Ernest Sower 2010-2013 | muutamia kauniita sanoja

Eikka ei siis enää ole kaverin omistuksessa, syytä en valitettavasti aio kertoa. Olin Eikan kanssa tekemisissä alkuajoista aina loppuun asti välillä tiiviimmin ja välillä vähän harvemmin, mutta silloin kun sen kanssa touhusin jotain nii se tuntui kuin Eikka olisi ollut oma. Sama tunne tulee Flinkin kanssa touhutessa, vaikka sen kanssa se ehkä on vielä voimakkaampi.
 

 

Noin kolme vuotta tunsin tämän mielettömän hienon orin ja niihin vuosiin mahtuu ilon hetkiä, naurua, ärsyyntyneisyyttä, surua ja kyyneleitä; kaikki kuitenkin sellaisia muistoja, joita en halua enkä aio hävittää. Nyt vasta muutama viikko sitten ja tänään kuvia ja videoita selaillessa tajusin kunnolla, että tässä on taas yksi hevonen joka on opettanut mulle aivan mielettömästi koulupuolella ja perusasioissa sekä myös ihan kaikessa muussa hevosen hoitoon liittyvissä asioissa.

 

Kesällä 2011 molemmat hepat, sekä Flink että Eikka oli mulla kotona ylläpidossa. Olin miettinyt jo pidemmän aikaa ylläpitohevosta, mutta vanhemmat ei oikein innostunut siitä, että ottaisin jonkun vieraan hevosen ylläpitoon. Heppojen omistajan, Saijan kanssa tuli puheeksi ylläpito ja tuumasi että antaisi hevoset heti ylläpitoon, jos meillä olis ollut paikka ja aikaa niille. Lähdettiin viemään asiaa eteenpäin ja 7.5.2011 Eikka saapui meille, Flink tuli viikkoa myöhemmin 14.5.2011. Muistan kuinka iloinen olin ja miten uskomattomalta tuntui, kun omassa pihassa seisoi kaksi hevosta. Samana kesänä Eikka astu Flinkin ja keväällä 2012 syntyi hassu varsa, Oliver

Mutta nyt, uskon että tulen näkemään Eikkaa vielä, en tiedä koska mutta sen näkee myöhemmin. Tein jo muutama viikko sitten Eikasta muistovideon ja tänään kokosin kolmen vuoden ajalta ratsastuspätkiä, tosin 2012 vuodelta en löytänyt yhtään ratsastuspätkää, koska Eikka oli silloin kesän ylläpidossa ja syksyisin/keväisin en kerinyt koulun takia käymään Saijan luona oikeastaan paljo mitään. Tarkoitus oli tehdä video vain omaksi iloksi, mutta sitten rupesin miettimään tarkemmin, Eikka tulee aina pysymään mulle yhtenä tärkeänä hevosena ja tuun aina välittämään ja muistamaan sen. Vaikka tieto siitä, että Eikka lähtee sai minut itkemään osasin ottaa ilon irti viimeisistä yhteisistä hetkistä ja tiedän ettei tarvitse murehtia, Eikka on hyvissä käsissä.