Toivekuvapostaus 2/3

Mikä kuvista miellytti eniten? 

Tykkäätkö toivekuvapostauksista? 

Rakkaus saa ihmeitä aikaan.

Kyyneleitä varmaan saman verran, kuin Egyptin läpi virtaavassa Niilissä. Halatessa valkoistakin valkoisimmiksi muuttuneet rystyset. Silmät niin turvonneet, ettei eteensä näe.

Vähän liioiteltua, mutta suurimmaksi osaksi totta. Reilu viikko takaperin, itkin itseni lähes joka ilta uneen, kunnes en enää jaksanut itkeä. Tuijotin vain eteeni, enkä kyennyt saamaan yhtään positiivista ajatusta päähäni. Hiekka tuntui vain valuvan sormien välistä, enkä saanut pysäytettyä sitä. Lopulta en jaksanut enää taistella vastaan, luovutin.

Viime viikon keskiviikkona mulla oli aika sekavat fiilikset. Päivällä olin vielä varma, että joudun luopumaan Flinkistä, lopullisesti. Puolessatunnissa kaikki oli muuttunut, enkä tiennyt mitä sanoa. 

Viime viikon keskiviikkona, äiti otti Flinkin lähdön ja lopetuksen puheeksi. Itse olin harvasanainen ja kärttyinen, en halunnut keskutella asiasta. Halusin vain saada valmistettua iltapalan ja painua omaan huoneeseen. Äiti kyseli kaikkea ja jouduin selittämään kaiken yksityiskohtasesti. Lopulta sain iltapalan valmiiks ja olin lähdössä, samaan aikaan äiti lähti keittiöstä nukkumaan muutamien sanojen saattelemana: " voi kun meillä olis mahdollisuus pitää sitä talvellakin. " Siinä vaiheessa noi sanat satuttivat enemmän, kun mitkään muut sanat koko illan aikana.

Omaan huoneeeseen päästyä, siirsin iltapalan sivuun ja istuin lattialle. Tuijotin viis minuttia puhelinta ja toiset viis minuuttia siihen kirjottamaani Whatsapp-viestiä, ennenkö painoin lähetä-nappia. Äiti vastas melkein heti. Hetken juteltua äitiltä tuli viesti: " Selvitä asioita ja käske Saijan oottaa vielä ". Hymyilin kyynelten läpi, mutta samalla takaraivossa kummitteli vielä ajatus siitä, että tää suunnitelma ei tuu onnistumaan. Samana iltana laitoin vielä Saijalle viestiä kerroin asiasta ja varmistin sen olevan ok myös siltä suunnalta.

Seuraavana päivänä koulussa sain iskältä viestin, jossa mainitsi Flinkin jäämisestä, rupesin vaistomaisesti hymyilemään. Pikku hiljaa sitä rupee ymmärtämään mihin sitä onkaan lähtenyt  että Flink tosiaankin on meillä vielä vuoden. Asia ei olis saanut mun leukaa loksahtamaan, ellen olis tiennyt kuinka äiti on ollut sitä vastaan, että mulla olis kouluaikana ja talvella hevonen. Nyt voin sanoo vasta kokevani lähes tulkoon sen mitä on omistaa hevonen. Tiedän myös miks rakastan ja mikä saa mut jaksamaan mun vanhempia ♥

Tulevana vuotena mulla ei riitä aika käymään säännöllisesti ratsastuskoulun tunneilla, joten ratsastuskouluvuodet, näyttävät mun osalta olevan ohi. Vuoden päästä, Flinkin lähdön jälkeen, mulla on edessä abi-vuosi ja haluan keskittyä siihen; tarvitsisin 10tuntia lisää vuorokauteen, että kerkiäisin tehdä kaikki mitä haluaisin. Tulen todennäköisesti käymään vielä tallilla pitkästä matkasta huolimatta, mutta tuntihevosten selkään en ainakaan näillänäkymin ole hetkeen nousemassa. 

Jos joku tallilainen tämän sattuu tämän lukemaan, niin oon kiitollinen ja ilonen, että oon saanut tutustua tallin kautta uusiin ihmisiin, oppinut paljon uutta ja saanut viettää kolme kokemuksia täynnä olevaa vuotta aivan mielettömässä seurassa!  Kiitos ! ♥



Maastoesteratsastusta.

Viimein en ollut se joka seisoo maankamaralla kamera kädessä katsoen kadehtivana kun muut hyppäävät maastoesteitä. Vihdoin pääsin itse kokeilemaan !

Viime Torstaina mulla oli koulun jälkeen aika kiireinen aikataulu, iskä oli tulossa kopin kanssa kotiin joskus tunnin päästä ja siinä ajassa mun piti syödä, vaihtaa, vaatteet ja laittaa heppa lastauskuntoon. No niinhän siinä kävi, etten ollut valmis vielä kun iskä tuli. Olin justiin kerinnyt lähteä koiran kanssa lenkille, kunnes huomasin että iskä on jo tulossa. Vaihdettiin osia ja iskä lähti koiran kanssa lenkille ja itse suuntasin talliin laittamaan Flinkkiä. 

Vähän yli viis päästiin lähtemään, suuntana siis naapuripaikkakunnan maastoesteet. Ensimmäistä kertaa maastoesteillä oon ollut vuonna 2010, jolloin olin Bellan kanssa maastoestevalmennuksessa. Sen jälkeen "virallisia" maastoesteitä en oo mennyt, enkä ikinä uskonu pääseväni näille isommille maastoesteille. 

Maastoesteiden vieressä on motocross-rata, jossa sattui olemaan muutama mopo. Niiden takia verkkailin poikkeuksellisesti hiekkamontussa, enkä metsässä. Fllä oli virtaa ja se oli aluks vähän jännittynyt, mutta rentoutu jokseenkin kun alettin ravailemaan. Otettiin muutamia pienempiä hyppyjä ennenkö siirryttiin varsinaisiin maastoesteisiin. F toimi älyttömän kivasti ja koitti vähän ennakoida taas laukkoja, imi esteelle ja teki muutamia iloköyryjä. Kerran pukitti muutaman kerran, kun otin liian ison pidätteen. 

Ensimmäisille esteille otettiin aina yhdet kiellot, virhe taas kuskissa joka ei ratsastanut tarpeeks. Onneks "opin" ratsastamaan ja kiellot väheni melkein loppui kokonaan. Vesiesteellä olis pitänyt olla aluksi raippa mukana, koska vesipeto-Flink totes, ettei vedestä voi juosta vaan läpi. Vaikka kuinka yritin nii avut meni kuuroille korville ja F pysähtyi leikkimään vedellä - mitä enemmän annoin pohkeita sitä tarmokkaammin se vettä kauho ! 

Päivän saldoksi jäi tyytyväinen kuski ja hevonen, yksi kadonnut buutsi. Tyytyväisyys vähän laimeni kyllä lastattaessa, kun liina antoi periksi ja Flink ymmärsi olevansa irti. Tottakai se käytti tilaisuutta hyväks ja lähti tutkimaan maastoja. Kyllä siinä vaiheessa tuli muutama turhautumisesta johtuva huokaus, kun hevonen ei ota kuuleviin korviinsa vihellyksiä tai sangon kahistelua; tuntu koventavan vaan vauhtiaan ja katos metsään. S soitti sitten läheisen tallin omistajalle että meiltä on hevonen irti ja ite lähdin etsimään hevosta jalan. Lopulta iskä otti mut kyytiin ja S soitti ja kerto Flinkin sijainnin. Virolainen jukuripää nainen ei ollut kiinnostunut tunneilla olevista hevosista vaan oli lähtenyt vielä pidemmälle katselemaan maisemia - luuli varmaan olevansa todellinen preeriaponi - Tallinomistaja oli saanut F:n kiinni lentokoneiden varalaskupaikalla. Kun iskän kanssa päästiin paikalle, tallinomistaja oli lähtenyt jatkamaan tunnin pitoa ja S piteli hevosta. Lopulta päästiin lähtemään kotiin. Isokiitos tallinomistajalle, joka oli heti valmis auttamaan ! 

Mutta näin se näköjään menee. Jos ratsastaessa kaikki menee Flinkin kanssa hyvin, niin sen jälkeen tapahtuu jotain suunnitelmista poikkeavaa. 

Koeviikko pukkaa päälle, mutta koitan tällä viikolla saada julkaistua tilannekatsaus-postauksen, kun nyt on tullut jonkinverran kyselyitä siitä koska Flink lähtee. 

Kun hymyn kaari hupun alta paljastuu.

Viime perjantaina lähdin kentälle muutaman kaverin saattelemana. Myös S tuli kentälle koutsaamaan. Kun Flinkin kanssa ennätettiin kentälle, siellä oli kunnon talkoot menossa ja esteet oli vähän normaalia erikoisempia; pressueste, sianselkä ja jätesäkkieste.

Matka kentälle meni taas hyvin ja F oli jo matkalla tosi rennon olonen. Kentällä maalasin vähän piruja seinille ja olin n. 95% varma, että tuun tippumaan. Mutta ei, koko ratsastuksen ajan pysyin selässä sekä heppa oli rento ja kiva hypätä. Positiivinen yllätys !

Tulin esteitä alkuun yksitellen ja sen jälkeen tuli muutamat esteet peräkkäin. Kentällä oli 4 estettä, joille kaikille otettiin yks kielto. Jokakerta kun olin tulossa ensimmäistä kertaa jollekin kentällä olevista esteistä unohdin ratsastaa ja oletin että F menis yöks, mutta se ei hypännyt koska kuski ei ollut mukana ja se "kyttäs" esteitä. Flink ei siis koskaan oikeestaan kyttää/pelkää esteitä paitsi pressuestettä, sen kyttäily on enemmän yks tapa testata kuskia.

 Ensimmäisten hyppyjen jälkeen Flink koitti kauheesti ennakoida mitä esteitä mennään ja koska laukataan. Hyvien hyppyjen sekaan mahtui myös monta epämääräistä hyppyä joista kaikki tais olla kuskin vikoja.

Kentältä kotiin päin lähti tyytyväinen kuski ja hevonen. 

Nää estetreenit jäi todennäköisesti meidän viimeksiksi, tähän oli hyvä päättää.