Kouluvalmennus | Sophia Backlund

Lauantaina lastattiin Flink pitkästä aikaa rekaan ja lähdettiin kohti Tuurin hevospuiston maneesia, jossa meillä oli Flinkin kanssa kouluvalmennus.

Koska olin ensimmäistä kertaa Sophian valmennuksessa, valmennus oli aikalailla tutustumista puolin ja toisin. Mutta siitä huolimatta, valmennuksesta jäi myös jotain käteen ja ehdottomasti menen uudestaan, jos tilaisuus tulee. Meitä oli valmennuksessa kaksi ratsukkoa ja välillä en tiennyt kumpaa tässä neuvotaan ja se onkin ainut miinus, mitä Sophiasta voin sanoa.

Valmennus koostui aikalailla perusjutuista, joka meidän tapauksessa oli hyvä juttu, koska ollaan Flinkin kanssa vielä vähän hukassa, näin talven ja pitkän maastoilukauden jälkeen. Lisäksi Flink kehitti itselleen kiiman, kun päästiin maneesille. Alkukäyntejä kävellessä se vilkuili jatkuvasti toista ratsukkoa ja olis halunnut lähteä niiden perään. Flink myös hörisi muutaman kerran omalle peilikuvallee, eikä meinannut jatkaa matkaa ollenkaan. Kuitenkin, kun otin ohjat käteen ja alettiin työskentelemään, nii jäi ylimääräset hörhötykset pois.

Alkuun vaihdettiin muutama sana uuden valmentajan kanssa, jonka jälkeen alettiin työskentelmään. Käynnissä tehtiin väistöjä. Tehtävänä oli kääntyä lyhyeltä sivulta pitkälle sivulle jo ennen uraa ( eli ei käännytä lyhyeltä sivulta uralle ), josta väistätettiin loivasti takaisin uralle. Aluksi väistätin Flinkkiä liian jyrkästi, mutta loppulta muistin väistättää loivemmin. Flink toimi väistöissä ihan OK:sti. Ravissa tehtiin paljon ympyröitä ja tarkoituksena oli päästä myös säätelemään ravin tempoa mahdollisimman hyvin.

Laukassa jäätiin molemmat ratsukot omille ympyröille. Oikeassa laukassa Flink oli alkuun ihan muissa maailmoissa, eikä kuunnellut apua hirveän hyvin. Vasemmassa kierroksessa laukka onnistu huomattavasti paremmin.

Varsinaisena tehtävänä oli nostaa laukka R:ssä ja tehdä siihen laukkavoltti, jonka jälkeen laukkaa jatkettiin lyhyensivun puoleenväliin asti, jonka jälkeen siirryttiin raviin. Sama toistettiin myös S-kirjaimen kohdalla. Kun aloitettiin tehtävän tekoa, maneesiin tuli kaksi muuta hevosta, jotka laitettiin maneesissa oleviin karsinoihin. Flinkin huomio kiinnitty aluks niihin tosinpaljon. Lopulta se maltto tehdä taas paremmin töitä. Varsinainen tehtävä ei mennyt meillä hirveän hyvin, voltilla/ympyrällä Flink oli hyvin kuulolla, mutta uralle tultaessa tuntu että koko paketti olis vaa hajonnu käsiin. Lopulta muutettiin tehtävää meidän osalta niin, että tehtiin vain laukkavoltit/ympyrät, siinä F toimi kyl tosi kivasti.

Kun ekan kerran mainittiin sana laukkavoltti,  niin tuumasin mielessä "mitäköhä ihmettä tästä nyt tulee...". Laukkavoltit ei oo mikään meidän vahvin juttu ja yllätyin positiivisesti, kuinka hyvin ne loppujen lopuks meni! Flink oli suhteellisen asiallinen valmennuksessa ja siitä jäi hyvä mieli. Omasta istunnasta on tullut vähän "etupainoinen" yksinratsastelun myötä ja jään välillä turhaan kiinni sisäohjaan. Mutta nyt ei auta muu kun, että pitää ruveta kiinnittämään enemmän huomiota noihin asioihin.

Pidittekö videosta enemmän kun siinä kuulu valmentajan äänet, eikä niitä oltu peitetty musiikilla?

Ralliponi

Viime viikolla käväistiin kahtena päivänä vielä viimeisiä kertoja (ellei se takatalvi todella iske... ) hankireenejä. Lämpimien päivien ja kylmien öiden aikaansanoksena hangen pinta oli hieman kovettunut. Laukkaaminen hangessa oli  Flinkille huomattavasti helpompaa kuin ravaaminen ja aina kun Flink sai mahdollisuuden niin se nostikin laukan. Koska laukkaaminen oli hevoselle huomattavasti helpompaa, niin katsoin Flinkin laukkayrityksiä vähän läpi sormien ja annoin hevosen välillä päättää askellajin.

Toisena päivänä itse peltoilut jäivät vähän vähemmälle kun huomasin että peltotie on sen verran paremmassa kunnossa. Ratsastus siis painottui edestakaiseen menoon pienellä peltotiellä, jossa myös oli vielä sopivasti lunta.  Raskaan pohjan takia en kumpanakaan päivänä ratsastanut kauaa. Toisena päivänä Flinkin omistaja tuli kuvailemaan ja ylipuolen vuoden tauon jälkeen löysi itsensä taas Flinkin selästä. Nyt S alkaakin käymään ainakin kerran viikossa ratsastelemassa Flinkillä.

Koska itse teksi jäi lyhyeksi, toivottavasti kuvat puhuivat puolestaan.

Talvihorroksesta toipuminen

Oon tuijottanut koneen näyttöä jo kauan ja kirjoittanut lauseen jos toisenkin, mutta aina kuitenkin oon päätynyt pyyhkimään sen mitä oon kirjottanut. Lopulta löydän itseni taas katsomasta  vain koneen näyttöä. Haluaisin kirjoittaa, mutta järkevää tekstiä ei synny eikä uusia kuvia ei ole. Huomaan myös että lukijoista on hävinnyt muutama, mutta tiedän että olen sen itse aiheuttanut. Kuka epäaktiivista blogia tykkäisi lukea. 

Lumet on sulaa kovaa vauhtia ja pikkuhiljaa talvi alkaa väistyä kesän tieltä. Talven väistyessä myös Flinkin ja mun talvihorroksen on aika päättyä. Talvikarva vaihtuu kesäkarvaan, toppavaatteet pestään ja piilotetaan kaappeihin, ratsastus alkaa muuttua tavotteellisemmaksi, reenit monipuolisimmiksi, päivät pitenevät ja energiaa tuntuu olevan aikaista enemmän. Myös blogin olisi aika herätä talvikoomastaan henkiin. Ajattelin ryhdistäytyä. Ajattelin ryhdistäytyä useammankin asian suhteen. Mutta varon haukkaamasta liian isoa palaa ja koitan olla kuluttamatta itseäni loppuun. 

Tällä viikolla, keskiviikkona, päästiin pitkästä aikaa lähtemään kentälle. Pohja oli vielä hieman raskas, koska edellisenä päivänä kentälle oltiin tuotu uutta hiekkaa, mutta sitä ei vielä oltu ennätetty lanaamaan kunnolla. Mutta hätähousuisena ihmisenä, kentälle oli pakko päästä, vaikka pohja oli tietoisesti vähän raskas. Löysin taas lisää motivaatiota ratsastusta kohtaan, mutta samalla tajusin, että reeneistä saisi varmasti paljon enemmän irti jos suunnittelisin päivän ratsastuksen. Päätön ratsastus satunnaisine ratsastusliikkeineen ei luultavasti tuota sitä parasta lopputulosta. Sen sijaan, että ajattelen mielessäni " no tää oli ihan ok suoritus ", pitäis opetella muistamaan "se oli ok, mutta hiotaampa sitä vielä ja tehäämpä vielä useempi kerta ". Harjoitukset tarvitsevat toistoja, jotta ne voisivat onnistua mahdollisimman hyvin. 

Näin talvihorroksen jälkeen en usko että enemmän suunnitelluista ja monipuolisimmista ratsastuksista olisi haittaa. Se vois olla yks motivoiva asia, joka pitäisi samalla ratsastuksen kivana asiana niin hevosellekin, kuin ratsastajalle. 

Kentällä ratsastus oli lähinnä muistelua siitä, mitenkäs sitä kouluratsastusta nyt mentiinkään. Ratsastus painottui siihen, että sain Flinkin kuulolle ja keskittymään, samalla myös tarkoitus oli saada sitä pikku hiljaa taipumaankin. Pätkittäin F toimi tosi kivasti, mutta suurimmaksi osaksi ratsastus oli sitä "ihan ok"-menemistä. Ratsastuksessa oli selvä vivahde muutaman kuukauden kouluratsastustauosta. 

Mitä haluaisit nähdä meidän blogissa? 

ideoita tulemaan!