MEIDÄN TARINAN UUSI SIVU

Niin kuin edellisessä postauksessa jo hieman vihjailin on meillä Flinkin kanssa hieman erilainen viikko takana päin.  Flink muutti viikko sitten meiltä kotoa 5 hevosen tallille. Muuttoa oltiin mietitty jonkin aikaa jo iskän kanssa, koska talven tullen heppahommat kotona muuttuvat jälleen raskaammiksi lumen, pimeyden ja kylmyyden takia. Lisäksi tämä pimeys oli vienyt multa motivaation heppailua kohtaan ja se vaikutti myös Flinkkiin. Tein vain ne pakolliset tallihommat ja kärsin huonosta omastatunnosta. Pimeys oli vienyt mun voimavarat. Musta tuntui, ettei mulla ollut aikaa lähteä liikuttamaan F:ää, vaikka todellisuudessa aikaa olisi ollut pidempäänkin lenkkiin. Ja viimeisten viikkojen aikana mulla on ollut normaaleista viikoista poikkeavia menoja, joten iskä on joutunut välillä hoitamaan hevosen. Parin viikon ajan liikutin Flinkkiä vain 3krt/viikossa ja lenkit tein pääasiassa ilman satulaa kävellen.

Kun tämän kuun alussa olin toisella tallilla lomittamassa ja samaan aikaan kyseisellä tallilla oli valmennus menin mielenkiinnosta katsomaan sitä. Kun istuin katsomossa ja katselin valmennusta, ymmärsin että meidän on Flinkin kanssa päästävä mukaan taas valmennuksiin, kisoihin yms. Haluan päästä taas kehittymään, eikä kehittyminen onnistu yksin pimeässä ratsastaessa. Kun lähdin tallilta kotiin ja otin asian iskän kanssa puheeksi. Vaikka iskä ei mikään true hevosmies olekkaan, niin sain ymmärtäväisen ja myöntyväisen vastauksen. Myös äiti suostui tähän pienen epäröinnin jälkeen. 

Tarvitsin vain potkun persauksille ja sain taas motivaationi takaisin.

Laitoin tutulle lähitallille viestin torstaina ja sunnuntaina oli muutto. Flink on tutustunut muiden hevosten kanssa hyvin, paitsi lauman johtajan. F jää usein yksin, kun johtajaponi häätää sen tai muut hevoset jotka yrittävät sen luokse. Mutta uskon että F pääse mukaan laumaan, kunhan muut huomaisivat ettei se ole uhka muulle laumalle.

Motivaation kasvu on ollut huima, sillä nyt voisin olla tallilla kokoajan. Vaikka tallilla olo vie omanaikansa, niin minua ei haittaa se. En ole joutunut luopumaan muista harrastuksistani tms, kunhan suunnittelen päiviä hieman etukäteen niin mulla on hyvin aikaa tehdä kaikki se mitä haluan tehdä. Tallille on mukava mennä, kun tietää, ettei tarvitse aina olla siellä yksin, eikä ole pakko ratsastaa pimeässä tai maastossa. Ja koska F ei ole täyshoidossa saan jatkaa tallitöidenkin tekoa, joten en tunne olevani "taakka" tallilla. Olin muuttopäivänä hieman ahdistunut ja ristiriitainen, tuntui siltä kun olisin pettänyt jonkun, toistelin itselleni että tämä on oikea ratkaisu.

Nyt viikon aikana tämä ahdistus on häipynyt ja oon viihtynyt tallilla tosi hyvin. Luultavasti ahdistus tuli siitä, että ensimmäistä kertaa hevonen josta oon vastuussa asuu toisen ihmisen tallissa. Ahdistuksen tilalle on vaihtunut tietynlainen helpotus ja enää toivon vain että Flink pääsee kunnolla osaksi laumaa. 

ELÄMÄN PIENIÄ ILOJA

Joskus sitä huomaa hymyilevänsä ihan huomaamatta. Joskus huomaa tuntevansa itsensä onnelliseksi niiden pienten asioiden vuoksi, mitä päivän mittaan tapahtuu. Joskus huomaa elävänsä vain hetkessä, jättäen turhan murehtimisen hetkeksi taka-alalle.

Eilen oli tälläinen päivä. Aamu alkoi harmaana ja heti sängystä noustessa teki mieli palata sinne takaisin ja piiloutua lämpimän peiton alle, yrittäen unohtaa kaiken sen mitä tulevan päivän aikana pitäisi tehdä. Sen lisäksi, että aamulla satoi räntää kouluun mennessä mun oli täytyi palata takaisin kotiin päin, kun olin unohtanut ottaa toiset vaatteet mukaan.  Lisäksi aamu alkoi vielä englannin prelin kaksoistunnilla.

Ruokailuun mennessä mieliala oli kohonnut jo huomattavasti. Kaverit, näytelmäharjoitukset ja lumisade piristivät päivää. Kun lähdin koulun jälkeen kotiin, hymy nousi väistämättä  kasvoille kun lumisade ei ollut vieläkään loppunut ja näin muutamien kavereiden heittelevän jo toisiaan lumipalloilla. 

Kun kotona lähdin koiran kanssa lenkille ja näin kuinka suunnattomasti se nautti lumesta, en voinut olla hymyilemättä. Koira temmeltäessään pitkin metsäpolkuja metsästin itse taivaalta putoilevia lumihiutaleita. Myös Flink nautti lumesta. Mennessäni sen luokse se tuli vastaan rallitellen ja kun olin tekemässä lähtöä niin tuntui kuin se olisi koittanut estää sitä. 

On hauska huomata miten pienistä asioista sitä voikin tulla iloiseksi. Eikä sellaisten asioiden huomaaminen välttämättä vaadi aina edes positiivista asennetta, toki siitä on etua. Yhäuseammin ihmiset tuntuvat vain viilettävän eteenpäin pää kolmantena jalkana ja unohtavat pysähtyä nauttimaan niistä kaikista pienistä jutuista mitä elämä tarjoaa. Muistakaa nauttia niistä elämän pienistäkin asioista, ei kaiken tarvitse aina olla jotain suurta!

Mitkä pienet asiat kuluneen viikon aikana ovat saaneet sinut hymyilemään? Meillepäin on luvattu muutosten tuulia, koskien Flinkkiä sekä mua. Osaako joku arvata mitä tuulet tuovat mukanaan?