Mielivirkeänä.

Jälleen yksi ripari takana ja uusia kokemuksia rikkaampana. Kotiin päästyä olo oli samanlainen, kun kesäriparin jälkeen; helpottunut, tyhjä ja haikee. On jännä huomata kuinka viikossa tuntemattomista ihmisistä voi tulla tulla jollain tapaa niin läheisiä.

Mulla oli muutama postaus valmiina luonnoksissa, mutten saanut niitä julkaistuksi koska jouduin ottamaan vanhan nokian käyttöön, samsungin sanoessa sopimuksensa irti. Eli tässä nyt ootellaan että saisin samsungin huollosta.

Loma meni siis riparilla, jota ennen ajattelin että loman jälkeinen viikko on ihan normaali ja rento. Maanantaina kuitenkin tajusin, että oon jälleen onnistunut ahtaamaan mun viikon täyteen kaikenlaista. Eli ylimääräistä aikaa koneelle ei juuri ole, joten tämä jääköön tämän viikon postaukseksi. Itseasiassa mua ei haittaa vaikka mun viikot on viime aikoina ollu aika täysiä, se on itseasias aika kivaa, siihen asti; kun ei yöunista tarvitse varastaa tunteja, että kerkiää tekemään kaiken tai että joku rupea valittamaan siitä, että on kokoajan menossa.

Riparia ennen kerroin seuramestaruuskisoista, joihin meidänkin oli tarkotus mennä. Kyseiset kisat jouduttiin kuitenkin perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi, enkä itseasiassa riparin ohella saanut aikaiseksi ilmottautuakaan kisoihin. Näin jälkeenpäin oon tosi ilonen, että kisoja jouduttiin siirtämään. Riparia edeltävänä viikkona S tuli vähän koutsailemaan meitä kentälle ja koin pieniä ahaa-elämyksiä. Otettiin myös mielenvirkistykseksi muutamat hypyt. Myöhemmin videoita katsoessa tajusin, että nyt kiireenvilkkaan pitäis lähtee hyppäämään kunnolla !

Tällä viikolla oon kyllä saanu huomata, että F keksii kyllä kaikkee ihmisten päänmenoks. Tällä viikolla oon kahdesti hakenu sen naapurin pellolta. Torstaina ne oli naapurin pässin kanssa tehny lähempää tuttavuutta ja rallitellu ympäri peltoo. Tänään naapuri tuli jälleen kertomaan, että F on niiden pellolla. Koskaan ei oo tarvinnut olla huolissaan siitä (*koputtaa puuta), että F on karannu koska se ei tästä lähialueelta lähde minnekkään, mutta tottakai haen sen heti takaisin kun kuulen sen karkureissuista.

 Se tässä on hauskaa, etten ymmärrä miten F onnistuu aina sillon lähtemään karkuteille, kun olisin ite lähdössä justiin jonnekin mm. tänään olin lähdössä pitämään kerhoa ja tapani mukaan olin jälleen jo valmiiksi myöhässä. Siinä vaiheessa kun naapuri tuli kertomaan Flinkistä niin ei hirveesti naurattanut, mutta kun pääsin pellolle ja kohtasin F:n viattoman katseen, en voinu olla virnuilematta. Ihan hömelö.

Nyt kiikarissa olisi muutamat lähialueen kisat, mutta täytyy katsella kuinka saadaan kyytejä järkkäiltyä!