"Onks toi sun heppa suokki?" - estevalmennus.

Miksei meistä ole kuulunut mitään kahteen viikkoon? 

Koeviikon jälkeen päätin alkaa panostamaan enemmän kouluun, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että aikaa täytyy varastaa jostain muusta että kerkiän tekemään kouluhommat. "Lupaus" kouluun panostamisesta kuitenkin tuntui unohtuvan heti tämän jakson ensimmäisellä viikolla. Yhtäkkiä vain huomasin olevani lupautunut yhteen jos toiseenkin hommaan ja taas huomasin, että viikko on täynnä ohjelmaa mm. kerhon pitämistä, lapsille suunnattua illanviettoa sekä maata näkyvissä-festarit. Kaiken muun ohjelman ohella oon siis koittanut tehdä rästiin jääneitä kouluhommia. Nyt ajattelin ottaa jälleen itseäni niskasta kiinni ja opetella kieltäytymään.

Myös huonot ilmat ovat osa syynä blogin hiljaisuuteen. Lämmin viltti, kuppi kuumaa kaakaota ja jopa kouluhommat kuulostavat mieluisemmilta kuin ratsasamaan lähteminen. Ilma on huono, ulkona on pimeää ja pohjat siinä kunnossa, ettei käyntiä reippaamin pysty menemään syövät aika hyvin ratsastusmotivaatiota. Kuitenkin ratsastamaan on lähdettävä.

Maanantaina koin kuitenkin positiivisen yllätyksen, kun huomasin että olin saanut viestin: " Perjantaina olisi estevalmennus, lähdetkö kyytin? ". Pienen pohdinnan jälkeen vastasin myöntävästi ja perjantai olikin sitten kiireisempi päivä.

 Koulu loppui perjantaina ikävästi vasta puoli 4, jonka jälkeen poljin
kotiin. Normaalisti matkaan menee n.20min mutta huonokuntoisten teiden vuoksi matka venyi 10min. Olin onneksi illalla ennättänyt katsoa jo joitakin tavaroita kasaan, mutta suurinosa oli vielä siellä täällä. Kun olin pukemassa ratsastushousuja niin järkytyksekseni huomasin että olin käyttänyt niitä viimeksi ilmansatulaa ratsastaessa ja voitte kuvitella kuinka likaiset ne olivat; kynsiharjan,veden ja hiustenkuivaajan avulla sain niistä vähän siistimmät.

Viideltä pääsin talliin ja puoli 6 aikaan pääsin lähtemään kotoa kohti lastauspaikkaa (talutan siis Fn läheiselle pikkutallille ja iskä heittää meidän tavarat sinne jo valmiiksi). Oli yllättävää että olin aikataulussa ja ajoissa tallilla. Koin lisää lastatessa lisää positiivisia yllätyksiä. Normaalisti omaa vuoroa odotellessa Flink on kipittämässä jo rekan/kopin sijaaan kohti kotia ja lastaus onnistuu ehkä toisella kerralla, mutta silloinkin ensiksi koitetaan kävellä kopista ohi ja kyytiin tullaan lastaussillan reunalta. Eilen kuitenkin F käveli mun perässä koppiin, niin kuin koskaan ei olisi ollut ongelmia lastatessa. Matka meni hyvin ja maneesilla oltiin hyvissä ajoin. 

Itse valmennus ei ollutkaan niin loistokas kokemus, olisin ensimmäisen puolentunnin jälkeen voinut vajota maan alle. Flink oli nihkeentahmee ja ei-yhteistyökykyinen, pihdattuaan tarpeeksi ja kun sai tehtyä asiansa, Flink kuskas mua ihan 6-0. Pidätteet ei menny läpi ja hevonen tuntu kaikin voimin tulevan sisäpohjetta vasten.Varsinkin alkutunnista Flink oli erityisen herkkä siitä, miten istuin sen selässä ja jos en istunut kunnolla niin se kyllä huomautti siitä. Luulen myös, että Flink menetti kiinnostuksen pieniin esteisiin ja toistuvaan tehtävään, koska sen ratsastettavuus parani vähän isommilla esteillä.

Viimeistä tehtävää tultaessa viimeistä kertaa, F pukitti ennen estettä ja aiheutti näin itsellensä huonon hyppypaikan. Mulla horjahti pukissa tasapaino, mutta olin silti valmistautunut hyppyyn ja kun heppa sitten pistikin jarrut pohjaan ja kääntyi, nii minä tulla tupsahdin maankamaralle. Tippumisen jälkeen Flink oli yllättäen tyytyväisemmän olonen ja jakso keskittyä paremmin viimeseen tehtävään. Viimesestä tehtävästä jäi ihan jees fiilis, mutta kokonaisuudessaan valmennus ei meidän osalta ollut onnistunut.  Valmentaja antoi palautetta hyvästä laukasta ja hyppytyylistä. Totes myöskin ettei Flink tee mitään ihan pieniä pukkeja ja että pukeilla aiheuttaa itsellensä ongelmia. Mutta kuulemma, jos pukittelun saa vähemmälle niin hyvä esteheppa Flinkistä tulee. Nyt jäädään oottelemaan vaan seuraavaa valmennusta ! 

Pukittelu tuntui olevan paljolti patoutunutta energiaa sekä tinttapäivän aikaansaanosta. En tiedä, enkä tule koskaan tietämään mitä Flink päässä noina hetkinä pyörii päässä. Valmennuksen jälkeen multa kysyttiin, että onko Flink suokki, sen jälkeen aloin miettimään etten taida tietää ketään edes vähän Flinkkiä muistuttavaa suokkia, mutta näkemyksensä kullakin ! 

Maastoesteratsastusta.

Viimein en ollut se joka seisoo maankamaralla kamera kädessä katsoen kadehtivana kun muut hyppäävät maastoesteitä. Vihdoin pääsin itse kokeilemaan !

Viime Torstaina mulla oli koulun jälkeen aika kiireinen aikataulu, iskä oli tulossa kopin kanssa kotiin joskus tunnin päästä ja siinä ajassa mun piti syödä, vaihtaa, vaatteet ja laittaa heppa lastauskuntoon. No niinhän siinä kävi, etten ollut valmis vielä kun iskä tuli. Olin justiin kerinnyt lähteä koiran kanssa lenkille, kunnes huomasin että iskä on jo tulossa. Vaihdettiin osia ja iskä lähti koiran kanssa lenkille ja itse suuntasin talliin laittamaan Flinkkiä. 

Vähän yli viis päästiin lähtemään, suuntana siis naapuripaikkakunnan maastoesteet. Ensimmäistä kertaa maastoesteillä oon ollut vuonna 2010, jolloin olin Bellan kanssa maastoestevalmennuksessa. Sen jälkeen "virallisia" maastoesteitä en oo mennyt, enkä ikinä uskonu pääseväni näille isommille maastoesteille. 

Maastoesteiden vieressä on motocross-rata, jossa sattui olemaan muutama mopo. Niiden takia verkkailin poikkeuksellisesti hiekkamontussa, enkä metsässä. Fllä oli virtaa ja se oli aluks vähän jännittynyt, mutta rentoutu jokseenkin kun alettin ravailemaan. Otettiin muutamia pienempiä hyppyjä ennenkö siirryttiin varsinaisiin maastoesteisiin. F toimi älyttömän kivasti ja koitti vähän ennakoida taas laukkoja, imi esteelle ja teki muutamia iloköyryjä. Kerran pukitti muutaman kerran, kun otin liian ison pidätteen. 

Ensimmäisille esteille otettiin aina yhdet kiellot, virhe taas kuskissa joka ei ratsastanut tarpeeks. Onneks "opin" ratsastamaan ja kiellot väheni melkein loppui kokonaan. Vesiesteellä olis pitänyt olla aluksi raippa mukana, koska vesipeto-Flink totes, ettei vedestä voi juosta vaan läpi. Vaikka kuinka yritin nii avut meni kuuroille korville ja F pysähtyi leikkimään vedellä - mitä enemmän annoin pohkeita sitä tarmokkaammin se vettä kauho ! 

Päivän saldoksi jäi tyytyväinen kuski ja hevonen, yksi kadonnut buutsi. Tyytyväisyys vähän laimeni kyllä lastattaessa, kun liina antoi periksi ja Flink ymmärsi olevansa irti. Tottakai se käytti tilaisuutta hyväks ja lähti tutkimaan maastoja. Kyllä siinä vaiheessa tuli muutama turhautumisesta johtuva huokaus, kun hevonen ei ota kuuleviin korviinsa vihellyksiä tai sangon kahistelua; tuntu koventavan vaan vauhtiaan ja katos metsään. S soitti sitten läheisen tallin omistajalle että meiltä on hevonen irti ja ite lähdin etsimään hevosta jalan. Lopulta iskä otti mut kyytiin ja S soitti ja kerto Flinkin sijainnin. Virolainen jukuripää nainen ei ollut kiinnostunut tunneilla olevista hevosista vaan oli lähtenyt vielä pidemmälle katselemaan maisemia - luuli varmaan olevansa todellinen preeriaponi - Tallinomistaja oli saanut F:n kiinni lentokoneiden varalaskupaikalla. Kun iskän kanssa päästiin paikalle, tallinomistaja oli lähtenyt jatkamaan tunnin pitoa ja S piteli hevosta. Lopulta päästiin lähtemään kotiin. Isokiitos tallinomistajalle, joka oli heti valmis auttamaan ! 

Mutta näin se näköjään menee. Jos ratsastaessa kaikki menee Flinkin kanssa hyvin, niin sen jälkeen tapahtuu jotain suunnitelmista poikkeavaa. 

Koeviikko pukkaa päälle, mutta koitan tällä viikolla saada julkaistua tilannekatsaus-postauksen, kun nyt on tullut jonkinverran kyselyitä siitä koska Flink lähtee. 

Viimeinen ratsastustunti

Tällä viikolla oli tämän kevään viimeiset ratsastustunnit, ennen kesälomaa. Hyvä näin, koska tulevan viikon keskiviikkona starttaa koeviikko, sekä Flink siirtyy torstaina mulle ylläpitoon. Kevään viimeinen tunti ei mennyt omalta osalta ihan nappiin, mutta silti tunnilta lähdettiin hymyssä suin. Viimenen tunti oli odotetusti "hölläilytunti" ilman satulaa ja ratsuna oli Fyrry.

Alkuun mentiin pujottelu tehtävää ravissa sekä laukassa, sen jälkeen tultiin pientä ristikkoa. Heti alusta asti Fyrry oli innokas ja liikku reippaasti. Sain jopa varotteluja siitä että voi vetässä laukassa pään alas ja pukittaa.

 Alotettiin tulemaan ristikkoa oikeessa kierroksessa ja Fyrry oli niin innoissaan että olin itekin koko ajan suu virneessä, myös sen jälkeen kun vaihdettiin suuntaa. Tultiin este vasemmassa kierroksessa ja kun edelliseen kierrokseen oli mennyt niin hyvin niin en odottanut mitään sen ihmeempiä, edes varoitteluista huolimatta. Esteellä oma istunta vähän horjahti, muttei ihan kamalasti, mutta Fyrry käytti senkin hyväkseen, heti alastulon jälkeen se kiskas pään voimalla jalkojen väliin, samalla hetkellä se otti myös muutaman askeeleen taaksepäin, siinä vaiheessa näin vaan maneesinpohjan ja kuperkeikalla tömähdin takamukselleni. Hevonen katto ihan hölmistyneenä, kun istuin maassa suu virneessä. Reippaasti uudestaan selkään ja samantien este uudestaan, Fyrry koitti samaa vielä uudestaan mut osasin valmistautua paremmin ja sain pään ylös. Siinä vaiheessa pyydettin toista ratsukkoa siirtymään maneesin toiseen päähän, jolloin Fyrryn ei tarvis mennä yksin sinne päin. No siihen loppu hepan tiputtamisyritykset ja hypättiin taas nätisti ilman ylimääräsiä pään viskelyitä.

Nyt tätä postausta kirjotellessa vasta rupesin tajuamaan kuinka monta kertaa oon jo tän vuoden puolella tippunut. Nyt pitää ruveta skarppaamaan ja ettiä jostain alitajunnasta  ne vähäsetkin apinointitaidot, jolla sitten pysytään siellä hevosen kyydissä.

Sain myös vihdoin omiiinkäsiin, jo jonkin aikaa sitten ostamani kisatakin.  Kyseisen takin ostin siis käytettynä ja siskoni kävi noutamassa sekä sovittamassa sitä, joten vähän "riskillä" ostin sen, koska en päässyt itse sovittamaan. Takki oli muuten sopivan kokoinen, mutta vyötäröltä, se olis voinut olla hieman kapeampi, mutta menee se noinkin. Varsinaisestihan, en takkia tällä hetkellä tarvitse, koska en tule hankkimaan aluelupaa tälle kaudelle, kisahevosen puuttuessa. Tietysti harmittaa, kun kerkisin jo asiasta innostumaan, mutta aina ei kaikki mene niin kun ois suunnitellut. Katsotaan, josko ens kaudelle löytäisin kisakumppanin !

Vielä kaipaisin toivekuva-ideoita. Kyseisen postauksen pyrin toteuttamaan kesäloman alussa !
Postaukseen pääset tästä!

Viime viikolla tallille mentäessä kuulin myös Vanillan myymisestä. Olo oli haikea sekä samalla hetkellä iski myös suunnaton ikävä. Onneksi tieto siitä, että se on kotiutunut ja toiminut siellä hyvin sai olon vähän paremmaks. Toivottavasti tuun törmäämään kyseiseen hevoseen vielä mutkan jos toisenkin kautta. Monen mieleen ei se hevonen ollut, mutta mun sydämmen se vei heti.



Toiset yhteiset kisat.

"Toiset yhteiset kisat nyt takana päin ja en voi olla hymyilemättä."

Lievän jännityksen vallassa poljin perjantaina neljäks S:lle, jonka jälkeen lähdettiin kuskin kera tallille. Tallilla huomattiin, että koppi ja vetoauto oli laitettu jo valmiiks, sekä myös Flink oli viety sisälle. Aika reippaasti saatiin heppa valmiiks ( käväsin torstaina kokeen jälkeen liikuttelemas Flinkin, jonka jälkeen katottii vähä kamoja kasaan) ja puol viiden aikoihin päästiin lähtemään. 

Kisat oli aikataulussa ja kun päästiin kisoihin kakkosluokka oli verryttelemässä. Kaikessa rauhassa opettelin rataa ja nappasin muista ratsukoista muutamat kuvat. Luokan loppuvaihees otettiin Flinkki ulos. Oltiin kiireessä unohdettu harja kotiin, mutta onneks kuskilta löyty hiusharja jolla saatiin nopeesti karvat ojennukseen. Kyllä hätä keinot keksii.

Flink oli alkuun vähän jännittyny, kun kaikki oli niin jännää. Verkkassa tuli yks kielto, kun hevosen huomio oli jossain muussa kun siinä oleellisessa. Ja muutama huono hyppy, kun oletin Flinkin lähtevän kauempaa nii ottikin vielä yhden askeleen, muuten tuli ihan ok hyppyjä, vauhtia olis pitäny saada vähä lisää nii olis ollu parempia. 70cm rata suju omasta mielestä ihan hyvin. Selästäpäin se ratsastus tuntu hieman räpeltämiseltä, mutta kun jälkeenpäin näki videon nii ei se sit ollutkaa sen näköstä mitä luulin. Muutamissa perusradan käännöksissä, Flinkki ei kuunnellut yhtään sisäpohjetta. Uusinnassa se olis muutamissa kaarteissa tyypillisesti kehitellä jotain mielenvirkistystä, vaikka muutaman köyryn, mutta jätti tekemättä ja saatiinkin pohja-aika.

80cm ei mennyt ihan putkeen. Rata oli sama, kun 70cm ja Flink osas ennakoida sen. Käveltiin justiin tuomarin alapuolelta, kun sain lähtövihellyksen. Flink pysähty siihen ja käänty katsomaan tuomaria " kehtaatki viheltää ku mä kävelen tästä..."-tyylillä, höpsö.  Alku suju hyvin, mutta kolmos esteen jälkeen Flinkkiä rupes tympäsee ja rikottiin ravi laukalle, mutta jatkettiin silti eteenpäin. Nelos ja vitos esteen välissä, meinattiin taas rikkoo raville ja Flink ei jaksanut enää oikeen keskittyä, enkä saanut ratsastettua mitään kamalan hyvää paikkaa. Napattiinkin puomi mukaan. Siinä vaiheessa kun kolahti, nii lähettii ratsastamaan vähän reippaammin. 6b esteeltä Flink ennakoi ja teki jyrkän käännöksen, joka videolla näyttää mitään sanomattomalta.

Loppujen lopuksi mukaan lähti sinivalkonen ruusuke.
Super Flink ♥

Lauantaina Flink oli ilmeisesti vähän telonu itteensä pihalla, kun S oli menny tallille heppa oli tuotu sisälle, koska oli könkänny. Kylmäystä ja linimentiä. Eilen kävin itekin kattomassa jalkaa ja katottii miten jalka reagoi, se oli ihan ok. Nyt kävely maastoja ja jalan seurailemista. Sunnuntain kisat jäi nyt kisailematta, mutta eiköhän se, että heppa on kunnossa on kaiken tärkeintä, siitä lähetään että kaikki yhdessä tekeminen on sellasta mistä molemmat osapuolet tykkää ja että molemmat on kunnossa. Kisoja tulee ja menee, nyt ei ollut vaa meidän tarkotus lähtee kisailemaan ja varastamaan toisten ruusukkeet, eiku hehe...

Koeviikko on nyt ohi ja pelonsekaisin tuntein jään oottelemaan millasia tuloksia sieltä tulee. Huomenna lähden lappii hieman jälkijunassa siskoni kanssa lappiin, joten keskiviikkona en käy tallilla. Ja ens kuun puolenvälin jälkeen aletaan Flinkin kans treenailemaan paremmin, kun Flink muuttaa 3-4kk ajaksi meille. 

Haluatteko jotain erilaista postausta lapin reissusta? Tykkäisittekö kysymyspostauksesta? 

Olisiko teillä kysymyksiä? Muita postausideoita? 

Kaiken karvaisia kavereita.

Viime perjantaina näin Kamun, sitä ennen olin nähnyt ponin viimeksi syyskuussa. Poni oli samanlainen kun mitä muistin, paitsi että karva oli kasvanut paikoittain aivan älyttömän pitkäksi arviolta varmaan 15cm pitkiä. Eli poni oli hieman karvasempi nyt kun mitä se oli meiltä lähtiessä. Pääsin käymään ponin selässä ja koitettiin ottaa perus ratsastuskuvien lisäksi vähän edustavampia kuvia, ponin mielestä olis ollut paljon hauskempaa mennä kaverin perään, kuin jäädä kuvattavaksi.

1.

2. poniherran mielipide siitä, kun kaveri lähti ja herran piti itse olla mannekiininä...

3.

4.

5.

6

7.

8.

Keskiviikkona hypättiin tunnilla ja menin jälleen Hessulla, enkä pistänyt yhtään pahakseni. Tykkään opetella ratsastamaan jotain tiettyä hevosta hyvin, kuin että opettelisin ratsastamaan muutamia hevosia ihan ok:sti. Tultiin pituushalkasijalle asetettuja puomeja ravissa ja osa puomeista nostettiin pikkuhiljaa ristikoiksi ja linjan päähän tehtiin lopuksi vielä pieni okseri. Hessulla oli kyllä hauska hypätä, mutta kuskilla ei ihan ollu homma hanskassa. Kun Hessulla oli niin paljon virtaa esteille, niin kun pidätin ristikoilla, en kunnolla myödännyt hypyn aikana tai jos myötäsin niin jalka sekä oma istunta olikin jotain muuta kun mitä pitäis. No, jos tästä pikkuhiljaa sais näitä iän ikuisia ongelmia hiottua pois.

Tänään kävin Flinkin luona. Menin käynti+ravi työskentelyä, laukaa otin vähän molempiin suuntiin liinan päässä. Tätä mä oon ottanut: mun alla kulki se mun tuntema Flinkki, joka oli rento ja kiva, mutta kuitenkin tietyistä asioista huomautti jollain tapaa, pään viskauksella yms. Laukassa vähän kokeili, mutta sekin oli pientä. Ratsastuksen jälkeen sekä kuski että hevonen oli tyytyväisiä, näitä lisää, kiitos !

Ilta menikin siinä, kun viimeinkin avasin koneen niin muistin, että mulla olis läjäpäin kuvia, mitä pitäis laittaa eteenpäin. Mutta täytyy myöntää etten voi laittaa kenellekään kuvia "raakana" (ellei sitten joku halua suoraa muistikortilta niiltä), eli mun pitää "esikäsitellä" kuvia aina vähän ennenkö saan laitettua kuvia muille. 

 Huomenna (sunnuntai)  avataan kisakaus ja suunnataan Saijan ja Flinkin kanssa estekisoihin. Vähän jännittää, mutta se kuuluu asiaan. Tän päivän ratsastuksien ansiosta voin lähteä hyvällä mielin kisoihin. Tavotteena ei oo sijottuminen, vaan lähetään hakemaan puhdasta rataa ja ennen kaikkea yhteistä kokemusta!

Toiveena olisi saada huomisesta jonkinlainen videopostaus, katsellaan mitä saan aikaseks :)  

Mistä kuvasta pidit eniten? 

Kisaatko? Oletko alottanut jo kisakauden?