Syysloman oon jälleen isosena (10.10 - 17.10 ), joten Maiju & Saija hoitaa Flinkin liikutuksen. Leirin jälkeen, lauantaina 18.10, olis tarkotus startata Flinkin ja mun ensimmäiset koulukisat ja samalla osallistua seuramestaruuksiin, jotka samalla ovat viimeiset seuramestaruudet junnuna.

Tämä viikko menee kisoihin valmistautuessa sekä pakkaillessa, joten hirveästi aikaa ei koneella istumiselle liukene, mutta luonnoksiin olen muutaman postauksen saanut kirjoiteltua valmiiksi. Jos toivepostaus-ideoita löytyy niin niitä saa aina laittaa tulemaan ja pyrin niitä toteuttelemaan. Lisäilin blogin sivupalkkiinkin "tulossa" - palkin, josta voi kätevästi seurailla mitä on tulossa !

Mitä mieltä olet? Onko tulossa-palkki turha vai onko kiva tietää etukäteen mitä on tulossa?

Entä mitä tykkäsit videosta?