sunnuntai 20. lokakuuta 2013

miten tästä eteenpäin?

 
Hevosten lähdöstä on kulunut pian kuukausi.
 

Aikaa on nyt paljon enemmän ja välillä sitä tuntuu olevan liikaakin. Vaikka koulu viekin paljon aikaa, välillä toivon että hevoset olisivat vielä meillä. Olen muutaman viikon viettänyt hevosetonta aikaa ja nauttinut kavereiden seurasta, pelkästä oleilusta, myöhään nukkumisesta yms. Kahden viikon tauon jälkeen ratsastin ensimmäistä kertaa Tampereella. Olo oli vähän kummallinen kun pääsin Flinkin tynnyrimalliseen selkään.
 
 
 
Ratsastus ei muutu satunnaiseksi, vaan jatkan tunneilla tulevalla viikolla.
 
Olen iloinen kun pystyin näin keskenkaiken jatkamaan tunteja. Minulla on motivaatiota oppia uutta !
Mielenkiintoista nähdä pääsenkö jatkamaan tunteja saman ratsastuksenopettajan tunneilla, joilla olen reilu kolme vuotta käynyt ( toki eri ryhmän kanssa) vai pääsenkö uuden opettajan opetettavaksi, joka omalla tavallaan olisi hyvä asia. Eri opettajat kiinnittävät huomiota eri asioihin. Minulle ei ole väliä kenen opetuksessa olen. Kaikkien opetustyylissä ja opettajissa on hyviä sekä huonoja puolia !
 
 
 
Tänä syksynä/talvena olisi tarkotus käydä muutamissa valmennuksissakin ! Tallin kisoihin aion osallistua mahdollisuuksien mukaan ja saatan mahdollisesti päästä kisaamaan myös Flinkillä, mutta se jää nähtäväksi.
 
Mutta pääasia on saada jatkaa ratsastusta ja kehittyä ratsastajana !
 
 

torstai 17. lokakuuta 2013

kultaisen keskitien etsiskelyä

 
Katselin junan ikkunasta ohi kiitäviä maisemia ja mietin tulevia päiviä, mitä kaikkea niihin mahtuisikaan.
 
  
 
Syysloma on hurahtanu hetkessä. Lähdin sunnuntai aamuna junalla tampereelle, josta Saija sitten haki Lempäälään. Illalla käytiin heppojen kanssa käyntimaasto, jonka jälkeen meidän oli tarkotus mennä ravailla ja laukkailla rennosti sänkkärillä.  Molemmilla hevosilla oli mielettömästi virtaa, se kyllä näky ja tuntu ! Eikka viskeli päättään, pukitteli ja sai Saijan kiljahtelemaan. Sit Flink innostu myös, mut otti vähän kuitenkin rauhallisemmin. Flinkin kanssa oltiin vähän kauempana ja aattelin ravata takasi päin, mut F päätti toisin nosti laukan ja veti pään jalkojenväliin veti jumalattoman pukin, lensin suoraan hartioille ja siitä tein kuperkeikan. Flink ei jääny miettimään vaan ampas suoraan tallille, mikä ei sinänsä ollu yllätys. Pahemmin ei sattunu, mutta vatsalihakset sekä posket oli nauramisesta kipeet. En kesän aikana tippunu ku kerran...

Flink palautti mut kirjaimellisesti maantasalle.
 
 

Maanantaina ratsastus meni vähän myöhäseks. Tarkotus oli ratsastaa hepoilla valosan aikaan sänkkärillä, mutta lähdettiin kuitenkin vasta hämärän aikaan ratsastamaan. Hepoilla ei onneks ollu ihan niin paljon virtaa ku edellisenä päivänä.
 



 
  
 
Tiistaina ratsastin Eikan. Koitin saada sen hyväks ja Saija heitti vähän neuvoja, pienten taistelujen jälkeen heppa rupes kulkee ihan kivasti. Harjottelin muuten vaan KN:ää ja tulin sen loppuun muutaman kerran. Ratsastuksen jälkeen oli ihan ok olo. Kerrankin tuli olo, että oon saattanu kehittyä, ku heppa kulki nyt kivemmin ku keväällä ! Eikan jälkeen harjailtiin Oliver ja käytiin ottamassa siitä vähän sänkkärillä kuvia, jonka jälkeen päästettiin kentälle, se on niin hieno poika !
 
 
Keskiviikko oli sellanen tehopäivä, ettei toista ! Aamutallin jälkeen käytiin heppojen kanssa kävelemässä maastossa ilman satulaa ja rakennettiin kentälle esteitä. Jo ennen Flinkin selkään pääsemistä tiesin että on taas apinakoulutuksen aika, ensinnäkin Flinkillä oli niin paljon virtaa ja se ilmotti heti jos tein jotain väärin tai liian voimakkaasti sekä pellolla tönöttävät esteet muistuttivat ilmeisesti jonkin sortin sapelihammastiikeriä ? Kerran kun kommensin Flinkkiä pienten oikuttelujen takia, se veti herneen nenään, pukitti isosti ja kiskas pään ala, seurauksia ei oo vaikea päätellä. Sekunnissa hartiat ja pää iskeyty maahan ja säikähys kulki lävitse. Tippuminen ei oo pitkiin aikoihin ottanut niin kipeetä. Nousin istumaan ja manasin hevosen, vaikka syy oli ratsastajan sekä päätin etten tipu enää, en suostu  t i p p u m a a n ! Ratsastus alko luistamaan paljon paremmin, vaikka Flinkin pieniä protesteja vielä tulikin, mutta olin päättänyt tippumisen jälkeen pysyväni selässä sen jälkeen myös keskityin ratsastamiseen niin hyvin kuin pään jomotukselta pystyin. Mut oli kivaa ja heppa oli innoissaan, ihan hyvä mieli jäi vaikka tipuinkin.

Eikan kanssa ratsastetiin KN-special kisamielessä. Ja meni omasta mielestä hyvin ja ion niin ylpee tosta oripojasta !

 
Torstaina ratsastelin Eikan kentällä hyväks käynnissä ja ravissa, koitin saada painon takajaloille ja saada hepan kunnolla töihin. Kokosin käynnin niin lyhyeks ja otin välillä reippaampia pätkiä. Ravi ei saanut olla reippaan ja lyhyen välimuoto vaan jompikumpi. Tässä en ihan onnistunut, mutta Eikka ei oo koskaan ollut niin hyvä ! Laukat otettiin sänkkärillä, huippua !

Tarkotus oli lähteä iltajunalla takaisin Etelä-Pohjanmaalle, mutta tulin myöhässä asemalle ja en kerinnyt ostamaan lippua ja tajusin, että parempi ostaa vain seuraavan päivän junaan lippu, koska juna on jo lähdössä. Kun pääsin takasin lempäälään ratsastin Flinkin yksikseni kevyesti kentällä sateessa. Vaikka sade oli kylmää ja sai sormet kohmeisiksi, nautin ratsastuksesta ja sateen äänistä.


 
Ensi viikolla jatkan tunteja !

perjantai 11. lokakuuta 2013

Kaksi viikkoa takana päin.

 
Hevoset lähtivät 29.9.
Talutin Sukkiksen traileriin, kerroin kuinka paljon rakastan sitä, nousin ja jäin katsomaan kun traileri lähti rämisten pihastamme. Vähän sen jälkeen menin talliin, harjasin hiljaa Kamun, juttelin sille, kerroin välittäväni ja ratsastin sen kotiin.
 

Seuraavana päivänä koulussa yllätin itseni useammin kuin kerran miettimästä iltapäivän aikataulua hevosten mukaan. Sama toistui seuraavana päivänä.



Olo tuntui tyhjältä, mutta samalla jotenkin huojentuneelta. Minun ei tarvinnut stressata siitä kuinka saisin revittyä aikaa hevosten hoidon lisäksi läksyihin yms.Minun ei tarvinnut stressata siitä että miten kerkiä liikuttamaan hevosia säännöllisesti tai huomioimaan niitä niin paljon kuin haluaisin.
 


Olen jollain tapaa iloinen, etten saanut mahdollisuutta pitää hevosia pidempään. Pystyn nyt keskittymään koulun käyntiin ja aikaa jää myös kavereille, perheenjäsenille ja koiralle. Tietysti ikävä on suuri, mutta tiedän että tämä oli oikein. Tiedän tämän olevan oikein, vaikka se tuntui hevosten lähtöpäivänä väärältä, eikä se vieläkään tunnu aina oikealta, vaikka se on.
  

Mutta erityisesti olen iloinen siitä, että sain mahdollisuuden ylläpitoon. Sain kaksi omalla tavallaan upeaa hevosta ylläpitoon ja tapahtumarikkaan kesän    Haluan kiittää myös molempien hevosten omistajia, että sain lainata heidän hevosiaan ja sain pitää niitä kuin omia. KIITOS !
 
Tämä ei ole maailmanloppu, tämä on elämää.
Elämää, jossa täytyy tehdä päätöksiä.
Päätöksiä, jotka eivät aina ole mieluisia.