perjantai 28. helmikuuta 2014

Ku saat mut hymyilemään

Tässä muutaman päivän aikana oon miettiny, että kuinka moni mun blogia oikeesti lukee? Mulla on 107 lukijaa ja mä en oo hankkinut lukijoita lukija-lukijasta tekniikalla, joten oon jollain tapaa vähän pettynyt ja jokseenkin turhautunut kun blogin lukijat ei ookkaan niin aktiivisia kun haluaisin. Toki on joukossa muutama aktiivinenkin! Ainahan ei kerkiä kommentoida toisen blogiin ja olen koittanut itsekin ryhdistäytyä kommentoimisen suhteen.

 Aloitin blogin kirjoittamisen omaksi iloksi ja mitä kauemman aikaa oon blogia kirjottanut, on lukijoista tullut siinä mielessä tärkeämpiä, että kommentteista saa aina vain lisää innostusta yms. Ja tässä mietinkin, että miks pidän blogia, kun voin kirjoittaa samat asiat, omaksi ilokseni päiväkirjaan. Päädyin kuitenkin siihen, että päiväkirjan kirjottaminen ei ole, eikä tuskin tule koskaan olemaankaan mulle niin luonnollista, kuin mitä blogin kirjoittaminen.


Kaipaatteko jonkinnäköistä muutosta tähän blogiin, jotta tästä tulisi mielenkiintoisempi?
Millä perusteella te kommentoitte toisten blogeihin?

Keskiviikkona tuli käytyä kolmella eri tallilla. Aamulla olin Maijun kanssa tallilla ja autoin Veetin klippaamisessa. Klippauksen jälkeen saatiin kyyti pienemmälle ravitallille, jossa M onkin käynyt hoitamassa ja ratsastamassa useampaa suokkia sekä päässyt ajamaan. M:n laittaessa Vilperiä kuntoon, katselin vähän paikkoja. Olen ollut kyseisellä tallilla vain muutaman kerran aikasemmin ja silloinkin olen ollut kuvaamassa muita, kun ne on ratsastanut raviradalla, tänään kävin siis ensimmäistä kertaa itse tallissa. Lähdin sitten M ja vilperin mukaan ja nappasin muutamat kuvat.

Ratsastuksen jälkeen tallin omistajan tyttö tuli talliin. Harjasin Jussin ja sitten A kertokin mulle, mitä varusteita mun pitää laittaa ja miten ne laitetetaan kiinni. Hetkeä myöhemmin istuinkin jo kärryissä ohjastajan paikalla, en onneksi ollut yksin ohjastamassa vaan A tuli mun mukaan neuvomaan. M ratsasti Tepolla, meidän mukana. Yhtä episodia lukuunottamatta ajaminen meni hyvin ja mulla oli kuulemma luonnollinen ote ajamiseen, hassua. Tykkäsin kyllä kokeilla ajamista ja totesinkin, että raviurheilussa on jotain muuta, mikä tekee siitä mielenkiintoista, mutta sitä ei osaa vain pukea sanoiksi, vaan se pitää kokea. 


Illalla lähdin käymään vielä Opistolla ja sain puhuttua siskon mukaan. Tiistaina sainkin tietää jo, että meen Hessulla, enkä kyllä pistänyt yhtään pahitteeksi. Tehtävänä oli tulla pituushalkasialle, joista väistettiin eka vasemmalle ja suoristettiin hevonen niin, että päästiin menemään korotetut puomit. Käynnissä mentiin eka puomit ilman väistöjä, jonka jälkeen otettiin väistöt mukaan. Vähän olin ite hukassa apujen annossa. Hessu olikin paljon herkempi väistöissä, kun mihin olin tottunut ja eikä onnistuttu aluks tulemaan "tasasta" väistöö, aina tuli taka- tai etupää edempänä. Lopulta sain käynnissä muutamat hyvät väistöt.


Kun alettiin tulemaan puomeja ravissa, hypättiin niistä muutaman kerran yli, ennenkö hätähousu tajus, että niiden puomien väliin voi astuakin. Vähän nauratti kyllä Hessun ratkasut. Päästiin kuitenkin tulemaan puomit ihan normaalistikin, sitten kun Hessu maltto keskittyä. Kun otettiin puomijen jälkeen laukka, nii siitähän Hessu vasta innostukin ! Korotetut ravipuomit voi Hessun mielestä tulla myös laukassa ja mitä sitä turhaan ootella kuskin apuja, kun tietää jo valmiiks, että pian laukataan. Väistötkin olis ollu kiva tulla ravissa, mut kuski halus mennä ravissa nii piti vähän himmailla ja sit ei jaksettukaan enää keskittyä niin hyvin, kun mitä aikasemmin.  Loppuun onneks päästiin ihan nätisti tulemaan väistöjä vaikka laukattiinkin ravipuomien jälkeen. Kaikinpuolin kiva tunti ja tykästyin tuohon huumorieläimeen vaan enemmän !






Mikä mielestäsi on tässä blogissa parasta? Mitä voisi poistaa?




sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Netin kautta ystästäviksi?



Nettiä käyttää päivittäin ties kuinka monta miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa, joista lievästi sanottuna suurinosa on sinulle tuntemattomia. Ihmisiä varoitellaan antamasta yhteystietoja netissä, joka on ihan ymmärrettävää, koska nettiä käyttää kaikenlaiset ihmiset; toiset enemmän, toiset vähemmän.


Mutta miten voin koskaan tutustua paremmin, jos en saa antaa yhteystietoja?  Kyllä sen mielestäni huomaa kun voi pyytää toista esim. Facobook-kaveriksi yms. Itse olen pyytänyt muutamia ihmisiä Facebook-kavereiksi vaikka en ole tuntenut kovinkaan hyvin ja jonka jälkeen ollaan alettu juttelemaan enemmän facebookin kautta, myöhemmin tehty jotain yhdessä. Omasta mielestä, missään Randomi.fi tapaisilla sivuistoilla, ei pitäisi koskaan luovuttaa mitään yhteystietoja...




Olen itse tutustunut netin kautta muutamiin ihmisiin, toiset asuu 300km päässä, tai kauempana. Yksi asuu alle 60km päässä. Oon ilonen, että mun kaveripiiri on vähän laajempi, ettei se pyöri pelkästään vain tällä paikkakunnalla, mutta yhtälailla oon ilonen täällä asuvista läheisimmistä ja tärkeimmistä kavereista. Harmillista on vain se, että oon huono pitämään yhteyttä kauempana asuviin kavereihin..., vaikka on Facebookit ja whatsapit, niin ei kuitenkaan tuu juteltua niin paljon kuin ehkä pitäis.


Eli oon sitä mieltä, että netin kautta voi ystävystyä ihmisiin ja sen kautta voi oikeasti löytää hienoja ihmisiä, kunhan ei oo liian sinisilmänen. Ruudun takana voi oikeasti olla aivan erilainen ihminen, kuin mitä se väittää olevansa !

Tykkään tutustua paljon uusiin ihmisiin. Blogijen kautta oon törmännyt moneen bloggaajaan, johon olis mukava päästä tutustumaan paremmin mm. Juliaan, ja Auriin. Ja tietysti kaikkiin muihinkin bloggaajin olis kiva päästä tutustumaan paremmin !


Tästä postauksesta tuli jokseenkin sekava, eikä sisältö viittaa niin paljon otsikkoon mitä voisi...


Oletko itse saanut netin kautta uusia ystäviä? 
Haluiaisitko tutustua johonkin bloggaajaan? :) 

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Hymyä.


Ens viikolla alkaa koeviikko, mutta oon sen verran onnekas, että mulla ei ole kun kaks koetta ens viikolla. Tänään oli espanjankoe ja alkuviikko onkin mennyt kokeisiin lukiessa sekä isoskoulutuksen ja koulujuttujen parissa. Koululla oli tänään potkijaiset, jonka takia en päässyt tallille. Huomenna on penkkarit sekä lupauduin kuvaamaan wanhojentansseja, ihana nähä kavereita prinsessamekoissa ♥ Viikonloppunakaan en kerkiä talleilemaan yhtään, kun olen lauantaina  mumman juhlissa ja sunnuntaina  siskonpoikani ristiäisissä. Mutta ens viikolla, sekä hiihtolomalla sitten. Mutta otsikko kertookin mun tän hetken fiilikset.






Vaikka oonkin ollut suhteellisen kiireinen tässä parin viikon aikana, kerkesin viime viikolla talleilemaankin. Keskiviikkona S tuli mun kanssa tallille ja meillä meni aika sen verran tiukille, että jouduin laittamaan tallille viestiä, että oon vähän myöhässä. Tallille päästyäni olin taas niin iloinen, kun meillä on sellanen talliporukka;  heppa oli harjattu ja mä sain laittaa vaan varusteet päälle ja päästiin lähtemään maneesiin, ihan aikataulussa. Kieltämättä oli aika luksusta saada vaan varustaa hevonen ja lähtee töihin, mutta onneksi olen lähes tulkoon aina aijoissa tallilla ( kolme tai neljä tuntia etuajassa ) ja pystyn harjailemaan ratsun itse.

Pääsin kokeilemaan uutta heppaa, nykyisen ratsastuksenopettajani suomenhevosta, Hessua. Mulla ei ollut oikeestaan minkäänlaista ennakkokäsitystä siitä, mutta täytyy sanoa että joku siinä kolahti.






Tunnin tehtävänä oli 3-kaarinen puomeilla ja laukanvaihdot. Hessu liikku omalla moottorilla ja koska laitettiin sitte "piuhat"  pystyin keskittymään omaan istuntaan paljon paremmin kuin normaalisti. Ravissa unohdin välillä suoristaa Hessun kunnolla puomille, mutta kuitenkin työskentely ravissa ja käynnissä onnistu hyvin. Laukkailujen jälkeen Hessu olis halunnu käynnin sijaan ravata ja kun pysähdyttiin, niin ei meinattu olla ollenkaan paikallaa, kun toisella oli niin kova kiire.



Laittakaa laatua mutterista paremmaksi, HD-laadulle en saa ladattua, koska koneessa on joku vika.




Laukkaa otettiin ensimmäisen kaaren ( ja puomin jälkeen ) ja tehtiin keskiympyrä. Tais kyllä olla kuskilla eka vähän reitti hakusessa ja hessu leikki vähän kaikki tietävää ja meni toisen puomin yli ja vaihto laukan. Myös jarru oli vähän hukassa ja oli muuten Hessulla hauskaa, itteekin rupes naurattamaan ! Viimesissä laukoissa sain istuttua syvemmälle satulaan ja sain vähän säädeltyä laukkaa, mutta reipasta menoa oli joka tapauksessa. Tässä vaiheessa tajusin, miks Hessulle laitettiin "piuhat". Kaikinpuolin, aivan älyttömän mukava ja hauska hevonen, vaikka vauhtia löytykin. Mielelläni meen yhden jos toisenkin kerran sillä, jos vaan mahollisuus tulee.






Tänään (12.2) mun pikku prinsessa täytti 5vuotta, todellisuudessa sen ikä vastaa sitä 2 vuotta. Koulun jälkeen kävin kaupassa ja kotona taiteilin hienon kakun, kyllä maistu ♥

Tänään tätä postausta tehdessä mietin, että nyt alan panostamaan tähän blogiin enemmän, postauksien määrä ei varmaankaan kauhesti nouse, mutta juuri sen takia haluan panostaa postauksiin yhä enemmän.

Onko sinulla jotain parantelu ehdotuksia tai jotain postaus toivomuksia ? 

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Pienetkin asiat voivat tehdä onnelliseksi.

Lauantaina lähdin Saijan mukana maneesille, Flink tietysti mukana. Rakennettiin muutama este sekä laitettii parit kavaletit, joita S tuli sitten Flinkin kans. Flink oli vähän jännittynyt, mutta meni íha nätisti. Siitä on aikaa, kun Flink on viimeks ollut tuolla maneesilla, joten Saija ratsasti pelkästään ja itse olin vain kuvaajan roolissa, mikä itseasiassa sopi mulle ihan hyvin. Mutta asetukset olivat niin poskellaan, ettei yksikään kuva onnistunut joten poistin kaikki kuvat.


reissulla näin mulle ehdottomasti tärkeimmän ja merkittävimmän ponin, Bellan.





Viime viikonlopulla Saijalta tuli viestiä "Et sitte aatellu aluelupaa hankkia, winkwink. ;) " jonka seurauksena löysin itteni  muutaman päivän päästä aluelupakoulutuksesta. Nyt pitäis viel tarkistaa omia kisatuloksia ja sit kysellä, josko mulle uskallettais antaa aluelupa. Jos lupa tulee, niin alan kisaamaan Saijan ja Flinkin kanssa enemmän tai vähemmän, pääasiassa varmaan esteitä.

Tässä muutama päivä sitten mietin, että millanen mä olisin ratsastajana ja millasessa hevostilanteessa mä olisin, jos en olis tutustunu Saijaan? En edes muista kunnolla miten ollaan tutustuttu, eikä muista Saijakaan. Yks ratkaseva tekijä tais olla se, että olin joskus niin utelias pikkutyttö ja kun sain Saijan meseosotteen käsiini, niin aloin rohkeasti juttelemaan. Jonkin ajan päästä, menin junalla Flinkin luo ja katselin sivusta kun Saija hääräsi sen parissa. Olin tyytyväinen kun sain vain olla tallilla; kuvata ja katsella.


Vuosi tai kaks myöhemmin Eikka astu kuvioihin ja taisin alkaa käydä enemmän tallilla. Silloin sain alkaa ratsastamaan Flinkillä ja Eikallakin sain aika pian ratsastaa. Yhtenä viikonloppuna kävin S:n pyynnöstä hoitamassa ja liikuttamassa hepat, kun sillä oli jotain asioita tms. Oli hauskaa ja vähän pelottavaa mennä hoitamaan kaverin hevosia yksin ja nappasinkin kaverin "tueks".





Eikka ja Flink olivat mun ekat ylläpitohevoset ( kesä 2011 ), muistan kuinka estekisojen jälkeen Eikka tuli meille ja Flink viikkoa myöhemmin. Olin ratketa onnesta kun tajusin, että meidän pihassa seisoo hevonen, silloin ajattelin olevani maailman onnellisin tyttö. Tietysti se, että mun vastuulla oli kaks kaverin hevosta jännitti, mutta tiesin, että tarvittaessa saan apua Saijalta sekä muilta tuntemiltani hevosihmisiltä. Ylläpidon loputtua ja hevosten muutettua Tampereelle, aloin käymään viikonlopuisin sekä lomilla katsomassa ja ratsastamassa niillä. Samalla pääsin seuraamaan Flinkin tiineyttä ja myöhemmin Oliverin kasvamista ja kehittymistä.





S tietää kuinka paljon mä tykkään kisaamisesta ja mua harmittaa, kun mulla ei oo ollu mahdollisuutta kunnon kisaamiseen, niin se että se tarjos Flinkkiä mulle kisattavaks ja vielä aluekisoihin, tällähetkellä olo on vain niin kiitollinen. Ihan mahtavaa ! En koskaan aatellu, että voisin päästä kisaamaan aluetasolle ilman omaa hevosta. Vaikkakin nyt muutaman vuoden sisällä aina kun oon ollu Saijan hevosten kanssa tekemistä ne on tuntunu melkein omilta, välillä enemmän, välillä vähemmän. Kiitos !




En suunnitellut tästä postauksesta näin pitkää, mutta tekstiä vaan tuli ja koitin tiivistää sitä.  Niin ja meidän netti ei oo toiminut nyt kunnolla ja meinasin laittaa tähän postaukseen videota lauantaista, mutta aina kun koittaa rendeerata tai ladata videota youtubeen netti katkee tai kone sammuu...  Pahoittelut erittäin sekavasta postauksesta. Huomenna suuntaan opistolle, ratsastustunnille ja taidan saada kuvaajankin mukaan !