Minä ja valokuvaus

Moni sanoo harrastavansa valokuvausta, mutta voiko sanoa harrastavansa sitä, jos ottaa muutaman kuvan, kerran tai kaks kertaa kuukaudessa ? Missä menee se raja, jolloin voi sanoa harrastavansa valokuvausta?

M i t ä   m i e l t ä   o l e t  ? M i k ä   o n  s i n u n   m i e l i p i t e e s i ?

Olen aina tykännyt valokuvata ja en tarkkaan ottaen muista, koska olen ensimmäistä kertaa napsinut kuvia. Sain ensimmäisen oman kameran 2008, tai no käytin iskän olympuksen pokkaria niin paljon, että loppujen lopuksi, olin ainut joka sillä otti enää kuvia. Mutta olin kerran kaverini kanssa ottamassa joella kuvia, jolloin kamera koki kohtalonsa, pudotessaan aika syvään ja virtaavaan jokeen. Ei ole sitä kameraa sen jälkeen näkynyt. 

 "Oikea" ensimmäinen oma kamera oli punainen Canon PowerShot a480 (tai joku vastaava). Jonka sain jouluna 2009. Kuvasin paljon ja kaikkea mitä tuli eteen. Tämäkään kamera ei kauaa pysynyt ehjänä. Syksyllä 2010, kun olin kavereideni kanssa keskisellä ja kamera oli päällä ja tippui suoraan objekti edellä maahan. Se siitä kamerasta...

Ensimmäinen oma kamera. 

Koska olin edellisenä  jouluna saanut uuden kameran, en saanut tuona jouluna uutta kameraa. Vuonna 2011 kuvasin pääasiassa iskän Canon PowerShot SX10IS, mutta haalin käsiini välillä iskän työkameran Canon Powershot g12. Koska omaa kameraa ei tuolloin ollut, myös siskon olympuksen vedenkestävä kamera pääsi useasti mun käsittelyyn. 

Canon PowerShot SX10IS

Canon PowerShot SX10IS

Canon PowerShot G12

Canon PowerShot  SX10IS

Canon PowerShot G12

Jouluna 2011 sain joululahjaksi oranssin Canon ixus 130. Kun sain kameran, olin innoissani kun siinä oli niin " hyvä laatu ", muihin käyttämiini pokkareihin verrattuna. Silloin tuntui, että kamerassa olisi ollut melkein järkkärilaatu, mutta sitä se ei kyllä ihan ollut... Kamera koki kovia, eikä oikein suostunut kuvaamaan pakkasella. Kun laatu ei enää näyttänyt omaan silmään kivalta, jatkoin kuvaamista pikku hiljaa iskän Canon PowerShot SX10IS:lla, sekä toisen siskoni Canon 1000D:llä.

Canon 1000D

Nykyään ixuksessa on näyttö säröillä, koska kaverini leonberginkoira luultavasti jyräsi laukkuni niin että kamera otti vähän osumaa. Sekä muutamien tallikertojen ja tippumisten jälkeen kameralla saa nykyään vain valkoisia kuvia. Mutta eipä sillä kameralla enää muutenkaan ole niin paljon käyttöä.

Canon IXUS 130

Jouluna 2012 sain lahjaksi Nikon D3100, eli nykyisen järjestelmäkamerani. Kamera on helppokäyttöinen, siinä on opastila, jonka avulla on helppo oppia säätämään itse asetuksia sekä kamera on kevyt. Olen ollut tyytyväinen siihen. Käytän nykyään pääasiassa vain manuaali asetuksia, jolloin pystyn vaikuttamaan kuvaan enemmän. Tykkään tästä kamerasta, mutta  koska haluan koko ajan oppia vain lisää kuvaamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä, olen useamman kerran harkinnut uuden rungon ostamista. Runko ei periaatteessa vaikuta kuviin, sillä on enemmän väliä, että millainen objektiivi on. Mutta näillä näkymin en ole hankkimassa lähiaikoina uutta objektiivia tai uutta runkoa. Objektiiveja käytössäni on kaksi.

Nikon D3100 +  Nikkor AF-S DX 18-55mm f/3.5-5.6G II

Sigma 50-200mm f/4-5.6 DC OS HSM

Mitä tykkäsitte tästä postauksesta? Millaisella kameralla itse kuvaat ? :) 

( Olen ottanut itse tämän postauksen kaikki kuvat, estekuvaa lukuunottamatta.) 

Ensimmäinen tunti.

Heti alusta asti Kassu tuntu vähän jäykältä, eikä oikein taipunut ja annoin vähän liikaa anteeksi siinä. Vauhtia onneksi löytyi ihan hyvin, loma oli siltä osalta tehnyt osansa, mutta sikailulta ei säilytty. Katsomossa olevat erikoisesteet, olisi voinut muuttua vaikka minkälaiseksi pedoiksi, kuten esim. sapelihammastiikeriksi. Myös kamera oli kamalan jännä juttu, siinä oli taas yks syy kytätä ja olla kuulematta kuskin apuja. Onneksi lopputunnista Kassu tuumas, ettei ne esteet muutu hirviöiks, mutta kamera pysy aina vaan pelottavana.

Tehtävänä oli pohkeenväistöä. Pohkeenväistö ei todellakaan kuulu mun vahvuuksiin, mutta pakko sitäkin on joskus harjoitella. Ehkä sitten tuun tykkäämään siitä enemmän, kun ne palat loksahtais paikoilleen. Siihen ei auta muu kuin harjoittelu. Tultiin normaalisti kormikaariselle, jonka puolessa välissä oli puomi ja puomin jälkeen väistätettiin takaisin uralle. Yleisin virhe oli se, että Kassu väisti takapää edellä, oma jalka oli väistättäessä liian takana. Tätä tehtiin jonkin aikaa aina vähän soveltaen.
Loppua kohden väistöt parani, mutta siltikään en ollut kauhean tyytyväinen omaan ratsastukseen. Mutta sitä pitää kai olla välillä näitä huonojakin hetkiä, että voi olla taas enemmän hyviä hetkiä !

Luulin jo, etten tällä viikolla pääse ollenkaan tallille, mutta huomenna pääsenkin käväisemään siellä, mutta pysyttelen tällä kertaa kuvaajan roolissa. Kaipaisin vähän mielipiteitä näistä "tavallisista" postauksista. Haluatteko yksityiskohtaisempaa tietoa tunnista, vai onko näin parempi? :)

Erikoispostaus: 4 vinkkiä bloggaajalle ja kommentoijalle

Blogi täytti eilen 8.1 vuoden, jonka takia ajattelin tehdä erikoispostauksen. Alun perin tein saman postauksen video muodossa, mutta puolivahingossa poistin videot kamerasta, koska luulin että olin siirtänyt ne jo koneelle. Todellisuudessa olin siirtänyt muut videot koneelle, paitsi ne. Muistin eilen, että mun pitäis postata jonkinlaine "vuosipostaus", mutta koska olin tallillta eilen, nii ei ollut aikaa tulla postailemaan ja haaveilin eilen vielä, että kerkiäisin ottamaan tarvittavat videot, mutta ei tänäänkään ollut niin paljon ylimääräistä aikaa ja halusin julkaista tämän postauksen mahdollisimman pian. Mutta pidemmittä puheitta alotettaan.

Neljä vinkkiä bloggaajalle

1. Ulkoasu. Tiedän, etten ole ainut joka jaksaa muistuttaa ulkoasun tärkeydestä, mutta tosiasia on, että huonon ulkoasun takia, voit menettää lukijoita. Jos ulkoasuun ei jaksa panostaa ajattelisin, että blogissa vieraileville tulee sellainen olo, että postauksiinkaan ei ole varmaan panostettu, koska ulkoasu on niin huolettomasti tehty. Tiedän etteivät kaikki osaa tehdä itse banneria, mutta netti on täynnä ihmisiä, jotka osaavat tehdä hienoja bannereita ja yleensä bannereihin pääsee itsekin vaikuttamaan, joten jos et osaa tehdä itse pyydä jotain tekemään sinulle sellainen. Myös valmiita taustoja löyty netistä, jos jaksaa etsiä. Jotkut saattavat pyytäessä suostua tekemään myös sellaisen. Pyri tekemään ulkoasusta mahdollisimman persoonallinen ja massasta erottuva.

2. Panosta postauksiin. Jos postaukset on täynnä hymiöitä ja siinä ei ole yhtään kuvia sekä tekstissä poiketaan kokoajan aiheesta, postauksia on sekä vaikea lukea ja ymmärtää, sekä postaus on silloin myös tylsä. Selkeä fontti, suuret kuvat ja omana itsenään oleminen ovat tärkeitä asioita laadukkaan postauksen kirjoittamisessa. Sinun ei tarvitse postata joka päivä. Mieluummin 3-4 laadukasta ja panostettua postausta, kun 7 nopeasti tehtyä postausta - koska on pakko. En sano, että kaikki ne jotka jaksavat postata joka päivä eivät tee nii laadukkaita postauksia kuin ne jotka postaavat vain muutaman kerran viikossa, mutta lähes aina se on näin.

3. Älä käytä lukija lukijasta-taktiikkaa.  Liian usein näkee nettien erilaisten lukijapalstojen, facebookin bloggaaja ryhmien ja blogien kommenttiboxijen  täyttyvän "liityin lukijaksi, liitytkö takasin " - kommentteja. Harvoin tällä taktiikalla saadut lukijat oikeasti ovat kiinnostuneita lukemaan blogiasi. Se numero lukijapalkissa, ei periaatteessa merkitse mitään. Mitä teet 50 lukijalla, joista kukaan tuskin vilkaiseekaan postauksiasi saatika kommentoi niihin, kun voit saada myös 10 lukijaa joita oikeasti kiinnostaa lukea blogiasi. Toki aktiivisten lukijoiden saaminen vie enemmän aikaa, mutta se on palkitsevampaa.

4. Kirjoitat blogia omaksi iloksesi. Edelliseen kohtaan vielä viitaten, kirjoitat blogia harrastuksena, omaksi iloksesi, et lukijoiden takia. Lukijat kyllä tuovat kirjoittamiseen lisää "potkua", mutta ne ei saisi olla silti se pääasia. Mutta jos bloggaaminen on vain kilpailua esimerkiksi siitä , että saako enemmän lukijoita kun oma kaveri tai joku muu bloggaaja sekä postaaminen tuntuu muutenkin pakko pullalta, niin suosittelen miettimään useamman kerran, että onko bloggaaminen se oikea juttu sulle.

Neljä vinkkiä kommentoijalle

1. Älä linkkaa blogiasi jokaisen kommentin perään. Kun kommentoit toisen blogiin niin ei ole välttämätöntä harrastaa piilomainontaa ja linkata omaa blogia kommentin perään. Harvat tykkäävät siitä ja vielä harvempi edes katsoo blogiasi. Voit linkittää oman blogisi toisen blogiin, jos kyseessä on haastepostaus, linkitä blogisi-postaus yms. mutta älä linkitä muihin postauksiin.

2. Ole asiallinen. Kommentoidessasi toisen blogiin ole asiallinen, varsinkin jos aiot kommentoida jotain negatiivistä. Negatiivistä palautetta antaessasi, muista perustella asia, jotta bloggaajan olisi helpompi saada asiasta jotain irti ja mahdollisesti korjata asiaa.

3. Ole luova.   Jos kommentoit omaperäisemmin ja luovemmin toisen blogiin, jäät aika varmasti paremmin mieleen. Omaperäisemmät kommentit saattavat piristää jopa enemmän, kuin tavalliset " hyvä postaus :) " - kommentit ja bloggaaja saa sellaisista kommenteista enemmän irti. Jos itse saan omaperäisen kommentin tai törmään sellaiseen, jonkun toisen blogissa; koitan etsiä kommentoijan mahdollisen oman blogin, ja joskus saattaa löytää tällä tavalla omaperäisen ja mielenkiintoisen blogin.

4. Älä kommentoi toisen blogiin " Liityin lukijaksi ", jos et oikeasti liittynyt lukijaksi. Elä varsinkaan linkkaa omaa blogiasi kommentin perään ja pyydä bloggaajan liittymään/katsomaan omaa blogiasi.

Jos olet, jossain asiassa vähänkään eri mieltä, niin kommentoi ihmeessä alas ! 
pisteet sille, joka jakso lukea postauksen loppuun asti :) 

Lyödään viisaat päät yhteen

Lauantai-iltana näin pitkästä aikaa Saijaa ja se pyytelikin mua kattomaan Flinkkiä seuraavana päivänä, mulla ei ollu muita suunnitelmia nii lupauduin sitten tallille sunnuntaiks. Sunnuntai menikin loppujen lopuks rennosti harjaillessa hepat, heppojen pienen karkureissun jälkeen.

Tänään (maanantai) meno olikin pikkasen villimpää, mutta nauruilta ei kuitenkaan säästytty. Koska edellisen päivän suunnitelmat meni vähän uusiksi hevosten karkaillessa, niin tänään päästiin nousemaan ihan ratsaille asti. Saija meni eka, koska Flinkillä ei uudessa paikassa oltu muuta kun kävelty, et jos se on vähän pinkee.  

Flink kulki pätkittäin tosi kivan näkösesti Saijalla, mutta tuuli sekä lähellä menevä raviponi sai sen vähä pinkeeks. Jotain pientä pukkia ja pomppimista sieltä tuli, mutta se oli vasta pientä. Kun itse nousin selkään ja koitin olla niin rentona kun pienessä kohmeessa pystyin, niin jonkin aikaa meni ihan OK:sti, mutta kuitenkin F oli aikalailla kokoajan jännittynyt ja teki pieniä pomppuja. Heti kun pyysin ravailemaan, niin alko Flinkin oma show ja en oikein tiennyt enää miten päin olisi pitänyt istua. Kolme kertaa taisin tulla alas kakskertaa jaloilleni ja kerran takamukselle, jonka jälkeen Flinkkis lähtikin kotia. Saija nousi tallilla sitten vielä selkään ja kävi kävelemässä.

Mitään vakavempaa ei onneksi sattunut,  toinen poski on vaan vähän turvoksissa sekä yks mustelma siinä, kun lyötiin päämme muutaman kerran yhteen. Mutta tosiasiahan on, että tuossa olis voinut käydä pahasti, se on fakta. Aluksi homma nauratti, mutta loppua kohden homma alko vakavoitumaan. Videosta vielä sen verran, että Flinkki ei todellakaan ole aina tollanen, uusi paikka, tuuli, raviponi ja se että mun liian kauas jäävä pohje ( joka ärsyttää Flinkkiä paljon..), ei ollut tänään ihan täydellinen yhdistelmä! Kielenkäyttö videolla, ei oo ihan sitä kauneinta, pahoittelut.

Ernest Sower 2010-2013 | muutamia kauniita sanoja

Eikka ei siis enää ole kaverin omistuksessa, syytä en valitettavasti aio kertoa. Olin Eikan kanssa tekemisissä alkuajoista aina loppuun asti välillä tiiviimmin ja välillä vähän harvemmin, mutta silloin kun sen kanssa touhusin jotain nii se tuntui kuin Eikka olisi ollut oma. Sama tunne tulee Flinkin kanssa touhutessa, vaikka sen kanssa se ehkä on vielä voimakkaampi.
 

 

Noin kolme vuotta tunsin tämän mielettömän hienon orin ja niihin vuosiin mahtuu ilon hetkiä, naurua, ärsyyntyneisyyttä, surua ja kyyneleitä; kaikki kuitenkin sellaisia muistoja, joita en halua enkä aio hävittää. Nyt vasta muutama viikko sitten ja tänään kuvia ja videoita selaillessa tajusin kunnolla, että tässä on taas yksi hevonen joka on opettanut mulle aivan mielettömästi koulupuolella ja perusasioissa sekä myös ihan kaikessa muussa hevosen hoitoon liittyvissä asioissa.

 

Kesällä 2011 molemmat hepat, sekä Flink että Eikka oli mulla kotona ylläpidossa. Olin miettinyt jo pidemmän aikaa ylläpitohevosta, mutta vanhemmat ei oikein innostunut siitä, että ottaisin jonkun vieraan hevosen ylläpitoon. Heppojen omistajan, Saijan kanssa tuli puheeksi ylläpito ja tuumasi että antaisi hevoset heti ylläpitoon, jos meillä olis ollut paikka ja aikaa niille. Lähdettiin viemään asiaa eteenpäin ja 7.5.2011 Eikka saapui meille, Flink tuli viikkoa myöhemmin 14.5.2011. Muistan kuinka iloinen olin ja miten uskomattomalta tuntui, kun omassa pihassa seisoi kaksi hevosta. Samana kesänä Eikka astu Flinkin ja keväällä 2012 syntyi hassu varsa, Oliver

Mutta nyt, uskon että tulen näkemään Eikkaa vielä, en tiedä koska mutta sen näkee myöhemmin. Tein jo muutama viikko sitten Eikasta muistovideon ja tänään kokosin kolmen vuoden ajalta ratsastuspätkiä, tosin 2012 vuodelta en löytänyt yhtään ratsastuspätkää, koska Eikka oli silloin kesän ylläpidossa ja syksyisin/keväisin en kerinyt koulun takia käymään Saijan luona oikeastaan paljo mitään. Tarkoitus oli tehdä video vain omaksi iloksi, mutta sitten rupesin miettimään tarkemmin, Eikka tulee aina pysymään mulle yhtenä tärkeänä hevosena ja tuun aina välittämään ja muistamaan sen. Vaikka tieto siitä, että Eikka lähtee sai minut itkemään osasin ottaa ilon irti viimeisistä yhteisistä hetkistä ja tiedän ettei tarvitse murehtia, Eikka on hyvissä käsissä.
 

Esittelyssä: meidän talli

 

  Viime keväänä alettiin iskän kanssa siivoomaan meidän tallirakennusta. Talli oli täynnä kaiken maailman tavaraa pahvilaatikoita, auto, pyöriä, suksia, leluja kaikkee mahdollista ! En ikinä olis uskonut että siitä vois tulla mitään... 

 

Rakennus oli joskus toiminut tallina ja siellä on kuulemma ollut karsinoita. Kengittäjä kertoi, että joskus aikoinaan sen vanhemmat on asunnut tässä ja niillä on ollut hevosia, oli kyllä hauska kuulla siitä. Keväällä alettiin viimein kunnostamaan tallia. Musta ei tainnu olla kun siivouksessa ja maalaamisessa apua. 

 

En tiedä millaista tallia odotin, mutta pääasia on se, että tykkään meidän tallista. Toki se olis vielä kätevämpää, jos satula huoneeseen pääsis tallinpuolelta, ettei tarvitsisi kiertää, mutta se on vaan pieni mutta. Satula huone on siis samassa rakennuksessa mutta sinne pitää kiertää ulkokautta. ( Ylimmässä kuvassa näkyvä päätyovi ).

 

 

Nyt näin heti vuoden alussa olen alkanut miettimään ylläpitoheppa juttuja. Teille joilla on jo koulu alkanut niin tsemppiä kevät lukukauteen ja te jotka olette vielä lomalla, nauttikaa ja rentoutukaa ! Itse ajattelin rentoutua menemällä illalla kavereiden kanssa elokuviin ja viettämällä pienesti omia synttäreitä ! :)