Ku saat mut hymyilemään

Tässä muutaman päivän aikana oon miettiny, että kuinka moni mun blogia oikeesti lukee? Mulla on 107 lukijaa ja mä en oo hankkinut lukijoita lukija-lukijasta tekniikalla, joten oon jollain tapaa vähän pettynyt ja jokseenkin turhautunut kun blogin lukijat ei ookkaan niin aktiivisia kun haluaisin. Toki on joukossa muutama aktiivinenkin! Ainahan ei kerkiä kommentoida toisen blogiin ja olen koittanut itsekin ryhdistäytyä kommentoimisen suhteen.

 Aloitin blogin kirjoittamisen omaksi iloksi ja mitä kauemman aikaa oon blogia kirjottanut, on lukijoista tullut siinä mielessä tärkeämpiä, että kommentteista saa aina vain lisää innostusta yms. Ja tässä mietinkin, että miks pidän blogia, kun voin kirjoittaa samat asiat, omaksi ilokseni päiväkirjaan. Päädyin kuitenkin siihen, että päiväkirjan kirjottaminen ei ole, eikä tuskin tule koskaan olemaankaan mulle niin luonnollista, kuin mitä blogin kirjoittaminen.

Kaipaatteko jonkinnäköistä muutosta tähän blogiin, jotta tästä tulisi mielenkiintoisempi?

Millä perusteella te kommentoitte toisten blogeihin?

Keskiviikkona tuli käytyä kolmella eri tallilla. Aamulla olin Maijun kanssa tallilla ja autoin Veetin klippaamisessa. Klippauksen jälkeen saatiin kyyti pienemmälle ravitallille, jossa M onkin käynyt hoitamassa ja ratsastamassa useampaa suokkia sekä päässyt ajamaan. M:n laittaessa Vilperiä kuntoon, katselin vähän paikkoja. Olen ollut kyseisellä tallilla vain muutaman kerran aikasemmin ja silloinkin olen ollut kuvaamassa muita, kun ne on ratsastanut raviradalla, tänään kävin siis ensimmäistä kertaa itse tallissa. Lähdin sitten M ja vilperin mukaan ja nappasin muutamat kuvat.

Ratsastuksen jälkeen tallin omistajan tyttö tuli talliin. Harjasin Jussin ja sitten A kertokin mulle, mitä varusteita mun pitää laittaa ja miten ne laitetetaan kiinni. Hetkeä myöhemmin istuinkin jo kärryissä ohjastajan paikalla, en onneksi ollut yksin ohjastamassa vaan A tuli mun mukaan neuvomaan. M ratsasti Tepolla, meidän mukana. Yhtä episodia lukuunottamatta ajaminen meni hyvin ja mulla oli kuulemma luonnollinen ote ajamiseen, hassua. Tykkäsin kyllä kokeilla ajamista ja totesinkin, että raviurheilussa on jotain muuta, mikä tekee siitä mielenkiintoista, mutta sitä ei osaa vain pukea sanoiksi, vaan se pitää kokea. 

Illalla lähdin käymään vielä Opistolla ja sain puhuttua siskon mukaan. Tiistaina sainkin tietää jo, että meen Hessulla, enkä kyllä pistänyt yhtään pahitteeksi. Tehtävänä oli tulla pituushalkasialle, joista väistettiin eka vasemmalle ja suoristettiin hevonen niin, että päästiin menemään korotetut puomit. Käynnissä mentiin eka puomit ilman väistöjä, jonka jälkeen otettiin väistöt mukaan. Vähän olin ite hukassa apujen annossa. Hessu olikin paljon herkempi väistöissä, kun mihin olin tottunut ja eikä onnistuttu aluks tulemaan "tasasta" väistöö, aina tuli taka- tai etupää edempänä. Lopulta sain käynnissä muutamat hyvät väistöt.

Kun alettiin tulemaan puomeja ravissa, hypättiin niistä muutaman kerran yli, ennenkö hätähousu tajus, että niiden puomien väliin voi astuakin. Vähän nauratti kyllä Hessun ratkasut. Päästiin kuitenkin tulemaan puomit ihan normaalistikin, sitten kun Hessu maltto keskittyä. Kun otettiin puomijen jälkeen laukka, nii siitähän Hessu vasta innostukin ! Korotetut ravipuomit voi Hessun mielestä tulla myös laukassa ja mitä sitä turhaan ootella kuskin apuja, kun tietää jo valmiiks, että pian laukataan. Väistötkin olis ollu kiva tulla ravissa, mut kuski halus mennä ravissa nii piti vähän himmailla ja sit ei jaksettukaan enää keskittyä niin hyvin, kun mitä aikasemmin.  Loppuun onneks päästiin ihan nätisti tulemaan väistöjä vaikka laukattiinkin ravipuomien jälkeen. Kaikinpuolin kiva tunti ja tykästyin tuohon huumorieläimeen vaan enemmän !

Mikä mielestäsi on tässä blogissa parasta? Mitä voisi poistaa?