Lyödään viisaat päät yhteen

Lauantai-iltana näin pitkästä aikaa Saijaa ja se pyytelikin mua kattomaan Flinkkiä seuraavana päivänä, mulla ei ollu muita suunnitelmia nii lupauduin sitten tallille sunnuntaiks. Sunnuntai menikin loppujen lopuks rennosti harjaillessa hepat, heppojen pienen karkureissun jälkeen.

Tänään (maanantai) meno olikin pikkasen villimpää, mutta nauruilta ei kuitenkaan säästytty. Koska edellisen päivän suunnitelmat meni vähän uusiksi hevosten karkaillessa, niin tänään päästiin nousemaan ihan ratsaille asti. Saija meni eka, koska Flinkillä ei uudessa paikassa oltu muuta kun kävelty, et jos se on vähän pinkee.  

Flink kulki pätkittäin tosi kivan näkösesti Saijalla, mutta tuuli sekä lähellä menevä raviponi sai sen vähä pinkeeks. Jotain pientä pukkia ja pomppimista sieltä tuli, mutta se oli vasta pientä. Kun itse nousin selkään ja koitin olla niin rentona kun pienessä kohmeessa pystyin, niin jonkin aikaa meni ihan OK:sti, mutta kuitenkin F oli aikalailla kokoajan jännittynyt ja teki pieniä pomppuja. Heti kun pyysin ravailemaan, niin alko Flinkin oma show ja en oikein tiennyt enää miten päin olisi pitänyt istua. Kolme kertaa taisin tulla alas kakskertaa jaloilleni ja kerran takamukselle, jonka jälkeen Flinkkis lähtikin kotia. Saija nousi tallilla sitten vielä selkään ja kävi kävelemässä.

Mitään vakavempaa ei onneksi sattunut,  toinen poski on vaan vähän turvoksissa sekä yks mustelma siinä, kun lyötiin päämme muutaman kerran yhteen. Mutta tosiasiahan on, että tuossa olis voinut käydä pahasti, se on fakta. Aluksi homma nauratti, mutta loppua kohden homma alko vakavoitumaan. Videosta vielä sen verran, että Flinkki ei todellakaan ole aina tollanen, uusi paikka, tuuli, raviponi ja se että mun liian kauas jäävä pohje ( joka ärsyttää Flinkkiä paljon..), ei ollut tänään ihan täydellinen yhdistelmä! Kielenkäyttö videolla, ei oo ihan sitä kauneinta, pahoittelut.

Ernest Sower 2010-2013 | muutamia kauniita sanoja

Eikka ei siis enää ole kaverin omistuksessa, syytä en valitettavasti aio kertoa. Olin Eikan kanssa tekemisissä alkuajoista aina loppuun asti välillä tiiviimmin ja välillä vähän harvemmin, mutta silloin kun sen kanssa touhusin jotain nii se tuntui kuin Eikka olisi ollut oma. Sama tunne tulee Flinkin kanssa touhutessa, vaikka sen kanssa se ehkä on vielä voimakkaampi.
 

 

Noin kolme vuotta tunsin tämän mielettömän hienon orin ja niihin vuosiin mahtuu ilon hetkiä, naurua, ärsyyntyneisyyttä, surua ja kyyneleitä; kaikki kuitenkin sellaisia muistoja, joita en halua enkä aio hävittää. Nyt vasta muutama viikko sitten ja tänään kuvia ja videoita selaillessa tajusin kunnolla, että tässä on taas yksi hevonen joka on opettanut mulle aivan mielettömästi koulupuolella ja perusasioissa sekä myös ihan kaikessa muussa hevosen hoitoon liittyvissä asioissa.

 

Kesällä 2011 molemmat hepat, sekä Flink että Eikka oli mulla kotona ylläpidossa. Olin miettinyt jo pidemmän aikaa ylläpitohevosta, mutta vanhemmat ei oikein innostunut siitä, että ottaisin jonkun vieraan hevosen ylläpitoon. Heppojen omistajan, Saijan kanssa tuli puheeksi ylläpito ja tuumasi että antaisi hevoset heti ylläpitoon, jos meillä olis ollut paikka ja aikaa niille. Lähdettiin viemään asiaa eteenpäin ja 7.5.2011 Eikka saapui meille, Flink tuli viikkoa myöhemmin 14.5.2011. Muistan kuinka iloinen olin ja miten uskomattomalta tuntui, kun omassa pihassa seisoi kaksi hevosta. Samana kesänä Eikka astu Flinkin ja keväällä 2012 syntyi hassu varsa, Oliver

Mutta nyt, uskon että tulen näkemään Eikkaa vielä, en tiedä koska mutta sen näkee myöhemmin. Tein jo muutama viikko sitten Eikasta muistovideon ja tänään kokosin kolmen vuoden ajalta ratsastuspätkiä, tosin 2012 vuodelta en löytänyt yhtään ratsastuspätkää, koska Eikka oli silloin kesän ylläpidossa ja syksyisin/keväisin en kerinyt koulun takia käymään Saijan luona oikeastaan paljo mitään. Tarkoitus oli tehdä video vain omaksi iloksi, mutta sitten rupesin miettimään tarkemmin, Eikka tulee aina pysymään mulle yhtenä tärkeänä hevosena ja tuun aina välittämään ja muistamaan sen. Vaikka tieto siitä, että Eikka lähtee sai minut itkemään osasin ottaa ilon irti viimeisistä yhteisistä hetkistä ja tiedän ettei tarvitse murehtia, Eikka on hyvissä käsissä.
 

Esittelyssä: meidän talli

 

  Viime keväänä alettiin iskän kanssa siivoomaan meidän tallirakennusta. Talli oli täynnä kaiken maailman tavaraa pahvilaatikoita, auto, pyöriä, suksia, leluja kaikkee mahdollista ! En ikinä olis uskonut että siitä vois tulla mitään... 

 

Rakennus oli joskus toiminut tallina ja siellä on kuulemma ollut karsinoita. Kengittäjä kertoi, että joskus aikoinaan sen vanhemmat on asunnut tässä ja niillä on ollut hevosia, oli kyllä hauska kuulla siitä. Keväällä alettiin viimein kunnostamaan tallia. Musta ei tainnu olla kun siivouksessa ja maalaamisessa apua. 

 

En tiedä millaista tallia odotin, mutta pääasia on se, että tykkään meidän tallista. Toki se olis vielä kätevämpää, jos satula huoneeseen pääsis tallinpuolelta, ettei tarvitsisi kiertää, mutta se on vaan pieni mutta. Satula huone on siis samassa rakennuksessa mutta sinne pitää kiertää ulkokautta. ( Ylimmässä kuvassa näkyvä päätyovi ).

 

 

Nyt näin heti vuoden alussa olen alkanut miettimään ylläpitoheppa juttuja. Teille joilla on jo koulu alkanut niin tsemppiä kevät lukukauteen ja te jotka olette vielä lomalla, nauttikaa ja rentoutukaa ! Itse ajattelin rentoutua menemällä illalla kavereiden kanssa elokuviin ja viettämällä pienesti omia synttäreitä ! :)